Loppusolmu

Tätä tekstiä kirjoittelenkin jo koneessa matkalla Jakartasta kohti Bangkokia eli kotiinpäin ollaan jo menossa. Takana on aivan uskomaton viikko monin tavoin. Isoa osaa pystyy tuskin koskaan pukemaan sanoiksi. 

Viimeisiin päiviin mahtui tuttua rytmiä ja muutamia yllätyksiä. Opettaminen sujui loppua kohden aina vaan sujuvammin ja itseäkin ihmetyttään, kuinka hyvin opettaminen englanniksi sujui. Koululla tuli vielä loppuviikosta kaksi tilaisuutta/puheenvuoroa melko lyhyellä varotusajalla, mutta niistä selvittiin hienosti. Perjantai-iltaan mahtui vielä yksi yllätys, kun vastuut koululla oli hoidettu.Läheisessä yliopistossa opiskelee joitakin kristittyjä ja he kokoontuvat kahden viikon välein. Sinne tuli sitten kutsu puhumaan, joten muutaman oppilaan ja tulkin kanssa suuntasimme paikalle.Kokoontumispaikka oli pieni oppilasasuntola, jonka huoneeseen kuitenkin ahtautui ehkä 60-70 oppilasta. He tulevat erilaisista taustoista, joten tilaisuudessa oli omanlaisensa kaava. Yksinkertainen tilaisuus oli kuitenkin mielenkiintoinen kokemus ja sain kunnian olla ensimmäinen ulkolainen vieras heidän tilaisuuksissaan. Aiheeksi oli jo valmiiksi annettu "kuinka pysyä rohkeana". Rohkeutta he totisesti tarvitsevat, sillä heille muun muassa annetaan huonompia numeroita vain siksi, että ovat kristittyjä. Takaisin raamattukoululla olimme noin klo 23 ja aamulla lähtö lentokentälle oli kuuden jälkeen.

Palembangin raamattukoululla on nyt menossa 29 vuosi. Oppilaat ovat vuosien varrella perustaneet noin 2400 seurakuntaa ja sama trendi varmasti jatkuu. Voi vain todeta, että oli mahtavaa olla vaikuttamassa näiden rohkeiden nuorten elämään. Koulun historiaan mahtuu myös muutamia marttyyreitä, joten he ovat todella sitoutuneet menemään mihin vain heidät lähetetään.

Olo on kaikkinensa kiitollinen, siunattu, hämmentynyt.....siihen ne sanat loppuvat, mutta sydämeen mahtuu monia tunteita. Varmasti unohtumaton kokemus. Amazing!!!!