Kiirettä pitää

Traktaattien jakajat ovat valloittaneet jälleen yhden kylän!
Sitten autoon, ja seuraavaan paikkaan.
Edessä Paa Khiauw, auton vieressä vasemmalta Sääng, Phat, Ee ja Chim.
Kuvasta puuttuu vielä miehet (Tumppi, sekä kaksi muuta), ja Mää Somchit.
Panaang ja Mää Mariwan kirkolla ruuanlaittovuorossa.

Viimeisiin päiviin on sisältynyt jälleen monenlaista touhua. Koko viime viikon kirkolla oli porukkaa aamusta iltaan, kun kokouskutsujen jako oli vauhdissaan. Seurakuntalaiset olivat innolla mukana kävellen kylästä toiseen jakaen kutsuja ja jutellen ihmisten kanssa. Rattanaburin pieni seurakunta tosiaan jalkautui kentälle :) Kirkolla oli yksi ihminen valmistamassa ruokaa porukalle, ja puolenpäivän aikaan kokoonnuttiin yhdessä syömään. Sitten taas iltapäivällä puuha jatkui.



Viime viikolle osui kaksikin eri toripäivää, joten ryhmä tavoitti ison määrän sellaisia ihmisiä, joiden kyliin ei tänä vuonna ehditty. Rattanaburin kunnan n. 203 neliökilometrin alueella on asukkaita n. 100 000, jotka jakautuvat 12 eri alueeseen, tambuuniin. Kyliä Rattanaburin alueella on 163. Tällä joukolla emme siis joka kulmaan ehtineet, mutta aikamoinen pino kutsuja levisi ympäri kuntaa! Torstaina yhteisen ruokailun jälkeen vietimme myös Tumpin syntymäpäiviä suomalaisen täytekakun merkeissä.

Taas vuoden vanhempi (ja viisaampi?)

Perjantaina oli auton huolto Surinissa. Lähdimme matkaan koko perheellä ennen aamukahdeksaa. Päivän ajatuksena oli viettää "perhepäivää" jäätelön ym. mukavan merkeissä sillä aikaa, kun auto oli huollossa.. mutta torstai-iltana tuli Tumpille soitto, että Surinin kirkolla olisi koko idän alueen seurakuntien johto koolla perjantaina, ja myös Rattanaburin edustuksen pitäisi olla paikalla. Joten Kirsi ja lapset jäivät kävelemään kaupungille, kun Tumppi jatkoi tuk-tukilla kirkolle palaveriin... Tapasimme sitten myöhäisellä lounaalla, ja jatkoimme syntymäpäiviä jäätelöillä. Auto oli luvattu valmiiksi iltapäivään mennessä, ja kolmen jälkeen tulikin soitto, että eipä valmistukaan tänään... Siinä sitten ihmeteltiin, että mitähän tehtäisiin. Kotiin matkaa on Surinista reilut 70 km.. Tumppi soitti sitten Seijalle, joka onneksi sattui olemaan Surinissa myös asioilla. Seija tuli sitten meidät noutamaan, ja lainasi meille autonsa, jotta pääsimme kotiin! Tumppi vei sitten seuraavana päivänä auton takaisin Seijalle ja meni odottelemaan auton valmistumista. Ja tulihan se lopulta valmiiksi.


Eilen sunnuntaina oli taas Tuomon saarnavuoro, tällä kertaa hän selitti Jeesuksen vertauksen talenteista. Kokouksessa oli taas yksi uusi nainen, joka on kiinnostunut uskonasioista - kiitos Taivaan Isälle!

Kokouksen jälkeen söimme kirkolla, ja lähdimme ajamaan Suriniin kirkolle, jossa oli viimeiset harjoitukset ennen ensi viikonlopun suurkokouksia. Paikalla oli musiikkiväkeä myös Buriramin läänistä kahdesta eri seurakunnasta. Oli upeaa ylistää Jumalaa yhdessä ison joukon kanssa - ei tuntunut ollenkaan harjoituksilta! Tuomo ja lapset olivat ulkosalla koko tuon lähes viisituntisen harjoituksen ajan - sieltä löytyy onneksi aina juttukavereita ja lapsille leikkiseuraa! Pää oli märkänä molemmilla lapsilla, kun juoksivat koko iltapäivän! Kotiin ajeltiinkin taas pimeässä, perillä oltiin iltayhdeksältä- pitkä oli lastenkin kokouspäivä - 12 h! Ihmetellä täytyy välillä, miten niin reippaasti jaksavat!


Meillä kotona on ollut viime viikkoina ihan hirmuisesti muurahaisia.. Niitä on jahdattu, mutta ei vaan ole pesää löytynyt, joten myrkytyksistä huolimatta ne ovat aina löytäneet tiensä takaisin sisälle. Pelkästään kahvinkeittimen vesisäiliö (!!) oli joka aamu täynnä muurahaisia!! Puhumattakaan kaikista niistä tuoksuvista ruokatahroista, joita pöydän alta löytyi, vaikka kuinka koitettiin pyyhkiä... Kummasti tuntuivat haistavan :) Sitten eräänä päivänä tuli pieni, pari minuuttia kestänyt sade, ja Tumppi huomasi keittiön pöydän ääressä istuessaan, että verhon takaa pilkottaa jotain.. Muurahaiset olivat sateen haistaessaan paenneet piilopaikastaan - keittiön ikkunan karmien välistä sisäpuolelle ja niitä oli P A L J O N ! Äkkiä myrkyttämään ja tällä kertaa reilusti myrkkyä myös ikkunan väliin- ja ihme - sen jälkeen niitä ei ole näkynyt!

Tänään takapihalta pesukoneen vierestä löytyi iso, ruma sammakko.. Se sai minut hetkeksi yökkimään, kunnes huomasin sen kuolleeksi. Mutta olipahan iljettävän näköinen otus! Ei ollenkaan sellainen suloinen, mitä joskus tapaa... Kutsuin Danin katsomaan, ja jopa Dani sanoi: "oho, onpas jättiläinen! Oletko äiti ennen nähnyt noin suurta sammakkoa?" Ei äiti ollut, eikä haittaa, vaikkei enää koskaan tapaisikaan samanlaista :)