Tervehdys Chiang Maista 17. lokakuuta 2006Tänään meille tuli vuosi täyteen täällä uudessa kotimaassa. Viime päivinä ja viikkoina tätä kirjettä miettiessäni, olen palannut useasti ajatuksissani vuoden takaisiin tapahtumiin. Netissä oleva päiväkirja helpottaa muisteluissa: miltä tuntui pakata tavaroita, hyvästellä ystäviä ja matkata kohti uutta ja kovin erilaista elämää. Sen kyllä myönnän, että ei sitä Suomessa lähtöä tehdessä osannut lainkaan aavistaa, minkälainen ensimmäisestä vuodestamme tulisi!! Hyvä ehkä niin...
”Normaali elämä” – mitä se on?Lähdimme matkaan 16.10.2005 jännittävien käänteiden kautta, kun jatkolentomme Kööpenhaminasta Bangkokiin olikin peruttu ja viimeminuuteilla meidät buukattiin Helsingissä Kiinan kautta menevään toisen lentoyhtiön koneeseen. Juostessamme lähtöterminaalissa odottavaan koneeseen mielessä kävi ajatus: jos jo menomatka on tällainen, niin mitähän mahtaa olla edessä! No, monenlaistahan sitä on ollut! Jokin viikko sitten eräänä iltana huokasin Tumpille nukkumaan mennessä, että muistatko vielä, millaista on normaali elämä.. Välillä tunnumme olevan siitä aika kaukana, kun vastaan tulee mitä ihmeellisempiä asioita, joihin pitäisi pystyä reagoimaan nopeasti. Totesimme yhdessä, että ehkä meidän ”normaali” elämämme on jatkossakin tällaista epänormaalia, täynnä tapahtumia ja hankaluuksia. Siihen on jo tottunut.
Ihmettelyä, sairastelua ja uuden oppimistaVuotemme on täyttynyt opiskelusta ja kielen harjoittelemisesta, johon on kuulunut olennaisena osana kulttuuriin tutustuminen. Buddhalaisen kulttuurin kiemuroista olemme saaneet nähdä vain pienen pintaraapaisun, mutta kovasti se jo ihmetyttää. Viimeisin konkreettinen esimerkki oli, kun aloimme muuttoa suunnitella. Apulaisemme muutti jo ennen meitä uuteen asuntoonsa, ja muuttopäivän piti olla perjantai – mutta vuokraemäntä ei voinut antaa hänelle perjantaina avainta, koska tähtikarttoja tutkivat astrologit olivat sanoneet, että syyskuussa perjantaipäivä on huonon onnen päivä, mutta lauantai taasen hyvä päivä. Vuokraemäntä halusi hänen muuttavan lauantaina, että heidän vuokrasuhteensa tulisi olemaan hyvä ja kestäisi pitkään. Samoin ystävä ei halunnut lähteä auttamaan muutossa perjantaipäivänä, se tietäisi ongelmia. Ei auttanut, vaikka Phai sanoi olevansa kristitty ja ettei tuollaiset puheet hänen elämäänsä vaikuta. Asunnon ovi pysyi lukossa, ja muutto tapahtui lauantaina. Ensi kuussa on sitten taas uudet ”hyvät ja huonot päivänsä”... Samoin jokin aika sitten joukko thailaisia katseli lapsiamme, ja ihastelivat sitä, että Daniel on äitinsä näköinen ja Saga isänsä. Se tietää heidän uskomuksiensa mukaan kummallekin lapselle elämässä hyvää onnea, koska tyttö on isän ja poika äidin näköinen...
Ensimmäinen vuosi on ollut kovaa sairastelua, josta olettekin kuulleet jo matkan varrella. Daniel on sairastellut eniten ja ollut jo pariin otteeseen sairaalassakin hoidettavana. Koko kesän jatkunut keuhkoputkentulehduskierre johti siihen, että elokuussa siitä muodostui keuhkokuume ja sairaalareissu. Olimme jo todella väsyneitä jatkuvaan sairasteluun, joka tarkoitti kuumetta ja flunssaa viikoittain. Sagakin oli yleensä samoihin aikoihin sairaana kuin Daniel, mutta Saga selvisi joka kerta vain parin päivän flunssalla ja pienellä kuumeilulla. Tumppi myös on sairastellut aika paljon. Jotenkin kummasti perheen sairaanhoitaja on ainoa, joka on säästynyt taudeilta – ekan vuoden aikana vain yksi flunssa ja mahapöpö
Muuttoja kouluissa ja kotonaMainitsinkin ohimennen, että olemme muuttamassa. Vuosi vuokrasopimuksessammekin alkaa lähestyä loppuaan, joten ajattelimme katsastaa talojen hintahaarukan – tässä talossa kun on hinta ollut meille hieman korkea. Kierrellessämme kyliä ja etsiessämme asuntoja näytti alkuun siltä, että halvempaa emme löydä mistään, ja tällä nyt maksamallamme kuukausihinnalla sai vain pienempiä asuntoja, mitä meillä jo on. Sitten mutkan kautta saimme tietoomme eräästä parin kilometrin päässä olevasta talosta, jonka saimme huomattavasti halvemmalla kuin muut lähialueen talot. Talossa ei ole pihaa, mutta vastapäätä on pieni puisto. Kävimme katsomassa, ja pidimme talosta heti. Samoin omistajat vaikuttivat todella mukavilta. Kun he vielä lupasivat tehdä remontin talossa ja ostaa huonekaluja samaan hintaan, koimme sen olevan Jumalan meille tarkoittama talo.
Kiitosaiheena on myös se, että löysimme lapsille uuden esikoulun/päiväkodin samalta kylältä uuden kotimme kanssa! Eilen maanantaina Sagalla oli ensimmäinen koulupäivä uudessa koulussa, Daniel siirtyi uuteen kouluun jo pari viikkoa sitten. Koulussa on muitakin lähettien lapsia ja olemme kuulleet koulusta positiivista, joten sinne sitten. Koulumatkat lyhenevät nykyisestä reilusti, aiemmin matka suuntaansa kesti 20-30 minuuttia. Tumpilta on päivittäin mennyt koulukuljetuksiin aikaa melkein 2 tuntia! Nyt koulu on 5 minuutin matkan päässä. Koulukieli muuttuu nyt kokonaan thaiksi. Danielin elämää se todennäköisesti helpottaa ja selkeyttää hurjasti: Dani kun ei puhu oikein kunnolla suomeakaan, ja kaksi vierasta kieltä siihen päälle on sekoittanut pojan (kieli)päätä entisestään.
Nyt ollaan jo pikkuhiljaa aloitettu pakkaustouhut ja tavaroiden kantaminen uuteen kotiin. Kokonaan muutto tapahtuu kuitenkin vasta lokakuun lopulla, sillä nyt lokakuun puolessa välissä täällä ChiangMaissa on lähetyksen 60-vuotisjuhlat, ja meille majoittuu lähettiperhe Bangkokista viikon ajaksi.
Nykyisiä ja tuleviaTuomo oli pari viikkoa sitten viikon Bangkokissa suomalaisten lähettien rukouspäivillä. Paljon siellä olikin ollut porukkaa: olin miltei ainoa, joka ei paikalla ollut. (Kirsi siis lasten kanssa kotona Chiangmaissa) Päivät olivat kuulemma olleet todella hyvät ja ravitsevat! Antoisana Tumppi koki myös monet hyvät keskustelut vanhempien lähettien kanssa. Näin uusina kun näemme monet asiat täällä vain omasta näkökulmastamme. Keskusteluissa oli hyvä kuulla asioiden muitakin puolia konkareiden suusta.
Useat ovat kyselleet jo tulevaisuuden suunnitelmistamme ja mahdollisesta työalueestamme. Olemme kuitenkin jättäneet asian Herran haltuun ja keskitymme vielä toisen vuoden kielen opiskeluun. Mahdollisuuksien mukaan ensi vuonna kierrämme hieman eri puolilla maata tutustumassa tarpeisiin, joista olemme kuulleet. Niitä tuntuu tässä maassa riittävän, vaikka tosiaan ensimmäiset suomalaiset lähetit saapuivat maahan jo 60 vuotta sitten - puhumattakaan monien muiden maiden lähetystyöntekijöistä. 62 miljoonan ihmisen joukossa ei vieläkään ole kuin n. 300 000 evankelista kristittyä (n. 0,47%). Operaatio Joosuan mukaan uskovaisten lukumäärän ollessa alle 2 %, voidaan puhua saavuttamattomasta kansasta! Muistakaa yhäkin Thaimaata rukouksin!
Viime viikolla meillä oli vielä viisumien anomisreissu Bangkokiin, jonne meidän täytyi mennä jälleen koko perheellä anomaan uutta vuoden kestävää viisumia. Tuo matka olikin jännittävä, kun papereistamme puuttui uskontoministeriöltä tuleva todistus, ja tilanne venyi – samalla kun edellisen viisumin voimassaoloaika hupeni uhkaavasti! Lopulta saimme kuin saimmekin passeihimme vuoden mittaiset leimat
Kolmen kuukauden välein meidän on ilmoittauduttava täällä Chiang Maissa maahanmuuttovirastossa, sen teimme myös toissaviikolla. Samoin Tuomon työlupa on anottava vuosittain Bangkokissa, ja sen anominen käynnistyy nyt, kun passissa on uusi viisumileima.. Rukoilemme ja toivomme, että maan poliittinen tilanne ei vaikuttaisi lähettien maassaoloon ja lupien myöntämiseen – tällä hetkellähän Thaimaassa saa olla lähetyssaarnaajan (tai uskonnonopettajan) tittelillä vapaasti. Nyt kun uusi, väliaikainen perustuslaki on astunut voimaan, olemme vielä epätietoisia siitä, miten siinä puhutaan ulkomaalaisista ja vieraista uskonnoista tässä maassa. Muistakaa tätäkin asiaa, ja että työlupa- ja viisumiasiat jatkossakin sujuisivat ongelmitta.
Lyhyt summaus lopuksi: Ensimmäinen vuotemme on ollut rankka, mutta myös antoisa. Olemme kiitollisia Taivaan Isälle Hänen varjelustaan ja voimastaan. Jäämme Isän kädelle lepäämään.
