Tällä tropiikissa arki tuntuu yhtälailla arjelta kuin Suomessakin. Useimmiten palmuja, vuoria ja eksoottisia liskoja ei juurikaan noteeraa. Välillä kuitenkin tulee vastaan "epätodellisia" hetkiä, jolloin ihmettelee sitä, että olemmeko todella täällä. Minulla oli eilen sellainen. Pari viikkoa jatkuneen kuumuuden ja tuskaisen olon jälkeen alkoi tuulla. Tuuli monesti tarkoittaa sadetta ja menin ulos tarkastelemaan taivasta. Seisoessani ulkona, suljin silmäni ja tunnustelin lämmintä tuulta. Suomessa ei tällaista lämmintä tuulta ole edes kuumimpana kesäpäivänä......arkista, mutta kuitenkin hieno kokemus.
Tänään tilanne onkin sitten ollut toinen. Tuulesta ei ole tietoakaan, saati sitten sateesta. Lämpötila on vaihdellut viime viikot 33-36 asteen välillä talomme varjoisalla puolella. Tänään taisi kivuta 34 asteeseen varjossa. Pakkaaminen on ollut tuskaista ja mikäli ei yläkerrassa pidä ilmastointia päällä, nousee sisälämpötila lähes 40 asteeseen. Laatikot kuitenkin täyttyvät pikkuhiljaa, paljolti Kirsin toimesta. Kaiken pitäisi olla valmista 28.3, kun muuttoauto tulee noutamaan kuormaa.
Viime viikkojen tärkeimpiin tapahtumiin kuuluu lasten koulun päättäjäiset 9.3. Saga valmistui esikoulun 3.-luokalta ja Daniel 1.-luokalta. Sagan luokka sai osakseen erityistä huomiota, sillä he lopettivat esikoulun ja ovat valmiita siirtymään varsinaiseen kouluun. Lisäksi jokaiselta luokalta oli erilaisia tanssiesityksiä. Lopuksi syötiin makoisa ateria ja sekä Saga että Daniel hyvästelivät ystäviään. Opettajia käymme vielä tapaamassa ennen muuttoa.
Sagan luokka rehtorin kanssa valmistujaiskuvassa
Saga vastaanottaa todistuksen
Danin luokka vauhdikkaassa esityksessään
Olemme myös tavanneet ystäviämme ja lähettitovereitamme. Muutto lähes 1000km:n päähän tarkoittaa sitä, että monia heitä emme näe pitkään aikaan. Tuntuu haikealta, mutta toisaalta tulevat uudet haasteet pitävät mielen hyvänä.
-Tumppi-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti