Matka ja ensimmäisen viikon tapahtumia

Matkamme seuraavat etapit suoritettiin lentokoneella. Kentällä saattamassa oli sukulaisia ja kannattajista Thaisolun Hannu Hietanen. Haikeat hyvästit jätettiin melko nopeasti, osittain rutiinilla osittain siksi, ettei kukaan halunnut itkeä.

Lähdimme sunnuntaina klo 18 jälkeen Helsingistä Istanbuliin, jossa odotimme koneen vaihtoa kolmisen tuntia. Tässä vaiheessa väsymys alkoi hieman painaa, sillä edelliset yöt oli menty melko vähillä unilla. Lento Istanbulista Bangkokiin oli todella hyvällä koneella vaikkakin lähtö jostain syystä venyi reilulla tunnilla. Tilaa oli riittävästi ja ruoka oli tavallista lentokoneruokaa parempaa. Osa meistä nukkui enemmän, osa vähemmän - kukaan tuskin tapeeksi.

Bangkokissa meillä oli useamman tunnin vaihto ja jouduimme tekemään myös maahantulomuodollisuudet sekä ottamaan laukut ulos. Viimeiselle lennolle tehtiin uusi check-in. Pää oli melko pyörällä, mutta paljon tuttuakin oli. Lidia muun muassa oli totuttuun tapaan useamman matkalaisen kanssa valokuvassa jne. Yksi kummallisemmista tapahtumista oli, kun Kirsi ja Saga kävivät hakemassa kahvit kentän Starbucks- kahvilasta. Myyjä alkoi jutella Kirsille kuin vanhalle kaverille. Hän muisti, milloin olimme viimeksi käyneet ja missä asuneet taipaleemme aikana. Bangkokin lentokentän läpi kulkee vuosittain miljoonia ihmisiä ja Starbucksissakin käy päivittäin satoja ja tuhansia asiakkaita, joten uskomattomalta tuntuu, että vuoden poissaolon jälkeen voi jäädä tuollaisessa paikassa jollekin mieleen.

Viimeinen lento Chiang Raihin oli vain reilun tunnin mittainen. Kenttä on pieni, joten pääsimme nopeasti ulos kaikkien kapsäkkiemme kanssa. Meitä oli vastassa pastori Suraphongin vaimo Gemma ja heidän kaksi lastaan. Gemma vei toisella autolla laukut suoraan raamattukoululle ja me toisella autolla pikkukaupan ja aamupalatarvikkeiden kautta myös majapaikkaan.

Pääsimme asumaan Indochina- raamattukoulun vierailevien opettajien asuntoon, jossa on kaksi makuuhuonetta ja oleskeluhuone sekä pieni keittiönurkkaus, WC ja suihku. Tässä mahdumme asustelemaan siihen saakka, kunnes löydämme kodin.

Ensimmäisiä asioita hoidettavana kodin etsimisen lisäksi on lasten kouluasioiden järjesteleminen.
ChiangRaissa on kaksi kansainvälistä koulua, joissa molemmissa on omat hyvät puolensa kuin myös heikkoutensa. Lapset tekivät ensimmäisen koulun kielikokeen torstaina, ja toisen koulun kielitesti on edessä ensi viikolla. Koulunkäynti englanniksi on molemmille lapsille uusi asia, ja aiheuttaa stressiä ja jännitystä, joten teette hyvin, jos muistatte erityisesti tätä asiaa! Uskomme, että juuri Sagalle ja Danielille oikean koulun ovi aukeaa!

Molemmat lapset osallistuvat nyt seuraavien kahden viikon ajan toisen koulun English Camp- leirille, jossa pääsevät hieman käyttämään englantia ennen koulun alkua.

Tänään lähdemme katsomaan paria taloa, mitä meille on tarjottu. Sopivan kodin löytyminen on toinen iso asia, mikä tulee vaikuttamaan koko perheen viihtymiseen. Eli muistakaa myös tätä asiaa!

Nyt elämme lauantaita. Tuomolle tuli juuri puhelu, jossa pastori ja raamattukoulun johtaja Suraphong kysyi, josko Tuomo voisikin opettaa ensimmäisen oppiaineen jo ensi viikolla tiistaista alkaen! :) Eli vauhdikkaasti alkaa arki, ja juuri tällaisilla aasialaisilla varotusajoilla :)
Raamattukoululla opiskelee tällä hetkellä 32 oppilasta kolmella eri vuosikurssilla, ja ensi viikolla on Tuomolle kolmosluokkalaisten Missiologian kurssi. Tämä on aihe, jota Tuomo on opettanut nyt kahtena vuonna peräkkäin Indonesiassa, joten materiaali on valmiina. Siellä opetuskieli on ollut Englanti, nyt ”vaan” siis kieli vaihtuu. Muistakaa myös ensi viikon opetusta! Tämä tarkoittaa Kirsille sitä, että auton rattiin on hypättävä samantien, että lasten koulukuljetukset saa hoidettua. No, eipähän jää sekään asia roikkumaan :)

Chiang Raita ympäröivät vuoret...