Historiikki - lähtökuopissa (siirretty vanhasta, suljetusta blogistamme)
Tervehdys Ystäville, sekä vanhoille tutuille, jotka olette seuranneet vaiheitamme jo useiden vuosien ajan, kuin teillekin, uudet lukijat ja ystävät.
Kuluneet pari vuotta ovat olleet vaiherikkaita ja pitäneet sisällä monenlaisia tapahtumia, niistä alkuun ”lyhyesti”.. Maata vakoilemassaKaksi vuotta sitten elokuussa olimme siis perheenä käymässä Thaimaassa, tutustuimme kuukauden ajan kenttään (jossa Kirsi oli tosin ollut kaksi kertaa aiemminkin) ja lähetystyöhön siellä vieraillen eri lähettien luona eripuolilla maata. Tuon matkan aikana myös Tuomo sai tuon maan sydämelleen, ja kotiin palattiin yhteisen näyn kanssa! Valmistautuminen alkoi välittömästi Suomeen paluun jälkeen, kun syyskuussa 2003 aloitimme peruskurssin Iso Kirja-opistolla Keuruulla. Opiskelu tapahtui monimuotona, eli kerran kuukaudessa ajoimme Keuruulle viikonlopuksi opetukseen, ja loput opiskelimme kotona. Edellisen kerran aineet tentittiin seuraavalla jaksolla. Kesken opiskelujen tammikuussa 2004 syntyi Daniel, mutta jo seuraavassa kuussa Kirsi oli taas Danielin kanssa mukana luennoilla, eikä kursseja jäänyt rästiin. Toukokuussa 2004 Tuomo valittiin kotiseurakunnan vanhimmistoon, ja kuukausi myöhemmin hän sai aloittaa palkallisen harjoittelujakson seurakunnan työntekijänä vakituisen pastorin jäätyä sapattivapaalle.
Seurakuntamme lähetin ollessa tulossa eläkkeelle ja Suomeen syksyllä 2004, teki seurakunta alustavan lähettämispäätöksen, joka tarkoitti lähettämistä Keuruulle vuoden mittaiselle lähetyslinjalle. Joissakin keskusteluissa oli noussut esiin myös raamattututkinnon suorittamisen tärkeys lähetyskentälle lähtiessä, joten elokuussa alkaneen lähetyslinjan kanssa päällekkäin Tuomo aloitti myös teologian opinnot amerikkalaiselle Global University:lle.
Koska ajomatkaa Keuruulle on kotoamme Kuikasta ”vain” noin 60 km, päätimme jäädä omaan kotiin asumaan ja ajaa päivittäin Keuruulla koulussa. Tämä mahdollistui siten, että Kirsin vanhemmat, Heimo ja Sirpa, muuttivat asumaan yläkertaamme heinäkuussa 2004, joten lastenhoitoon tuli joustavuutta. Saga, tuolloin 2 vuotta, aloitti perhepäivähoidossa n. 6 km:n päässä kotoa, jonne veimme hänet aamulla kouluun lähtiessämme. 7kk:n ikäinen Daniel kulki ensimmäiset kuukaudet mukana opistolla, olihan hänellä takanaan peruskurssin opintojakin vajaan kuukauden ikäisestä... Danielista voi siis sanoa, että hän on jo äidin maidosta saanut imeä Raamatun totuuksia, tapahtuivathan vauvan ruokailut kesken oppituntien luokassa opetuksen lomassa luonnollisesti. Lähetyslinjaa Daniel kävi päivittäin n. 10 kuukauden ikään saakka, mutta hänen opittua kävelemään, alkoi luokkatila tuntua kovin ahtaalta, ja oli aika jäädä kotiin. Kirsin äiti oli jäänyt sairaslomalle työstään, mutta pystyi kuitenkin hoitamaan Danielia päivät, joten tämäkin asia sujui hienosti!
Vuosi oli kaikin puolin opettavainen, mutta myös yksi elämämme rankimpia jaksoja. Opetus oli tasokasta ja todella monipuolista lähetyshistoriasta ja –teologiasta lähettien henkiseen huoltoon ja ihmissuhteisiin lähetyskentällä.. ja paljon siltä väliltä! Tämän lisäksi Tuomo siis suoritti ylimääräisiä opintoja tutkintoa varten ja tentti niitä lähes viikottain. Alkusyksyn Saga reagoi hoitoon lähtöään ja muutoksia, ja tammikuussa alkoi Danielin sairastelukierre, joka verotti koko perheen voimia aikalailla. Totesimme paineiden ja väsymyksen sekä odottamattomien harmien vain kuuluvan ”koulutusjaksoon” tulevia tilanteita varten. Taivaan Isä antoi jokaiselle päivälle uuden voiman, ja saimme elää todeksi Jesajan sanat: ”Hän antaa väsyneelle väkeä ja voimattomalle voimaa...”
Koulun loputtua toukokuussa 2005 Tuomo palasi vielä ”vanhaan työhönsä” ajamaan rekkaa, ja Kirsi jäi kotiin lasten kanssa.
Käytännön asiat etenevätKoulun loputtua kannatuksistamme puuttui vielä 30 %, ja lähtö näytti täten epävarmalta. Mutta hyvin nopeasti tilanteet muuttuivat, kun Pylkönmäki ja Putkilahti ilmoittivat halukkuudestaan lähteä mukaan kannattamaan perhettämme. Kesäkuussa oli yhteinen palaveri seurakuntien edustajien kesken, ja yhteistyö saattoi alkaa. Pikkuhiljaa lähdön ajankohtakin alkoi muotoutua lokakuulle ja käytännön valmistelut voitiin aloittaa. Työlupa- ja viisumianomuksiin tarvittavat asiakirjat postitettiin Thaimaan kenttäsihteerille, joka aloitti useita kuukausia kestävän hakuprosessin. Myöskin rokotukset aloitettiin, lapsille oli tiedossa 9 pistosta molemmille! Ensimmäiset neljä pistosta on nyt takana, ja valitettavasti vielä jatkoa seuraa..
Monenlaista miettimistä on vielä tehtävänä, ja muutto- ja lähtöajatukset ovat tulleet jo uniinkin... Jos 2 kuukautta ennen lähtöä tunnelmat ovat tällaiset, mitä tapahtuukaan viimeisten kahden viikon aikana?!?!
