Kesäloma Suomessa - osa 2: Kotikulmilla

Tukikohtamme sijaitsi jälleen omassa kodissamme Keski-Suomessa, jota Kirsin vanhemmat asuttavat meidän kentälläoloajat. Vuosienkin jälkeen on ihana palata "omiin nurkkiin", missä odottavat tutut ja turvalliset asiat. Oma kotipiha, jonka mummu ja pappa ovat saaneet kukoistamaan ihanine kukkineen, koira (jonka tosin jätimme Suomeen pienenä pentuna, ja josta oli tullut aivan jätti!), maailman paras sauna... Ja lähellä lisää rakkaita ihmisiä!

Olemme kiitollisia, että meillä on kotipesä Suomessa, jonne voimme palata, ja josta lapsillakin on muistoja aivan pienestä saakka.

Ensikohtaaminen kahden vuoden jälkeen :)

Luka kaksi vuotta sitten kesällä... 

Serkun kanssa leikit jatkuivat ihan kuin erossa ei olisi oltukaan! 

Äitin pieni vauva.. (ja 5 sekuntia myöhemmin olin nurmikolla selälläni)

Pappa oli rakentanut Lidialle uuden keinun.
"Kuka tulis tönimään?" - huuto kuului keinulta tämän tästä.
Lidian suomenkieleen sekottuu hauskoja omia käännössanoja 

Kesäloma Suomessa - osa 1: Suomeen!

Vietimme ihanan kesäloman Suomessa.. 
Pirjo-mummo oli ostanut meille tervetuliaisiksi ihania tuoreita marjoja! Hyvä alku Suomi-lomalle!!!

Ensimmäiset päivät olimme Helsingissä, ihmettelimme raikasta ilmaa, kaunista luontoa, ja valoisuutta!! Ihana Suomen kesä!!

Lidian syksyn harmeja

Lokakuussa KhaoLakin Fida-päivien jälkeen jäimme hotellille lomailemaan muutamaksi päiväksi mummun ja vaarin kanssa.  Mutta lomailu sai harmittavan käänteen, kun toisena päivänä Lidiaa poltti meduusa meressä uidessa. Hotellin henkilökunta antoi heti rannassa hyvän ensiavun, mutta koska meduusan lonkeroiden polttamat täyttivät koko toisen reiden ja lisäksi pienempiä alueita kädessä ja toisessa jalassa, kävimme myös klinikalla lääkärissä. Kipu oli kova ensimmäisen päivän, mutta onneksi alkoi pian helpottaa.  Kotiin palattuamme ihon jäljet alkoivat kuitenkin uudelleen pahentua ja nyt vielä 3 viikkoa tapahtuneen jälkeen hoidamme ihottumaa, joka kutiaa kovasti. 

 

Seuraavan harmin Lidia kohtasi viime viikolla, kun hänellä sunnuntaina tuli kova mahakipu ja pian nousi myös kuume. Kipu oli ns. tärinäkipua, ja kaikki liike sattui. Lähdimme sairaalaan iltapäivällä ja meidät otettiin sairaalaan tarkkailuun ja tutkimuksiin. Niin kuin Kirsi oli arvellutkin, mahakipu osoittautui tulehtuneeksi umpilisäkkeeksi. Lidia leikattiin sunnuntain ja maanantain välisenä yönä.

 

 

Lidian luokkakavereita kävi katsomassa sairaalassa ja sai pienen toipilaan olon tuntemaan paremmalta, ja kipukin unohtui hetkeksi! 

 

 

Nyt tyttö on onneksi parantumassa hyvää vauhtia! Ensi maanantaina haavasta poistetaan tikit ja toivotaan, että hän pääsee pian palaamaan kavereiden luokse kouluun. 

 

Kuulumisia

Tervehdys sadekauden keskeltä

Thaimaan kolmas ja kostein vuodenaika, puoli vuotta kestävä sadekausi on jälleen täällä. Vettä sataa ja myrskyää joka päivä, ja se myös mukavasti viilentää ilmaa.

Keväällä kuukausia kestänyt kulotus sai aikaan hurjan savusumun pohjois-Thaimaan ylle. Maanviljelijät kulottavat vuoria ja viljelysaloja sekä polttavat edellisestä viljelyskauden jäljiltä jäänyttä roskaa, josta savu kerääntyy paksuksi lautaksi. Ilma oli sakeanaan savusta, vuoret katosivat näkyvistä ja sai meidänkin perheessä allergioista ja astmasta kärsivät lapset ja Kirsin lukittautumaan sisätiloihin ja välttämään kaikkea liikkumista ulkona ilman maskeja.

 Lopulta saimme pari päivää kestävän saderintaman, joka sai savun talttumaan. Sitten seurasi lähes kahden kuukauden ajan kestänyt ennätyskuuma jakso. Huhtikuussa Thaimaassa mitattiin joka päivä yli +40 asteen keskilämpötiloja, yhtä kuumaa on viimeksi ollut 60 vuotta sitten. Joten pari viikkoa sitten alkaneet sateet toivat mukanaan mukavan viileä tuulahduksen! 

Sade on saanut ruohon ja puut jälleen vihertämään - ja monenlaiset ötökät liikenteeseen. Sammakot pomppivat ympäri pihaa - ja niiden perässä käärmeet. Samoin skorpioneja on löytynyt lähes joka päivä. Joku päivä sitten yksi iso skorpioni löytyi koiran juomakupista, miksi ja miten lie sinne päätynyt?! 

Raamattukoulu-kuulumisia 

Thailaisen kouluvuoden mukaisesti Indochina- raamattukoulu oli kesälomalla maalis-toukokuun. Nyt on kuitenkin taas tullut aika aloittaa uusi lukuvuosi.

Kesäkuun kuudentena alkoi Indochinan raamattukoulun alueella jälleen iloinen kuhina. 36 oppilasta pohjois-Thaimaasta ja ympäröivistä maista aloitti uuden lukuvuoden. Ensimmäisellä luokalla aloitti 19 oppilasta, toiselle vuodelle palasi ilahduttavat 11 oppilasta, ja kaikki 6 viime vuonna kakkosella opiskellutta halusivat palata vielä kolmannelle, syventävälle vuodelle. Kaksi ykkösluokalla ollutta oppilasta ei tullut takaisin siksi, että lähtivät yhdessä perustamaan uutta seurakuntaa. 

Raamattukoulun kesäloma-aika meni Tuomolta pääosin uuden opetusohjelman teossa. Vanhaa opetusohjelmaa on ”pidetty yllä” useampia vuosia vähän sen mukaan, mitä kukakin vieraileva opettaja on halunnut opettaa, ja aineiden järjestykset ja sisällöt ovat olleet vähän ”sinnepäin”.  Koska pastori Suraphongin näkynä on ollut nimenomaan, että tämä koulu voisi olla varustamassa ja valmistamassa ihmisiä evankeliointiin ja seurakuntien perustamiseen, oli Tuomon hyvä keskittää oppiaineet tukemaan tätä tavoitetta. Samalla kurssivaatimukset yhdenmukaistettiin ja oppimateriaaleja tarkas-tettiin. Tuomo nimettiin myös vastaamaan koulun akateemisesta puolesta Academic dean - nimikkeellä.

Tuomo tulee opettamaan useita eri aineita, pääosin ensimmäiselle luokalle. Kirsin opetukset tulevat keskittymään pääosin iltapäiviin, jolloin on ohjelmassa englantia, musiikkia ja muita käytännöllisiä aineita, kuten terveystietoa. Kirsi sai myös kampussairaanhoitajan tittelin. Ensimmäinen potilas tuli jo ennen koulupäivän alkua ensimmäisenä päivänä näytille. Kirsi tulee myös olemaan mukana ammattikoulutuspuolen tyttöjen hartauksissa ja opetuksissa. Työn-tekijöissä on tullut loman aikana joitakin muutoksia, joten jokainen hakee vielä hieman paikkaansa.

Uusien raamattukoulun oppilaiden joukossa on yksi thailainen nuori poika, joka yllätti kaikki. Hän saapui paikalle pää kaljuksi ajettuna. Hän kertoi tulleensa buddhalaisesta luostarista, olleensa siellä opiskelemassa buddhalaisuutta, eikä ole siis uskossa. Hänen tätinsä on kristitty ja töissä raamattukoululla ompeluopettajana, ja vieraillessaan tätinsä luona täällä hän oli tuntenut ihmeellisen rauhan sydämessään ja oli kysynyt, voisikohan hän päästä opiskelemaan, mistä kristinuskossa on kysymys. Hän on todella fiksu poika, ja kiinnostunut ja innostunut  oppimaan mahdollisimman paljon Raamatusta ja Jumalasta. Muistakaa häntä erityisesti rukouksin, että hän saisi kohdata elävän Jumalan !

Toukokuussa saimme Fidan Thaimaan lähetit tänne ChiangRaihin vieraaksemme rukouspäivien merkeissä. Oli todella mukava kokoontua yhteen upealla lähettiporukalla ja kantaa asioita yhdessä Isän kasvojen eteen.  Olemme iloisia ja kiitollisia lähettien välisestä yhteydestä!

Rukouspäivien aikaan pelattiin myös MM-jääkiekkoa, joten yöllä sitkeimmät kokoontuivat meidän olohuoneeseen katsomaan Suomen pelejä :)

Perhekuulumisia

Isona kiitosaiheena on se, että kaikkien kolmen lapsen koulu on sujunut hurjan hienosti! Vuosi on ollut kaikille rankka, mutta varsinkin lapsille koulun ja opiskelukielen vaihduttua ensimmäistä kertaa englanniksi. Upeasti ovat kaikki selvinneet! 

Lidia aloitti kansainvälisen kindergartenin (”esikoulun”) kakkosluokan tammikuussa täysin nollaenglannilla ja niin vaan tyttö sujuvasti nyt saa asiat hoitumaan kaikilla kolmella kielellään! Perjantaina oli viimeinen koulupäivä ja lasten koulu jäi kahden kuukauden mittaiselle kesälomalle. Kaikki kolme saivat hienot todistukset ja opettajien kiitokset ja kannustukset hienosta koulumenestyksestä. Daniel siirtyy syksyllä yläasteelle, Saga kahdeksannelle ja Lidia viimeiselle esikoululuokalle, K3:lle. 

Meillä on ollut välillä isokin ikävä Suomeen, ja ajatuksena ja toiveena oli viettää kesäloma kotimaassa, mutta valitettavasti emme saaneet matkalippurahoja kokoon. Kesä-heinäkuun vaihteessa pidämme pienen perheloman akkuja ladaten täällä Thaimaassa.  Koska asumme kampuksen välittömässä yhteydessä, on lomailu työpaikalla hieman haastavaa, joten pidempi loma jää ensi vuoteen.

Lidia on viime viikkoina sairastellut paljon, eikä oikein kunnon diagnoosia osannut lääkäritkään antaa, vaikka tutkimuksia tehtiinkin. Käytämme lomaillessamme Lidiaa tutulla lääkärillä Bangkokissa, toivottavasti saadaan allergialääkitys kuntoon ja infektiokierre vihdoin katkeamaan.  Muistakaa rukouksin, että varsinkin lapset säilyisivät terveinä!

Viisumimatka Laosiin

Alkusyksy on mennyt kuin hujauksessa. Sadekausi jatkuu yhä, ja kovasti jo odotellaan kuivempia aikoja ja viileämpiä kelejä. Välillä ilta- ja aamulämpötilat ovat olleet mukavasti +25 tienoilla, mutta nyt on taas ollut kuumaa myös iltaisin ja öisin. Kattotuulettimet pyörittävät nihkeän kuumaa ja kosteaa ilmaa ja lakanat tarttuvat ihoon kiinni...  Sitä lähetysromantiikkaa parhaimmillaan :-P Mutta lokakuussa jo varmaan alkaa pikkuhiljaa helpottaa. Loppuvuodesta sitten kaivataankin untuvapeittoja ja villasukkia :) 

VIISUMIMATKA LAOSIIN

Tullessamme maahan kesäkuun lopussa saimme kaikki passeihimme kolmen kuukauden viisumit. Kolmen kuukauden raja ja leimojen päättymispäivä alkoi lähestyä ja odottelimme viimeistä, uskontoministeriöstä tulevaa paperia jännittyneinä, ehtisikö se tulla ajoissa. Sagan ja Danielin viisumiasia järjestyi hienosti, kun kansainvälisen koulun kautta saatiin haettua heille pitkät viisumit täältä ChiangRaista. Koulu hoiti paperiasiat valmiiksi ja itse virastokäynnistä selvisi puolessa tunnissa. Seuraavana päivänä heillä oli passeissaan vuoden viisumit. Meidän muiden kolmen piti papereiden saavuttua matkustaa johonkin ulkomailla sijaitsevaan Thaimaan suurlähetystöön. Valitsimme naapurimaan Laosin, joten matka Vientianeen oli edessä syyskuussa. Kun saimme soiton, että paperit on valmiina, lähdimme matkaan parin päivän varoitusajalla syyskuun puolessa välissä. Linnuntietä rajalle on täältä noin 390 km, mutta koska autolla pitää seurata olemassaolevia teitä ja lähes koko matka mennään vuoristossa, tuli kaikkineen suuntaansa ajomatkaa 840 km.. Mennessä matkaan meni 12 tuntia. 

Kartasta katsottuna matka ei näytä ollenkaan pitkältä.. mutta autossa istuessa todellisuus on toinen :)

Olimme perillä myöhään illalla, ja nukuimme rajan vieressä hotellissa Thaimaan puolella muutaman tunnin. Raja avautuu aamulla klo 6, joten aikainen oli herätys. Auto jätettiin parkkiin rajalle, ja Thaimaan puolelta pääsimme ilman jonotuksia passintarkastuksessa. Mekong-joki ja sen ylitse kulkeva Friendship Bridge ylitettiin bussilla. Vastapuolella odotti Laosin rajatarkastuspiste, jossa ensin anottiin viisumi Laosiin ja sitten passintarkastuksen läpi toiselle puolelle. Siitä otimme taksin suoraan Thaimaan embassyyn, jossa olimme aamulla 8.30 juuri porttien avautuessa. 

Tuktukissa

Yllätykseksemme piha-alue oli jo aivan täynnä ihmisiä, jopa vuoronumerot olivat loppuneet kesken..Syyksi paljastui edellisenä päivänä muuttunut Thaimaan viisumikäytäntö, ja Kambodzan rajan sulkeminen lyhyiden viisumeiden hakua varten. Joten kaikki turistit, joiden viisumit olivat umpeutumassa ja jotka olivat aikoneet hakea sellaisen Kambodzan rajalta, oli pakotettu matkustamaan lähimpään embassyyn - joka maateitse on suurimmalle osalle käytännössä Vientiane. Siellä siis istuimme kuumassa pihassa. 

Lidia onneksi löysi hyvin nopeasti ystävän afrikaansia puhuvasta tytöstä, joka oli myös vanhempineen viisumia hakemassa. Pian oli pienet ponit levitetty lattialle, ja leikki alkoi, vaikka yhteistä kieltä ei ollutkaan. Muutaman tunnin kuluttua pääsimme jättämään vuorollamme paperit sisään ja saimme vuoronumeron seuraavaa päivää ja passien hakua varten. Sitten kaupunkiin etsimään majapaikkaa. 

Lidia Mekong-joen rannalla. Taustalla näkyy Thaimaa

Saimme majapaikan läheltä Mekong-jokea, mikä olikin hyvä, sillä thailaiset kännykkäliittymämme toimivat rannassa normaalisti ja pystyimme pitämään yhteyttä Sagaan ja Danieliin vaivattomasti. Pienten päiväunien jälkeen kävelimme kaupungilla hieman ja kävimme syömässä. Muuten päivä melkein kului hotellissa leväten. Edellisen päivän ajomatka tuntui kaikilla yhä kropassa. Illalla kävelimme vielä iltatorille joen rantaan. Mukavaa toritunnelmaa.

Seuraavana aamuna kävimme syömässä tukevan aamupalan ja sitten olikin aika taas laittaa tavarat kassiin ja siirtyä embassyyn odottamaan passeja ja viisumeita. Lidian ystävä oli siellä jälleen, ja tällä kertaa tyttöjen aika meni jälleen mukavasti värityskirjoja väritellessä ja kirjoja yhdessä lukiessa Tuomon odottaessa meidän papereita. Kaikki sujui taas mutkattomasti, ja heti passit saatuamme kiiruhdimme kohti rajaa. Ihmismäärät olivat hidastaneet aikataulua huomattavasti siitä, mitä olimme arvioineet, ja myös rajanylityspaikassa oli aikamoiset jonot. Kuulimme, että tuona "ennätyspäivänä" ihmisiä oli ollut viisumia anomassa yli 600 henkilöä! Aikamoinen hyppäys normaalista, noin 100-200 hakijasta. Kun vihdoin Thaimaan puolella istuimme omaan autoon, oli kello jo viisi illalla. Tuolloin valoisaa aikaa oli vain noin kaksi tuntia, ja siinä ajassa ei pitkälle päästy. Mietimme ajaessa muutaman tunnin, että ajammeko yön läpi ollen kotona aamuviideltä, vai nukummeko jossain matkalla ja jatkamme aamulla matkaa.. Klo 22 olimme Phitsanulokin kohdalla menossa, ja siinä teimme päätöksen nukkua matkalla aivan turvallisuussyistä. Löysimme tien varresta todella edullisen ja siistin motellin, jossa nukuimme yön, ja aamulla klo 6 jatkoimme jälleen matkaa kohti ChiangRaita. 

Mahtavia maisemia matkalla

Saga ja Daniel joutuivat siis viettämään keskenään yhden ylimääräisen yön raamattukoululla, mutta koska kaikki oli sujunut niin hienosti, heitä ei haitannut yksi ylimääräinen aamu kahdestaan, ja raamattukoululta he saivat jälleen kyydin kouluun. Me ehdimme heitä vastaan koulun päättyessä.

Passeihin saimme rajalta siis vuoden viisumit, ja Lidian kolmen kuukauden viisumi saadaan vaihdettua ChiangRaissa vuoden mittaiseksi. Kaikki sujui hienosti, ja olemme siitä kiitollisia!

Äitienpäiväjuhla kirkossa

Elokuun 12. päivä vietetään Thaimaan kuningattaren syntymäpäivää. Samalla se on kansallinen äitienpäivä ja vapaapäivä Thaimaassa. Kuningattaren väri on vaaleansininen, joten kaikki kaupat ovat pullollaan vaaleansinisiä paitoja äitienpäiväteksteillä varustettuna. 

Koska tänä vuonna tuo päivä osuu keskiviikolle, kirkoissa ympäri maata on juhlittu äitienpäivän merkeissä jo tänä sunnuntaina.

Myös Thaiwian-seurakunnassa juhlittiin tänään oikein pitkän kaavan kautta!  Ovella kaikki äidit saivat kukkaset rintaansa ja ohjattiin istumaan salin etuosaan. Lapset ja nuoret olivat harjoitelleet hienoja esityksiä ja pastori Suraphongin Gemma- vaimo piti puheen "äidiltä äideille". 

Kaikki äidit kutsuttiin lavalle, ja muut seurakunta siunasi äidit. Sen jälkeen paikalla olevien lapset toivat jokainen äidilleen nuorten leipoman sydän-keksin. Kenen omat lapset eivät olleet paikalla, saivat lahjansa seurakunnan nuorilta. 

Lopuksi vielä pastori Suraphong puhui sananlaskujen kautta lyhyesti siitä, kuinka lasten kuuluu kunnioittaa vanhempiaan. Tilaisuuden jälkeen oli ruoka alakerrassa odottamassa. Ruoka oli tilattu ulkopuolelta, eikä kenenkään äidin tarvinnut jäädä myöskään tiskaamaan :)

uusi koti!

Kaksi ensimmäistä yötä takana uudessa kodissa. Talo sijaitsee noin kymmenen kilometrin päässä ChiangRain keskustasta vuorten välissä riisi- ja maissipeltojen läheisyydessä. Tie kaupungista mutkittelee suuren Kok- joen mukaisesti peltojen ja nyppylöiden välissä. Illalla tienoo on sysimusta - ei ole katuvalot häikäisemässä. Talo on suojaisan muurin takana, ja pihassa on paljon puita varjostamassa taloa kuumalta auringolta. Korkea katto ja avattavat puuikkunaluukut takaavat ilman kiertämisen talossa. Yöllä nukutaan verkkojen alla ja kattotuulettimet pyörittävät viilennystä. Sadekausi on alkanut oikein todenteolla - pitkään sateita odotettiin, mutta nyt kun sateet alkoivat, on satanut lähes tauotta toista viikkoa. Sehän tietää sitä, että kosteusprosentti on korkea, pyykit eivät kuivu jne. Näitä Aasian iloja :)

Ensimmäisenä yönä kuulostelimme talon ääniä. Uudessa talossa ja sen ympäristössä äänet ovat vieraita, oli monenlaisten eläinten ääniä, naapuritalojen ovien pauketta ja jos minkälaista lintua ja sammakkoa kurnuttamassa. Toinen yö oli jo vähän rauhallisempi - äänet eivät ole yhtään vähentyneet, mutta kaikkeen näköjään tottuu :) Sen olemme huomanneet, että pihan puut ovat houkutelleet monenlaisia lintuja asustelemaan ja laulamaan, ja saamme nauttia moniäänisestä laulusta ja sirkutuksesta pitkin päivää aivan aamuvarhaisesta lähtien.

Eilen olimme hakemassa raamattukoululta tavaroitamme, ja viimeisiä siellä pestyjä pyykkejä. Pyykkejä katolla viikatessa, alkoi kova sade, ja kiiruhdin rappusia alas.. Mutta trooppinen sade yhdistettynä kaakelilla päällystettyihin portaisiin ei ole hyvä yhdistelmä - ja lensin reippaassa kaaressa kyljelleni. Piti soittaa Tumppi apuun, että pääsin pois, niin kipeästi sattui moneen paikkaan. Onneksi en rojahtanut suoraan selälle, vaan lonkalle, ja siinä on sen verran "pehmustetta", että selvisin reiluilla mustelmilla. Vasen kyynärpää on yhä hellä, sekä isoimman osuman ottanut pikkuvarvas, joka on mukavan musta ja sillä ei kärsi kävellä. Liekö murtunut vai ei, mutta omatekoinen teippaus pitää sen aisoissa ja kipukaan ei ole paha, kun ei sille varaa. Onneksi täällä maassa sopii varvassandaalit sekä arkeen että juhlaan, ettei tarvitse hetkeen yrittää korkokenkään varpaita tunkea. :)

Tiistaina kävimme lasten koulussa sovittamassa koulupukuja ja ostamassa tarvittavat puvut lapsille. Pukuja on kahdenlaisia - peruspuku kauluspaitoineen ja solmioineen kolmena päivänä, ja urheiluvarusteet kahtena päivänä. Kuvia seuraa ensimmäisen koulupäivän jälkeen (en usko, että äidin blogin vuoksi haluaisivat uhrautua ja pukeutua koulupukuihin yhtään päivää aiemmin ennenkuin on aivan pakko :P) Kesäloma on siis loppumassa, ja koulu alkaa torstaina 13.8. Tiistaina menemme vanhempien infopäivään kuulemaan kouluvuodesta ja tapaamaan opettajia. Keskiviikko 12.8. on Thaimaan kuningattaren syntymäpäivä ja kansallinen äitienpäivä, joten silloin ei tarvitse vielä mennä kouluun :) Daniel menee 5. luokalle, ja Saga seitsemännelle. Meitä kaikkia taitaa jännittää yhtä paljon - niin itse oppilaita kuin vanhempiakin!