Kuulumisia

Tervehdys sadekauden keskeltä

Thaimaan kolmas ja kostein vuodenaika, puoli vuotta kestävä sadekausi on jälleen täällä. Vettä sataa ja myrskyää joka päivä, ja se myös mukavasti viilentää ilmaa.

Keväällä kuukausia kestänyt kulotus sai aikaan hurjan savusumun pohjois-Thaimaan ylle. Maanviljelijät kulottavat vuoria ja viljelysaloja sekä polttavat edellisestä viljelyskauden jäljiltä jäänyttä roskaa, josta savu kerääntyy paksuksi lautaksi. Ilma oli sakeanaan savusta, vuoret katosivat näkyvistä ja sai meidänkin perheessä allergioista ja astmasta kärsivät lapset ja Kirsin lukittautumaan sisätiloihin ja välttämään kaikkea liikkumista ulkona ilman maskeja.

 Lopulta saimme pari päivää kestävän saderintaman, joka sai savun talttumaan. Sitten seurasi lähes kahden kuukauden ajan kestänyt ennätyskuuma jakso. Huhtikuussa Thaimaassa mitattiin joka päivä yli +40 asteen keskilämpötiloja, yhtä kuumaa on viimeksi ollut 60 vuotta sitten. Joten pari viikkoa sitten alkaneet sateet toivat mukanaan mukavan viileä tuulahduksen! 

Sade on saanut ruohon ja puut jälleen vihertämään - ja monenlaiset ötökät liikenteeseen. Sammakot pomppivat ympäri pihaa - ja niiden perässä käärmeet. Samoin skorpioneja on löytynyt lähes joka päivä. Joku päivä sitten yksi iso skorpioni löytyi koiran juomakupista, miksi ja miten lie sinne päätynyt?! 

Raamattukoulu-kuulumisia 

Thailaisen kouluvuoden mukaisesti Indochina- raamattukoulu oli kesälomalla maalis-toukokuun. Nyt on kuitenkin taas tullut aika aloittaa uusi lukuvuosi.

Kesäkuun kuudentena alkoi Indochinan raamattukoulun alueella jälleen iloinen kuhina. 36 oppilasta pohjois-Thaimaasta ja ympäröivistä maista aloitti uuden lukuvuoden. Ensimmäisellä luokalla aloitti 19 oppilasta, toiselle vuodelle palasi ilahduttavat 11 oppilasta, ja kaikki 6 viime vuonna kakkosella opiskellutta halusivat palata vielä kolmannelle, syventävälle vuodelle. Kaksi ykkösluokalla ollutta oppilasta ei tullut takaisin siksi, että lähtivät yhdessä perustamaan uutta seurakuntaa. 

Raamattukoulun kesäloma-aika meni Tuomolta pääosin uuden opetusohjelman teossa. Vanhaa opetusohjelmaa on ”pidetty yllä” useampia vuosia vähän sen mukaan, mitä kukakin vieraileva opettaja on halunnut opettaa, ja aineiden järjestykset ja sisällöt ovat olleet vähän ”sinnepäin”.  Koska pastori Suraphongin näkynä on ollut nimenomaan, että tämä koulu voisi olla varustamassa ja valmistamassa ihmisiä evankeliointiin ja seurakuntien perustamiseen, oli Tuomon hyvä keskittää oppiaineet tukemaan tätä tavoitetta. Samalla kurssivaatimukset yhdenmukaistettiin ja oppimateriaaleja tarkas-tettiin. Tuomo nimettiin myös vastaamaan koulun akateemisesta puolesta Academic dean - nimikkeellä.

Tuomo tulee opettamaan useita eri aineita, pääosin ensimmäiselle luokalle. Kirsin opetukset tulevat keskittymään pääosin iltapäiviin, jolloin on ohjelmassa englantia, musiikkia ja muita käytännöllisiä aineita, kuten terveystietoa. Kirsi sai myös kampussairaanhoitajan tittelin. Ensimmäinen potilas tuli jo ennen koulupäivän alkua ensimmäisenä päivänä näytille. Kirsi tulee myös olemaan mukana ammattikoulutuspuolen tyttöjen hartauksissa ja opetuksissa. Työn-tekijöissä on tullut loman aikana joitakin muutoksia, joten jokainen hakee vielä hieman paikkaansa.

Uusien raamattukoulun oppilaiden joukossa on yksi thailainen nuori poika, joka yllätti kaikki. Hän saapui paikalle pää kaljuksi ajettuna. Hän kertoi tulleensa buddhalaisesta luostarista, olleensa siellä opiskelemassa buddhalaisuutta, eikä ole siis uskossa. Hänen tätinsä on kristitty ja töissä raamattukoululla ompeluopettajana, ja vieraillessaan tätinsä luona täällä hän oli tuntenut ihmeellisen rauhan sydämessään ja oli kysynyt, voisikohan hän päästä opiskelemaan, mistä kristinuskossa on kysymys. Hän on todella fiksu poika, ja kiinnostunut ja innostunut  oppimaan mahdollisimman paljon Raamatusta ja Jumalasta. Muistakaa häntä erityisesti rukouksin, että hän saisi kohdata elävän Jumalan !

Toukokuussa saimme Fidan Thaimaan lähetit tänne ChiangRaihin vieraaksemme rukouspäivien merkeissä. Oli todella mukava kokoontua yhteen upealla lähettiporukalla ja kantaa asioita yhdessä Isän kasvojen eteen.  Olemme iloisia ja kiitollisia lähettien välisestä yhteydestä!

Rukouspäivien aikaan pelattiin myös MM-jääkiekkoa, joten yöllä sitkeimmät kokoontuivat meidän olohuoneeseen katsomaan Suomen pelejä :)

Perhekuulumisia

Isona kiitosaiheena on se, että kaikkien kolmen lapsen koulu on sujunut hurjan hienosti! Vuosi on ollut kaikille rankka, mutta varsinkin lapsille koulun ja opiskelukielen vaihduttua ensimmäistä kertaa englanniksi. Upeasti ovat kaikki selvinneet! 

Lidia aloitti kansainvälisen kindergartenin (”esikoulun”) kakkosluokan tammikuussa täysin nollaenglannilla ja niin vaan tyttö sujuvasti nyt saa asiat hoitumaan kaikilla kolmella kielellään! Perjantaina oli viimeinen koulupäivä ja lasten koulu jäi kahden kuukauden mittaiselle kesälomalle. Kaikki kolme saivat hienot todistukset ja opettajien kiitokset ja kannustukset hienosta koulumenestyksestä. Daniel siirtyy syksyllä yläasteelle, Saga kahdeksannelle ja Lidia viimeiselle esikoululuokalle, K3:lle. 

Meillä on ollut välillä isokin ikävä Suomeen, ja ajatuksena ja toiveena oli viettää kesäloma kotimaassa, mutta valitettavasti emme saaneet matkalippurahoja kokoon. Kesä-heinäkuun vaihteessa pidämme pienen perheloman akkuja ladaten täällä Thaimaassa.  Koska asumme kampuksen välittömässä yhteydessä, on lomailu työpaikalla hieman haastavaa, joten pidempi loma jää ensi vuoteen.

Lidia on viime viikkoina sairastellut paljon, eikä oikein kunnon diagnoosia osannut lääkäritkään antaa, vaikka tutkimuksia tehtiinkin. Käytämme lomaillessamme Lidiaa tutulla lääkärillä Bangkokissa, toivottavasti saadaan allergialääkitys kuntoon ja infektiokierre vihdoin katkeamaan.  Muistakaa rukouksin, että varsinkin lapset säilyisivät terveinä!

Lähetysseminaari ChiangRaissa

Tammikuun päätteeksi olimme järjestämässä Fidan ja Thaimaan Full Gospel-seurakuntien kanssa yhteistä lähetystyöseminaaria täällä IndoChina-raamattukoululla. Opettajaksi saapui Arto Hämäläinen Suomesta. Thaimaan helluntailiike on  jo 70 vuotta vanha, mutta lähetystyö on vielä aivan lapsenkengissä. Arto Hämäläisen kirja ”Kuinka aloittaa lähetystyö uusissa maissa” on käännetty viime vuonna thaiksi ja oli siis sisällöltään oikein hyvä tänne. 

Paikalla oli meidän omien opiskelijoiden lisäksi johtavat pastorit Thaimaasta sekä muutamia pastoreita naapurimaista, yhteensä 80 henkeä. 

Tuomo opetti myöskin Arton pyynnöstä yhden kappaleen kirjasta, ja Kirsillä oli jälleen Jippii-piste pystyssä. Palaute oli hyvää ja uskomme, että Jumala saa tehdä työtään sydämissä. Lähetystyötä vastaanottavasta maasta lähettäväksi maaksi, se on rukouksemme!

Viikko oli kylmin meidän Thaimaassa oloaikana.. Kiinasta saapui omituinen talvisää: Vettä satoi ja lämpötila laski 8 asteeseen. Meillä kotona sisälämpötila putosi koko viikoksi +13 asteeseen. Täällä talot ei siis ole eristettyjä, eikä minkäänlaisia lämmityslaitteita ole. Kaikki olemassa olevat vaatteet laitettiin yöksi päälle, ja kaikki peitot päälle. Nukuimme koko perhe yhdessä makuuhuoneessa, että saimme hieman lämpötilaa nousemaan. Seminaarin osanottajat olivat pukeutuneet myös paksuihin talvivaatteisiin pipoineen ja toppatakkeineen.

Loppuun vielä raamattukoulun lao-oppilaiden esittämästä laulusta pätkä:

Mistä tässä olikaan kyse - miksi Indonesia

Tarina saattaa tulla hieman väärässä järjestyksessä, mutta joku ehkä ihmettelee mikä juttu tämä Indonesian matka on. Eli siihen vähän taustatietoa.

Olen siis Palempangin raamattukoulussa Indonesiassa. Koulu on toiminut nyt noin 30 vuoden ajan ja onyksi GPDI helluntailiikkeen raamattukouluista. Se on erikoistunut seurakuntien istuttamiseen ja lähetystyöhön. Näky on käsittääkseni alunperin Pastori Siwin, joka on nyt noin 70 vuoden iässä ja sairastelee jo paljon. Hän on liikkeen lähetysyhteyshenkilö ja käytännössä hänen tyttärensä Shierley hoitaa koulua sekä osallistuu kansainväliseen lähetysyhteistyöhön. Hän on käynyt muun muassa Suomessa lähetyskonfferenssissa puhumassa. Koska Indonesian seurakunnat eivät ole vielä aloittaneet laajamittaista lähetystyötä ja Siwin perheellä on suhteita Suomalaisiin lähetteihin, he pyysivät Fidalta apua lähetyskoulutuksen käynnistämiseen. On hyvä huomioida myös se, että Suomen helluntailaisten työ ja kokemus on maailmalla hyvin arvostettua ja Suomen seurakunnat edelleen lähettävät eniten lähettejä jäsenmäärään suhteutettuna.

Fida ei siis taloudellisesti annan säännöllistä tukea (en tiedä antaako mitään), vaan on vastannut tarpeeseen koulutuksesta. Lähetysohjelmassa on tiettyjä aineita, joita suomalaiset käyvät opettamassa. Muistelen, että kaikkiaan 6 tai 7 opettajaa vuosittain. Minä opetan aihetta lähetystyö Raamatussa. Tarkoitus on avata oppilaiden silmät näkemään kaikkia kansoja koskeva Jumalan pelastussuunnitelma Raamatussa ja korostaa sitä, että se on seurakunnan tärkein tehtävä. Aiheeseen sisältyy monia kulttuuriin ja seurakuntaperinteeseen liittyviä asioita, joten joitakin aitoja on rikottava, jotta uusi sukupolvi voi toimia toisin. Henkilökunta on kertonut, että yleensä kaikki haluavat pastoriksi, sillä silloin saa rakentaa oman ”valtakuntansa” ja jos seurakunta kasvaa isoksi, myös pastorin vauraus lisääntyy. Muita seurakuntavirkoja pidetään vähäpätöisinä eikä kukaan halua sanoa olevansa lähetystyöntekijä.

Opetussessiot ovat 1,5h mittaisia ja niitä mahtuu päivään yleensä viisi, mutta tilanteet vaihtelevat kovasti. Äkkinäisiin muutoksiin pitää varautua. Oppilaat ovat todella reippaita ja innokkaita. Heillä on paljon kysymyksiä ja usein myös aiheen ulkopuolelta. Kaikkeen pitää siis varautua.

Koulun työn vaikutuksesta on syntynyt yli 2400 seurakuntaa Indonesiaan. Tällä hetkellä Thaimaassa on kolme koulun oppilasta ja ilmeisesti Malesian puolella on jotakin työtä. Pääsääntöisesti oppilaat perustavat seurakuntia Indonesian saavuttamattomille alueille. Indonesia koostuu muistaakseni yli 17000 saaresta ja erilaisia heimoja on satoja. Eli heillä on monikulttuurista lähetyskenttää aivan omasta takaa. Pitää myös muistaa, että Indonesia on maailman suurin muslimivaltio ja vaikka täällä on seurakunnilla vapaus toimia eivät ääriliikkeet katso koulun toimintaa hyvällä. Erilaisista tarinoista voisi varmasti kirjoittaa kirjan ja tuskin tarinoita kaikki edes uskoisivat todeksi. Kerron tässä kuitenkin yhden, jonka kuulin Shierleyltä tänään.

Joitakin vuosia sitten kouluun oli uusien oppilaiden mukana tullut nuori mies, joka jotenkin erottui porukasta. Jonkun päivän päästä he kutsuivat pojan puhutteluun ja kyselivät  kuka hän on. Poika kertoi avoimesti, että hän on tullut katsomaan keitä te olette ja mitä te teette. Hän myös ilmoitti, ettei hänellä ole aikomustakaan tulla kristityksi. Hän sanoi kuuluvansa erääseen äärimuslimien järjestöön ja oli eräässä kylässä yrittänyt tappaa pastorin, joka oli koulun entisiä oppilaita. Hän oli metrin päästä tähdännyt tuota pastoria päähän, mutta ei osunut. Hän oli todennut, että se ei ole mitenkään mahdollista ja että pastorin suojana oli jokin suurempi voima. Sen seurauksena hän oli halunnut tulla katsomaan mistä tällainen voima oli peräisin. Tämän keskustelun jälkeen hän oli poistunut paikalta.

Eli henkilökunta ja oppilaat ovat siis todellisessa vaarassa päivittäin ja elävät ihmeessä. Jumalan varjelus ei tosin ole ihme, sillä koulussa pyörii jatkuva rukousketju, jota oppilaat pitävät yllä pienryhmissä. Yön pahimmat tunnit klo 00-04 ovat henkilökunnan vastuulla ja kaikki oppilaat nousevat aamulla yhdessä klo 4 alkavaan rukoukseen.

Sekavan tekstin loppuun vielä illan opetuksesta:
Tämän iltapäivän ja illan opetukset olivat hyvin mielenkiintoisia. Olin valmistanut muutaman tunnin opetuksen toisen vuosikurssin oppilaille Pyhästä Hengestä. Hyvin pian kävi kuitenkin selväksi, että joku yhtälössä ei toiminut ja kysyin josko heillä on jotakin kysyttävää. Oppilaat alkoivat jonossa esittää kysymyksiä aivan aiheen ulkopuolelta ja 1,5h aiottu sessio muuttui kahdeksi 1,5h kyselytunniksi. Käytiin läpi raamatunjakeita ja erityisesti ensimmäinen kirje Korinttilaisille herätti kysymyksiä. Nyt ääni käheänä istun huoneessa ja mietin, että mitä oikein tapahtui… Aamulla opetus jatkuu ensimmäisen vuosikurssin kanssa klo 7

Aamun ajatuksia

Keskiviikkoaamun opetussessio on nyt pidetty. Sain hetken taukoa ja aikaa koota ajatuksia sekä valmistella päivän myöhempiä opetuksia. Tarkoitus on opettaa puolitoista tuntia myös toisen vuoden oppilaita iltapäivällä. Heitä on kaikkiaan hieman yli 40 ja he ovat palanneet vuoden harjoittelujaksolta takaisin koululle.

Aamulla siirryimme oppilaiden kanssa tutkimaan lähetystyötä Uudessa Testamentissa. Tutustuimme Jeesuksen viimeisiin sanoihin. Mikä oli se asia, jonka Jeesus halusi opetuslasten muistavan??? Menkää kaikkeen maailmaan… Jatko kysymys oppilaille oli  - kuinka monen kotiseurakunta on jollain tavalla mukana lähetystyössä. Yhden tytön käsi nousi. Sen jälkeen keskustelimme siitä, mitkä ovat mahdollisia syitä siihen, että Indonesian seurakunnat eivät ole vielä ryhtyneet tekemään lähetystyötä. Keskustelu jatkuu myöhemmin.

Indonesiassa on yli 17000 helluntaiseurakuntaa, joista yli 2400 on perustettu Palempangin raamattukoulun pioneerien kautta. Kun tämä ja muiden maiden ”nukkuvat jättiläiset” saadaan heräämään lähetystyöhön, tulee lähetystehtävän loppuun saattaminen huomattavasti lähemmäksi. Jos Suomen reilu 200 helluntaiseurakuntaa pystyy lähettämään 200 - 300 lähettiä, niin mikä onkaan se potentiaali Indonesiassa. On mahtavaa olla mukana tässä prosessissa ja näiden ”sissitaistelijoiden” elämässä.

Kävin äsken kävelyllä ympäri kampusta ja ohitin marttyri Stanleyn rukoushuoneen. Sydän meinaa pakahtua ajatuksesta, että Stanley on kävellyt näitä samoja polkuja, ollut näissä huoneissa ja antoi elämänsä evankeliumin tähden aivan kuten Stefanus Raamatussa. Ja vielä riipaisevampi ajatus on se, että tämän jälkeen kymmenet nuoret halusivat lähteä tuohon samaan kylään julistamaan evankeliumia…. Tämä laittaa väkisinkin omat ongelmat ja ajatukset oikeaan perspektiiviin…. On kunnia olla mukana näiden ihmisten elämässä. Kiitos kaikille teille, jotka teitte tämän matkan mahdolliseksi.

Kohti Indonesiaa

Malesian Kuala Lumpurin jälkeen matka hiljalleen jatkui Jakartaan. Muistaakseni noin parin tunnin lennolla. Tälläkin välillä sain nukuttua hieman, mutta toive siitä, että voisin lennoilla jotenkin perehtyä opetukseen piti hyljätä. Ajatus ei millään pysynyt kasassa eikä ahdas tila mitenkään auttanut asiaa.

Jakartassa sain liput seuraavalle lennolle näppärästi ja ehdin hetkisen hengähtää myös. Kentällä oli myös netti, joten ehdin kotiin ilmoitella kuulumisia. Ulkona oli mukavan lämmin ilta ja ihmisten paljous toi mieleen jotakin tuttua. Olo tuntui omituisen kotoisalta….

Lento Palembangiin oli vähän myöhässä ja vielä koneessa jouduimme odottamaan lähtölupaa. Loppujen lopuksi taisimme olla noin 45minuuttia jäljessä aikataulusta. Olin koneessa ainoa ulkomaalainen, mutta Palembangin kentällä pääsin edellistä kertaa helpommalla, sillä olin hoitanut maahantuloselvitykset jo Jakartassa. Kentällä minua oli vastassa raamattukoulun henkilökuntaa ja lähdimme samantien ajamaan kohti raamattukoulu. Matka tuntui jotenkin pidemmältä kuin viimeksi ja väsymys alkoi painaa. Liikenne oli myös paljon hullumpaa kuin olin muistanut. Puolet mopoista ja autoista ajoi ilman valoja tai parkeilla pilkkopimeässä. Voitte myös arvata, ettei kovin monella jalankulkijalla ollut heijastinta.

Pääsimme perille hieman ennen puoltayötä paikallista aikaa eli noin klo 20 Suomen aikaa. Matka kesti siis kaikkinensa Kuikan kotiovelta lauantai aamun kello 10 sunnuntai iltaan klo 20. Uni tuli melko helposti, mutta yöllä heräsin monta kertaa epätodelliseen tunteeseen ”missä ihmeessä mä olen”. Laulu ja rukous alkoi kuulua kello 4 aamulla ja sen siivittämänä aloin kerrata viikon opetusta.

Kokemus opettamisesta edelliseltä vuodelta oli ollut positiivinen, mutta aina viikon aloittaminen hieman jännittää ja sitä miettii moneen kertaan, onko valmistautuminen ollut riittävää. Tulkkina opetuksessa toimii viimevuodelta tuttu Ruut ja ensimmäisen vuoden oppilaita on kaikkiaan reilu 90. Maanantaina opetussessioita oli 4 kertaa 1,5h ja illalla saarna kokouksessa. Tämän päivän eli tiistain ohjelmasta ei vielä ihan tarkalleen ole tietoa. Aika näyttää….

Tähän mennessä oppilaiden kanssa on käyty läpi sitä, kuinka lähetystyö näkyy Vanhassa Testamentissa. Abrahamille annettu tehtävä olla siunauksena kaikille kansoille (1. Moos. 12:1-3) löytyy Raamatusta erilaisissa lainauksissa ja viitteissä kaikkiaan 395 kertaa. Siinä riittää ihmettelemistä meille kaikille…. Jumala on alusta alkaen tarkoittanut, että Hänen nimensä ja voimansa tulee tunnetuksi kaikkialla.

Netti on tällä hetkellä sen verran huono, ettei kuvia voi lisätä. Laitan niitä mukaan myöhemmin....

Jälleen matkalla Kaakkois-Aasiaan

Blogin kirjoittaminen on ollut tauolla - suomettuminen on ottanut osansa, eikä tekstiä tänne ole juuri syntynyt.

Tätä pätkää kirjoitan KLM:n lentokoneesta matkalla Amsterdamin kautta Indonesiaan. Tuomo on siis jälleen menossa opettamaan ja muu perhe jäi kotiin pyörittämään arkea. Tarkoitus olisi, että saisin matkalta joitakin terveisiä kirjoitettua.

Viime vuonna kävin Palembangin raamattukoululla opettamassa viikon Thaimaasta käsin ja tälle vuodelle oli samanlainen tilaus. Matka tosin on tällä kertaa hieman pidempi. Opetan viikon verran aiheesta lähetystyö raamatussa, jonka jälkeen palaan Thaimaan kautta takaisin Suomeen. Toki olisi mukava viettää matkalla hieman enemmän aikaa, mutta sain töistä vain rajallisen määrän vapaata. Eikä se reissaaminen tietysti ilman rakkaita ole niin mukavaa.

Lähdin kotoa tänään lauantaina aamupäivällä ja sunnuntaina pitäisi olla perillä Palembangissa illalla yhdeksältä paikallista aikaa. Maanantaina opetus alkaa muistaakseni seitsemältä aamulla. Lentojen aikana olisi tarkoitus vielä kerrata opetusta. Viime vuodesta oppineena en yritä miettiä koko viikon opetusta valmiiksi, sillä tilanteet saattavat muuttua viikon aikana ja vastaan saattaa tulla ylläreitä - aihekin saattaa vielä muuttua. Se ei tietysti ole toivottavaa, mutta hyvinkin mahdollista. 

Jokatapauksessa mielenkiintoinen viikko on edessä monella tavalla. Katsotaan mitä se tuo tullessaan...

19.10. Ensimmäiset lennot on takana ja sain nukuttuakin melko hyvin. Ensimmäinen ylläri oli se, että kone tekikin välilaskun Malesiaan ja jatkamme tästä hetken kuluttua. Näin ollen vielä kaksi lentoa jäljellä.

Korjaus: Kirsi oli lukenut mun liput ja tiesi tästä Malesian pysähdyksestä. Toinen meistä valmistautuu vähän paremmin näihin matkoihin

Valmistujaisissa vieraana

Raamattukoulutyössä saa myös kutsuja muiden koulujen tapahtumiin. Tänään olen ICI:n valmistujaisissa Rom Yen seurakunnassa. ICI toimii amerikkalaisten perustaman AOG liikkeen yhteydessä ja teemme yhteistyötä heidän kanssaan. Hienoa nähdä, että paikalla on yli sata oppilasta eri puolelta maata, jotka ovat saaneet loppuun peruskurssin opintonsa. 

Loppusolmu

Tätä tekstiä kirjoittelenkin jo koneessa matkalla Jakartasta kohti Bangkokia eli kotiinpäin ollaan jo menossa. Takana on aivan uskomaton viikko monin tavoin. Isoa osaa pystyy tuskin koskaan pukemaan sanoiksi. 

Viimeisiin päiviin mahtui tuttua rytmiä ja muutamia yllätyksiä. Opettaminen sujui loppua kohden aina vaan sujuvammin ja itseäkin ihmetyttään, kuinka hyvin opettaminen englanniksi sujui. Koululla tuli vielä loppuviikosta kaksi tilaisuutta/puheenvuoroa melko lyhyellä varotusajalla, mutta niistä selvittiin hienosti. Perjantai-iltaan mahtui vielä yksi yllätys, kun vastuut koululla oli hoidettu.Läheisessä yliopistossa opiskelee joitakin kristittyjä ja he kokoontuvat kahden viikon välein. Sinne tuli sitten kutsu puhumaan, joten muutaman oppilaan ja tulkin kanssa suuntasimme paikalle.Kokoontumispaikka oli pieni oppilasasuntola, jonka huoneeseen kuitenkin ahtautui ehkä 60-70 oppilasta. He tulevat erilaisista taustoista, joten tilaisuudessa oli omanlaisensa kaava. Yksinkertainen tilaisuus oli kuitenkin mielenkiintoinen kokemus ja sain kunnian olla ensimmäinen ulkolainen vieras heidän tilaisuuksissaan. Aiheeksi oli jo valmiiksi annettu "kuinka pysyä rohkeana". Rohkeutta he totisesti tarvitsevat, sillä heille muun muassa annetaan huonompia numeroita vain siksi, että ovat kristittyjä. Takaisin raamattukoululla olimme noin klo 23 ja aamulla lähtö lentokentälle oli kuuden jälkeen.

Palembangin raamattukoululla on nyt menossa 29 vuosi. Oppilaat ovat vuosien varrella perustaneet noin 2400 seurakuntaa ja sama trendi varmasti jatkuu. Voi vain todeta, että oli mahtavaa olla vaikuttamassa näiden rohkeiden nuorten elämään. Koulun historiaan mahtuu myös muutamia marttyyreitä, joten he ovat todella sitoutuneet menemään mihin vain heidät lähetetään.

Olo on kaikkinensa kiitollinen, siunattu, hämmentynyt.....siihen ne sanat loppuvat, mutta sydämeen mahtuu monia tunteita. Varmasti unohtumaton kokemus. Amazing!!!!

Kaksi päivää takana - muutama vielä edessä

Pari päivää on nyt opetuksia takana ja hiljalleen alkaa olla rytmi selvillä. Opetettava ryhmä on aika iso, noin 80 oppilasta. Opetusjakso on aina 1,5 tuntia kerrallaan ja periaatteessa aamupäivälle on kolme jaksoa ja illalla vielä yksi. Illan ohjelma näyttää vaihtelevan aika paljon. Maanantai-iltana olikin opetuksen sijasta kokous, jossa minua pyydettiin puhumaan. Tälle illalle kysyttiin, jos voisin pitää yhden opetuksen myös toisen vuoden oppilaille. Mukautumista siis tarvitaan. Opetukset ovat sujuneet todella hyvin ja itsellä ainakin on mieli korkealla.

Siitä voi kuitenkin jo tässä vaiheessa olla varma, että tämä vierailu jättää jäljen ja paljon mietittävää tulevaisuutta varten. Muutaman päivän perusteella ei tietysti voi kovin suuria sanoa, mutta näyttää siltä, että nämä 120 oppilasta ovat valmiita antamaan kaikkensa palvellakseen Jumalaa. Todellakin aivan kaiken.....

Aamulla taas oppilaiden herätys on 3.40, jonka jälkeen ääntä ympärillä riittää. Parasta tietysti on se, että se on rukouksen ja ylistyksen ääntä. Opetus alkaa seitsemältä, joten yritän kuitenkin torkkua lähemmäs kuutta.

Matkan loppuosa

Koneen vaihto Kuala Lumpurissa sujui hyvin. Ehdin syödä rauhassa ja juoda kahvit, sitten olikin aika nousta koneeseen. Poikkeus edelliseen lentoon oli se, että olin ainoa valkoihoinen tällä lennolla. Koneessa kaivoin tottuneesti lähetystyötä Aasiassa käsittelevän kirjan ja välillä selasin opetukseen liittyviä muistiinpanoja. Vieressä istuva mies oli aina välillä kysellyt jotain ja yhdessä välissä hän sanoi, että taidat tykätä uskonnollisista kirjoista. Minut yllätti se, että hän oli melko vaikeasta tekstistä saanut tuon selville (Thaimaassa harva lukee englantia, Indonesiassa ilmeisesti osataan paremmin), toisaalta tajusin, että minähän olen menossa muslimimaahan. Laittelin kirjat hissukseen kassiin ja odottelin laskeutumista.

Kentällä oli pientä sähläystä, kun olin ajatellut vaihtaa mukaan otettuja euroja viisumimaksuja varten. Viisumipiste olikin ensimmäisenä eikä rahanvaihtoon päässyt ilman  viisumia. Siitä kuitenkin selvittiin. Toiset sydämentykytykset tulivat turvatarkastuksessa, jossa yksi kassini tutkittiin tarkkaan. Päällimmäisenä oli tietysti Raamattu. Hetken koitin miettiä, että eikös täällä kuitenkin ole avoimia seurakuntia. Onhan niitä ja Raamattua saa kuljettaa, mutta oli siinä hetken jännitystä. Huumeet olivat ilmeisesti suurin syy miksi tarkastus tehtiin vaikkakin raamatun välissä olevat muistiinpanot tarkastettiin vielä kertaalleen - ei ollut mitään muslimien käännyttämiseen viittaavaa.

Raamattukoulun henkilökuntaa oli vastassa ja hekin ihmettelivät tiukkaa tarkastusta. Matkalla pysähdyimme yllättäen juhlistamaan jonkun seurakuntalaisen 29v. hääpäivää ruuan merkeissä. Lopulta olimme raamattukoululla kymmen jälkeen illalla. 

Yö sujui hieman pyöriessä ja oppilaille ensimmäinen kello soi 3.40 ja laulut alkoivat 4.00. Taitaa olla ahkeraa porukkaa täällä. Eli viideltä minäkin olin opetuksia selaamassa ja valmistautumassa vaikka myöhäisen saapumisen vuoksi aamun ensimmäiset tunnit olikin peruttu.

-tumppi-

Seuraava matka on alkanut - Indonesia

Edellinen teksti oli Malesiasta eli samalla teemalla jatketaan. Matka kohti Palempangia, Indonesiaa on alkanut. Taksi tuli aamulla noin 8.30 hakemaan ja Kirsi jäi lasten kanssa portille vilkuttamaan. Hieman ennen kymmentä olitiin Don Mueang kentällä. Passitouhouissa oli yksi ylimääräinen mutka, kun piti hakea myös re-entryleima, jottei Thaimaan viisumi katkea maasta poistuttaessa. Nyt kirjoittelen siis lentokentältä ja suuntana on ensin Kuala Lumpur, josta matka jatkuu Indonesiaan. Perillä pitäisi olla noin seitsemän aikaan illalla, mutta siitä myöhemmin.

Halpalentoyhtiöllä lennettäessä vaiheita matkustamisessa on vähän enemmän. Normaalisti vaihto pitäisi onnistua mutkattomasti ilman ylimääräisiä passileimoja. Nyt kuitenkin joudun ensin Kuala Lumpurissa poistumaan kansainväliseltä puolelta ja chekkaamaan itseni taas uudelleen sisään. Vaihtoaikaa on onneksi noin  kolme tuntia, joten pitäsi olla hyvin aikaa. Toivotaan että kaikki menee hyvin.

Olen siis menossa Palempangin raamattukouluun opettamaan viikoksi. Aiheena on Missions in the Bible eli vapaasti suomennettuna lähetystyö Raamatussa. Paikka ei ole ennestään tuttu, joten ihan varmaa ei ole mitä tuleman pitää. Olen kuitenkin aiemmin tutustunut raamattukoulun henkilökuntaan, joten jotakin tuttua kuitenkin. Mikäli jonkinlainen netti toimii, yritän laitella matkalta päivityksiä. Muussa tapauksessa myöhemmin sitten...

-tuomo-