Blogin herättelyä ja tammikuun kuulumisia

Blogimme on ollut valitettavan pitkään tauolla.. Nykyään tulee niin helposti ja nopeasti tehtyä vaan kännykällä pikapostauksia facebookiin sivullemme, eikä tule avattua konetta ja laitettua niitä myös tänne blogin puolelle. Ei sillä, etteikö tarinoitavaa ja aiheita olisi, vaan enemmänkin ajan puutetta. Miten se onkin niin, että päivät ja viikot vaan tuntuvat menevän vauhdilla eteenpäin...

Laitoimme äsken tammikuun terveisiä juuri sähköpostille menemään sellaisille, jotka ovat listoillamme. Sen kunniaksi myös tänne terkkuja :)

Tammikuun terveisiä Thaimaasta

Uusi Vuosi

Uusi Vuosi uusine kujeineen on jälleen alkanut vauhdikkaasti  työn touhussa.
Joulun aikaan saimme Suomesta vieraaksi Helsingin mummun ja vaarin, jotka toivat jouluun tuttua perhetunnelmaa sekä joitakin suomalaisia jouluherkkuja :) Vuoden vaihteen vietimme toisen ChiangRaissa asuvan lähettiperheen luona ja olimme mukana heidän kylänsä seurakunnassa. Mukava viettää yhteistä aikaa ystävien kanssa!

Helluntailiikkeen talvipäivät Phitsanulokissa

Samalla viikolla, kun lapsilla alkoi koulu loman jälkeen, alkoi myös raamattukoulun viimeinen jakso tätä lukuvuotta. Samaan aikaan järjestettiin myös Thaimaan Täyden evankeliumin seurakuntien, eli paikallisen helluntailiikkeen vuotuiset pastorien ”talvipäivät”.
Tällä kertaa päivät vietettiin reilun viiden tunnin ajomatkan päässä, joten Tuomo lähti matkaan yksin paikallisten pastorien kanssa ja Kirsi jäi lasten kanssa kotiin aloittelemaan uutta kouluvuotta.
Talvipäivät ovat aina hyvä tilaisuus tavata tuttuja pastoreita ympäri maata.

Talvipäivien osallistujajoukkoa eri puolilta Thaimaata

Talven virkistävä viileys

Tänä vuonna olemme saaneet nauttia ihanan pitkästä ja viileästä talvesta. Sateet jatkuivat pitkälle syksyyn, mutta sitten kun sateet loppuivat, ilman lämpötila laski joulukuussa ja on siitä asti pysynyt muka-van viileänä. Joulun aikaan yöllä lämpötila laski alle +10 asteen, ja jouduimme pitämään pieniä lämmittimiä päällä makuuhuoneessa, että yöllä tarkeni. Taloja ei ole eristetty, eikä minkäänlaista lämmityssysteemiä, joten sisätiloissa tulee myös koleaa. Kun ulkona lämpötila laski alle kymmenen, oli sisällä alimmillaan +14 astetta. Kiviseinät ja lattiat eivät ehdi päivän aikana lämmetä, joten villasukat ovat tarpeen ja saunaa on kaipailtu useaan otteeseen!

Tuomon alkuvuoden kuulumisia

Raamattukoulun rehtorina uuden jakson aloittaminen on aina kiireistä. Joululoman aikana tulee usein joitakin muutoksia ja niitä yritetään saada järjestykseen ennen koulun alkua. Lisähaasteen toivat työntekijäpäivät, jotka tosiaan ajoittuvat juuri samaan hetkeen kuin opintojen aloitus.

Ykkösluokkalaisia työn touhussa

Tällä viimeisellä jaksolla opetukset painottuvat ensimmäisen luokan aineisiin. Ensin opetellaan saarnan ja opetuksen perusteita kaksi viikkoa. Ensimmäisellä viikolla opeteltiin hieman saarnan perusteita ja seuraavalla opetellaan käytännössä saarnan tai lyhyemmän puheenvuoron pitoa. Oppilaat lähtevät pian kesälomalle ja toivottavasti mahdollisimman monella on mahdollisuus palvella seurakunnassa. Helmikuun lopulla on vuorossa vielä Korinttolaiskirjeet. Iltapäiväopinnoissa opiskellaan lisäksi englantia.

Kokonaisuutena oppilaissa on tapahtunut huimaa kehitystä ja tällä menolla meillä on ensi vuonna edessä positiivinen ongelma, oppilaita saattaa olla enemmän kuin mihin tämän hetkiset puitteet on mitoitettu. Tämä tietysti tarkoittaa sitä, että yhä enemmän valmistautuu työmiehiä ja naisia Jumalan valtakunnan työhön, joten mielellämme otamme tällaisen ongelman vastaan.

Maanantai-illan kampuskokouksen ylistysryhmä

Kirsin kuulumisia 

Kirsi opetti ensin kolmosluokkalaisille lapsityön aloittamista uusilla paikkakunnilla. Mietimme käytännönläheisesti, kuinka voimme aloittaa työtä uusissa paikoissa ja seurakunnissa.  Kolmosluokkalaisilla on opintoja jäljellä enää vajaat kaksi kuukautta, joten tämä loppuaika pitää sisällään paljon käytännönläheistä opetusta.
Toinen viikko tulee olemaan  seurakunnan ja lapsityön opetussuunnitelman tekemistä, ja se on edessä tulevalla viikolla. Kolmantena viikkona on vuorossa lasten sielunhoidon kurssi kakkosluokkalaisille.

Tässä tehdään kolmosluokkalaisten kanssa roskista soittimia

Näiden lisäksi opetamme valinnaisia iltapäiväaineita: Kirsi englantia sekä lapsityön ”Laulut ja leikit” - kurssia. Siinä joka viikko opettelemme lapsityössä käytettäviä lauluja, pelejä ja  leikkejä sekä niiden sitomista kokonaisuudeksi yhdessä Raamatun kertomusten kanssa. Ensimmäisellä kerralla paikalla oli 19 innokasta nuorta, ja meillä oli oikein hauskaa yhdessä uusia lauluja ja leikkejä opetellessa. Lapsityöhön liittyvät asiat ovat aina olleet tärkeitä, ja nyt on upeaa päästä opettamaan useampaa ainetta aiheeseen liittyen!

Laulu Jumalan rakkaudesta

Rukous- ja Kiitosaiheita

KIITÄMME
- kaikista joulumuistamisista
- jokaisesta kannattajaseurakunnasta ja rukoustuestanne
- terveydestä! Olemme olleet suht terveinä (pieniä ei lasketa :)
- hyvin alkaneesta vuodesta

PYYDÄMME
- että muistaisitte yhä opetuksiamme, sekä kaikkia oppilaita
- Laosin puolelta tulevilla oppilailla on elämässään monenlaisia haasteita. Muistakaa heitä erityisesti, että jokainen voisi opiskella rauhassa, eikä muut asiat tulisi vaikeuttamaan heidän opintojaan.
- ensi kuussa alkaa pohjoisen ”savukausi” ja olemme kärsineet useista terveyshaitoista sen vuoksi. Rukoilemme, että tänä vuonna savutilanne ei tulisi niin pahaksi
- terveyttä ja varjelusta. Pihaltamme on löytynyt nyt useaan otteeseen käärmeitä, ja ne aina säikäyttävät - varsinkin kun pari kertaa käärme on ollut erittäin myrkyllinen kobra.

Osuimme olemaan Chiangmaissa juuri presidentinvaalien ennakkoäänestyksen aikaan, joten pääsimme mukaan osallistumaan änestykseen.

ChiangMain "Hungry for God"-seminaarissa

Kuulumisia

Tervehdys sadekauden keskeltä

Thaimaan kolmas ja kostein vuodenaika, puoli vuotta kestävä sadekausi on jälleen täällä. Vettä sataa ja myrskyää joka päivä, ja se myös mukavasti viilentää ilmaa.

Keväällä kuukausia kestänyt kulotus sai aikaan hurjan savusumun pohjois-Thaimaan ylle. Maanviljelijät kulottavat vuoria ja viljelysaloja sekä polttavat edellisestä viljelyskauden jäljiltä jäänyttä roskaa, josta savu kerääntyy paksuksi lautaksi. Ilma oli sakeanaan savusta, vuoret katosivat näkyvistä ja sai meidänkin perheessä allergioista ja astmasta kärsivät lapset ja Kirsin lukittautumaan sisätiloihin ja välttämään kaikkea liikkumista ulkona ilman maskeja.

 Lopulta saimme pari päivää kestävän saderintaman, joka sai savun talttumaan. Sitten seurasi lähes kahden kuukauden ajan kestänyt ennätyskuuma jakso. Huhtikuussa Thaimaassa mitattiin joka päivä yli +40 asteen keskilämpötiloja, yhtä kuumaa on viimeksi ollut 60 vuotta sitten. Joten pari viikkoa sitten alkaneet sateet toivat mukanaan mukavan viileä tuulahduksen! 

Sade on saanut ruohon ja puut jälleen vihertämään - ja monenlaiset ötökät liikenteeseen. Sammakot pomppivat ympäri pihaa - ja niiden perässä käärmeet. Samoin skorpioneja on löytynyt lähes joka päivä. Joku päivä sitten yksi iso skorpioni löytyi koiran juomakupista, miksi ja miten lie sinne päätynyt?! 

Raamattukoulu-kuulumisia 

Thailaisen kouluvuoden mukaisesti Indochina- raamattukoulu oli kesälomalla maalis-toukokuun. Nyt on kuitenkin taas tullut aika aloittaa uusi lukuvuosi.

Kesäkuun kuudentena alkoi Indochinan raamattukoulun alueella jälleen iloinen kuhina. 36 oppilasta pohjois-Thaimaasta ja ympäröivistä maista aloitti uuden lukuvuoden. Ensimmäisellä luokalla aloitti 19 oppilasta, toiselle vuodelle palasi ilahduttavat 11 oppilasta, ja kaikki 6 viime vuonna kakkosella opiskellutta halusivat palata vielä kolmannelle, syventävälle vuodelle. Kaksi ykkösluokalla ollutta oppilasta ei tullut takaisin siksi, että lähtivät yhdessä perustamaan uutta seurakuntaa. 

Raamattukoulun kesäloma-aika meni Tuomolta pääosin uuden opetusohjelman teossa. Vanhaa opetusohjelmaa on ”pidetty yllä” useampia vuosia vähän sen mukaan, mitä kukakin vieraileva opettaja on halunnut opettaa, ja aineiden järjestykset ja sisällöt ovat olleet vähän ”sinnepäin”.  Koska pastori Suraphongin näkynä on ollut nimenomaan, että tämä koulu voisi olla varustamassa ja valmistamassa ihmisiä evankeliointiin ja seurakuntien perustamiseen, oli Tuomon hyvä keskittää oppiaineet tukemaan tätä tavoitetta. Samalla kurssivaatimukset yhdenmukaistettiin ja oppimateriaaleja tarkas-tettiin. Tuomo nimettiin myös vastaamaan koulun akateemisesta puolesta Academic dean - nimikkeellä.

Tuomo tulee opettamaan useita eri aineita, pääosin ensimmäiselle luokalle. Kirsin opetukset tulevat keskittymään pääosin iltapäiviin, jolloin on ohjelmassa englantia, musiikkia ja muita käytännöllisiä aineita, kuten terveystietoa. Kirsi sai myös kampussairaanhoitajan tittelin. Ensimmäinen potilas tuli jo ennen koulupäivän alkua ensimmäisenä päivänä näytille. Kirsi tulee myös olemaan mukana ammattikoulutuspuolen tyttöjen hartauksissa ja opetuksissa. Työn-tekijöissä on tullut loman aikana joitakin muutoksia, joten jokainen hakee vielä hieman paikkaansa.

Uusien raamattukoulun oppilaiden joukossa on yksi thailainen nuori poika, joka yllätti kaikki. Hän saapui paikalle pää kaljuksi ajettuna. Hän kertoi tulleensa buddhalaisesta luostarista, olleensa siellä opiskelemassa buddhalaisuutta, eikä ole siis uskossa. Hänen tätinsä on kristitty ja töissä raamattukoululla ompeluopettajana, ja vieraillessaan tätinsä luona täällä hän oli tuntenut ihmeellisen rauhan sydämessään ja oli kysynyt, voisikohan hän päästä opiskelemaan, mistä kristinuskossa on kysymys. Hän on todella fiksu poika, ja kiinnostunut ja innostunut  oppimaan mahdollisimman paljon Raamatusta ja Jumalasta. Muistakaa häntä erityisesti rukouksin, että hän saisi kohdata elävän Jumalan !

Toukokuussa saimme Fidan Thaimaan lähetit tänne ChiangRaihin vieraaksemme rukouspäivien merkeissä. Oli todella mukava kokoontua yhteen upealla lähettiporukalla ja kantaa asioita yhdessä Isän kasvojen eteen.  Olemme iloisia ja kiitollisia lähettien välisestä yhteydestä!

Rukouspäivien aikaan pelattiin myös MM-jääkiekkoa, joten yöllä sitkeimmät kokoontuivat meidän olohuoneeseen katsomaan Suomen pelejä :)

Perhekuulumisia

Isona kiitosaiheena on se, että kaikkien kolmen lapsen koulu on sujunut hurjan hienosti! Vuosi on ollut kaikille rankka, mutta varsinkin lapsille koulun ja opiskelukielen vaihduttua ensimmäistä kertaa englanniksi. Upeasti ovat kaikki selvinneet! 

Lidia aloitti kansainvälisen kindergartenin (”esikoulun”) kakkosluokan tammikuussa täysin nollaenglannilla ja niin vaan tyttö sujuvasti nyt saa asiat hoitumaan kaikilla kolmella kielellään! Perjantaina oli viimeinen koulupäivä ja lasten koulu jäi kahden kuukauden mittaiselle kesälomalle. Kaikki kolme saivat hienot todistukset ja opettajien kiitokset ja kannustukset hienosta koulumenestyksestä. Daniel siirtyy syksyllä yläasteelle, Saga kahdeksannelle ja Lidia viimeiselle esikoululuokalle, K3:lle. 

Meillä on ollut välillä isokin ikävä Suomeen, ja ajatuksena ja toiveena oli viettää kesäloma kotimaassa, mutta valitettavasti emme saaneet matkalippurahoja kokoon. Kesä-heinäkuun vaihteessa pidämme pienen perheloman akkuja ladaten täällä Thaimaassa.  Koska asumme kampuksen välittömässä yhteydessä, on lomailu työpaikalla hieman haastavaa, joten pidempi loma jää ensi vuoteen.

Lidia on viime viikkoina sairastellut paljon, eikä oikein kunnon diagnoosia osannut lääkäritkään antaa, vaikka tutkimuksia tehtiinkin. Käytämme lomaillessamme Lidiaa tutulla lääkärillä Bangkokissa, toivottavasti saadaan allergialääkitys kuntoon ja infektiokierre vihdoin katkeamaan.  Muistakaa rukouksin, että varsinkin lapset säilyisivät terveinä!

Norsukylässä

Lauantaina teimme vihdoin reissun läheiseen kareeni-heimon norsukylään. Meiltä sinne on matkaan vain noin 5km, mutta jotenkin tässä uuteen kaupunkiin ja työkuvioihin asettumisessa on vaan aika hujahtanut, eikä yksinkertaisesti ole ollut energiaa lähteä tutustumaan ChiangRain "nähtävyyksiin" - edes näin lähellä sijaitseviin :)

Lidia on ihan pienestä asti ollut norsufani, ja yksi Lidian ensimmäisistä thai-kielen sanoista oli juurikin norsu, joten hänen listallaan norsut kuuluvat ehdottomaan kärkeen!

Vajaalla eurolla sai ostaa banaanitertun ja sokeriruokoa, ja syöttää norsuja.

Tyttöjen ronsu kulki edellä pitkin kyläteitä, pojat tulivat vähän pienemmällä perässä. 

Norsukylä sijaitsee aivan Kok-joen vieressä. Meidän talomme on samaisen joen toisella puolella, noin 5km päässä

Kylän lapsia

Toinen toistaan tukien... 

Hengellinen sodankäynti tai vihollisen hyökkäys - miltä se näyttää…

Syyskuussa opetin Indochina- raamattukoulun oppilaille uskon perusteita. Kurssilla huomasimme, että ainoastaan Jumala on kaikkitietävä, kaikkivoiva, kaikkialla läsnäoleva jne. Kaikki luotu on rajallista. Tästä johtuen sielunvihollinen, Saatana tai mitä nimitystä hänestä halutaankin käyttää, ei ole samaa suuruusluokkaa Jumalan kanssa. Langenneena enkelinä, rajallisena monin tavoin, hän ei voi hyökätä suoraan Jumalaa vastaan vaan keskittää voimansa Jumalan suunnitelman tuhoamiseen. Vihollinen haluaa tuhota kaiken mikä Jumalalle on rakasta, viatonta, puhdasta… Siksi näemme niin paljon esimerkiksi lapsiin kohdistuvaa pahuutta.

Miltä vihollisen hyökkäykset käytännössä sitten näyttävät meidän elämässä? Tässä yksi pieni esimerkki:

Pari viikkoa sitten lapsia kouluun viedessä näin tiellä auton alle jääneenä musta-valkoisen käärmeen. Totesin Kirsille, että tuo väritys jo kertoo siitä, että käärme on varmasti myrkyllinen. Kirsi ryhtyi mielenkiinnosta etsimään kuvia ja tietoa käärmeestä. Kävi ilmi, että kyseinen käärme kuuluu viiden maailman myrkyllisimman käärmeen joukkoon, mutta sitä näkee äärimmäisen harvoin, sillä se liikkuu yöllä. Joku ”käärmebongari” on vuosia yrittänyt löytää käärmettä luonnosta siinä onnistumatta. Erikoisuutena käärmeessä on se, että sen puremaa ei välttämättä tunne lainkaan vaan oireet vain ilmaantuvat myöhemmin. Jopa 50% vastalääkkeen saaneistakin menehtyy puremaan. Mutta käärme tosiaan on harvinainen näky, vaikka niitä harvoin tapaa, eikä se onneksi ole aggressiivinen. Totesimme, että ei varmaankaan ole huolta asiasta.

Syys-lokakuun vaihteessa olin opettamassa Indonesiassa ja Kirsi jäi lasten kanssa viikoksi kotiin. Suunnitelmana oli, että Kirsi siirtyy lasten kanssa jossakin vaiheessa raamattukoululle, koska siitä on helpompi viedä lapsia kouluun ja sähkökatkojen vuosi on mukavampaa olla siellä. Maanantai-iltana olin juuri pitänyt saarnan Indonesiassa, kun saan Kirsiltä viestin, että meillä kotona on käärme. Sisällä talossa, makuuhuoneen oven edessä… ja kyllä, se oli todellakin tuo samainen multi- banded Krait -käärme. Se jonka piti olla äärimmäisen harvinainen. Kirsi oli makuuhuoneeseen mennessä lähes astunut sen päälle, vain noin 10cm päähän. Tilanne selvisi niin, että Kirsi sai hälytettyä kylältä apua ja käärme saatiin tapettua.

Tarina ei kuitenkaan lopu tähän. Seuraavaksi iski todellisuus ja pelko: kuinka lähellä se olikaan, mitä olisikaan voinut tapahtua, mitä jos Lidia tai muut lapset olisivat törmänneet siihen? Samantien alkoi pakkaaminen ja siirtyminen raamattukoululle. Sitten tuli se viimeinen isku… mitä jos käärme ehtikin purra ja Kirsi ei vaan tuntenut sen puremaa? Säikähdyksestä johtuva jännitys saa aikaan fyysisiä oireita, joita Kirsi tunsi. Oikean puolen käden ja jalan puutumista ja puristavaa tunnetta rinnassa. Mitä jos tämä ei päättynytkään vielä? Minä olin 2600 km päässä vailla mitään mahdollisuuksia ehtiä kotiin seuraavan vuorokauden sisällä. Matkalla raamattukoululle Kirsi kävi sairaalassa tarkastuksessa ja onneksi mitään jälkiä puremasta ei ollut. Fyysisesti kaikki oli kunnossa.

Henkisesti ja hengellisesti moni asia oli vielä kuitenkin kesken tai vasta alussa. Pelko ja epävarmuus olivat pinnassa. Kumpikin meistä kävi tahollaan läpi tuntemuksia. Mietimme voimmeko enää asua tässä talossa jne. Tarina on vielä kesken, mutta olemme voiton puolella. Koemme, että pelko on juuri se, mitä vihollinen on yrittänyt tuoda elämäämme koko tämän 10 vuoden ajan. Pelko lapsista ja turvallisuudesta.

Miksi tämä tapahtui juuri nyt? Ensinnäkin emme olleet perheenä yhdessä vaan erillään. Mahtava tilaisuus ruokkia epävarmuutta ja pelkoa. Toiseksi, Kirsin työ lapsityön parissa on ottamassa vihdoin harppauksia eteenpäin. Kolmanneksi, opetusviikko Indonesiassa on menneinä vuosina ollut hengellisesti erityisen antoisa. Neljänneksi, koemme olevamme oikeassa paikassa ja työssä oikeiden ihmisten kanssa ja meillä on hyvä olla.
Ja miksi juuri tuo käärme?  Koska tieto lisää tuskaa….ja pelkoa.

Hengellinen sodankäynti ei näy eikä kuulu enkelten välisenä miekkojen kalisteluna, vaan tuntuu juuri siinä heikoimmassa kohdassa ja heikoimmalla hetkellä. Sitä tämä sodankäynti meillä on ollut, pelkoja ja niiden voittamista yhdessä Jumalan kanssa. Siksi on tärkeää, että muistatte meitä rukouksin…Siinä heikoimmassa hetkessä omat rukoukset ovat niin heikkoja. Tarvitsemme tukea.


(teksti Tuomo, Kirsi editoi ja tarkensi)
 

Eläinpuistossa

Viime lauantaina olimme perheellä käymässä läheisessä (vain 45 min matkan päässä) krokotiili-ja norsufarmilla. Monta terävää hammasta ja pitkää kärsää näkyi tuolla reissulla :)

Kaloja ruokkimassa

Lidiakin nautti norsuesityksestä :)

Kiirettä pitää

Traktaattien jakajat ovat valloittaneet jälleen yhden kylän!
Sitten autoon, ja seuraavaan paikkaan.
Edessä Paa Khiauw, auton vieressä vasemmalta Sääng, Phat, Ee ja Chim.
Kuvasta puuttuu vielä miehet (Tumppi, sekä kaksi muuta), ja Mää Somchit.
Panaang ja Mää Mariwan kirkolla ruuanlaittovuorossa.

Viimeisiin päiviin on sisältynyt jälleen monenlaista touhua. Koko viime viikon kirkolla oli porukkaa aamusta iltaan, kun kokouskutsujen jako oli vauhdissaan. Seurakuntalaiset olivat innolla mukana kävellen kylästä toiseen jakaen kutsuja ja jutellen ihmisten kanssa. Rattanaburin pieni seurakunta tosiaan jalkautui kentälle :) Kirkolla oli yksi ihminen valmistamassa ruokaa porukalle, ja puolenpäivän aikaan kokoonnuttiin yhdessä syömään. Sitten taas iltapäivällä puuha jatkui.



Viime viikolle osui kaksikin eri toripäivää, joten ryhmä tavoitti ison määrän sellaisia ihmisiä, joiden kyliin ei tänä vuonna ehditty. Rattanaburin kunnan n. 203 neliökilometrin alueella on asukkaita n. 100 000, jotka jakautuvat 12 eri alueeseen, tambuuniin. Kyliä Rattanaburin alueella on 163. Tällä joukolla emme siis joka kulmaan ehtineet, mutta aikamoinen pino kutsuja levisi ympäri kuntaa! Torstaina yhteisen ruokailun jälkeen vietimme myös Tumpin syntymäpäiviä suomalaisen täytekakun merkeissä.

Taas vuoden vanhempi (ja viisaampi?)

Perjantaina oli auton huolto Surinissa. Lähdimme matkaan koko perheellä ennen aamukahdeksaa. Päivän ajatuksena oli viettää "perhepäivää" jäätelön ym. mukavan merkeissä sillä aikaa, kun auto oli huollossa.. mutta torstai-iltana tuli Tumpille soitto, että Surinin kirkolla olisi koko idän alueen seurakuntien johto koolla perjantaina, ja myös Rattanaburin edustuksen pitäisi olla paikalla. Joten Kirsi ja lapset jäivät kävelemään kaupungille, kun Tumppi jatkoi tuk-tukilla kirkolle palaveriin... Tapasimme sitten myöhäisellä lounaalla, ja jatkoimme syntymäpäiviä jäätelöillä. Auto oli luvattu valmiiksi iltapäivään mennessä, ja kolmen jälkeen tulikin soitto, että eipä valmistukaan tänään... Siinä sitten ihmeteltiin, että mitähän tehtäisiin. Kotiin matkaa on Surinista reilut 70 km.. Tumppi soitti sitten Seijalle, joka onneksi sattui olemaan Surinissa myös asioilla. Seija tuli sitten meidät noutamaan, ja lainasi meille autonsa, jotta pääsimme kotiin! Tumppi vei sitten seuraavana päivänä auton takaisin Seijalle ja meni odottelemaan auton valmistumista. Ja tulihan se lopulta valmiiksi.


Eilen sunnuntaina oli taas Tuomon saarnavuoro, tällä kertaa hän selitti Jeesuksen vertauksen talenteista. Kokouksessa oli taas yksi uusi nainen, joka on kiinnostunut uskonasioista - kiitos Taivaan Isälle!

Kokouksen jälkeen söimme kirkolla, ja lähdimme ajamaan Suriniin kirkolle, jossa oli viimeiset harjoitukset ennen ensi viikonlopun suurkokouksia. Paikalla oli musiikkiväkeä myös Buriramin läänistä kahdesta eri seurakunnasta. Oli upeaa ylistää Jumalaa yhdessä ison joukon kanssa - ei tuntunut ollenkaan harjoituksilta! Tuomo ja lapset olivat ulkosalla koko tuon lähes viisituntisen harjoituksen ajan - sieltä löytyy onneksi aina juttukavereita ja lapsille leikkiseuraa! Pää oli märkänä molemmilla lapsilla, kun juoksivat koko iltapäivän! Kotiin ajeltiinkin taas pimeässä, perillä oltiin iltayhdeksältä- pitkä oli lastenkin kokouspäivä - 12 h! Ihmetellä täytyy välillä, miten niin reippaasti jaksavat!


Meillä kotona on ollut viime viikkoina ihan hirmuisesti muurahaisia.. Niitä on jahdattu, mutta ei vaan ole pesää löytynyt, joten myrkytyksistä huolimatta ne ovat aina löytäneet tiensä takaisin sisälle. Pelkästään kahvinkeittimen vesisäiliö (!!) oli joka aamu täynnä muurahaisia!! Puhumattakaan kaikista niistä tuoksuvista ruokatahroista, joita pöydän alta löytyi, vaikka kuinka koitettiin pyyhkiä... Kummasti tuntuivat haistavan :) Sitten eräänä päivänä tuli pieni, pari minuuttia kestänyt sade, ja Tumppi huomasi keittiön pöydän ääressä istuessaan, että verhon takaa pilkottaa jotain.. Muurahaiset olivat sateen haistaessaan paenneet piilopaikastaan - keittiön ikkunan karmien välistä sisäpuolelle ja niitä oli P A L J O N ! Äkkiä myrkyttämään ja tällä kertaa reilusti myrkkyä myös ikkunan väliin- ja ihme - sen jälkeen niitä ei ole näkynyt!

Tänään takapihalta pesukoneen vierestä löytyi iso, ruma sammakko.. Se sai minut hetkeksi yökkimään, kunnes huomasin sen kuolleeksi. Mutta olipahan iljettävän näköinen otus! Ei ollenkaan sellainen suloinen, mitä joskus tapaa... Kutsuin Danin katsomaan, ja jopa Dani sanoi: "oho, onpas jättiläinen! Oletko äiti ennen nähnyt noin suurta sammakkoa?" Ei äiti ollut, eikä haittaa, vaikkei enää koskaan tapaisikaan samanlaista :)

Sadetta ja matelioiden metsästystä

Sadekausi taisi sitten alkaa. Iltapäivisin, yleensä klo 14-15 aikaan alkaa sade, joka saa pian kadut täyttymään vedestä. Ilmakin viileni sateiden tultua mukavasti, nytkin vaivaiset +30 astetta varjossa. Kosteus tosin lisääntyi, joten nihkeä olo jatkuu edelleen. Ukkoset riepottelevat myöskin ympäröivää luontoa kohtalaisella voimallaan. Kun kunnon tuulenmyräkkä tulee, niin torimyyjien varjot lentelevät, ja hedelmät tippuvat puusta.


Sade toi myöskin sammakot pihaan. Pikkurillin kynnen kokoiset ja vähän suuremmat vauvasammakot - joita on kymmeniä - pomppivat pitkin pihaamme. Ne olivat alkuun mielestämme ihan hellyyttäviä, kunnes tänään aamupäivällä paljastui niiden olon varjopuoli... Uljas vahtikoiramme Mindi, joka on ehtinyt jo 5 kk:n ikään, haukkui tänään ihan uudella "haukkuäänellä" pihassa, ja sai Tumpin menemään ulos. Ja kuinka ollakkaan, pihassa oli meneillään kahden luontokappaleen valtataistelu. Käärme uhitteli Mindiä ja Mindi haukkui.

Yritimme huutaa Mindiä pois, mutta minkäs koira luonnolleen voi - eihän sitä pois saaliinsa luota saanut. Ja vielä kun onneton käärmeenrotale nosti päätään ja pullisti niskaansa Mindille, niin haukku vain yltyi. Tumppi uskaltautui kuitenkin hakemaan koiran pois ja sisälle kiusaamasta käärmettä enempää.. Se koittikin heti Mindin mentyä paeta paikalta, mutta väärään suuntaan - takapihallemme, josta ei ole poispääsyä. Käärmeen väritys oli meidän silmäämme erityinen (siis emme olleet ChiangMain "käärmetalossammekaan" tuon näköiseen otukseen törmänneet), joten päätimme olla ronkkimatta tuota n. 1,5 metrin mittaista lieroa. Soitimme kirkolle, ja tiimiläisemme Phat soitti kylältä tuntemamme miehen meille avuksi. Tuo mies hätisti käärmeen pihasta pois, ja sanoi sen olevan vaaraton sammakonsyöjä. Mutta olipas taas pulssianostattava kokemus!

(Nettitutkimuksen jälkeen tulimme siihen tulokseen, että tapaamamme käärmetys oli Coelognathus radiatus, eli Copperhead Rat Snake. Suomessa jotain vastaavaa rottakäärmettä myydään eläinkaupassa n. 100 euron hintaan... )

Tässä kiinnostuneille linkki Thaimaan myrkyllisiä eläimiä - sivustolle:
http://www.siam-info.de/english/poisonous_animals.html

urhea käärmekoiramme Mindi ja Dani