Arki on alkanut täällä Bangkokissa jälleen. Lapset ovat toista päivää koulussa ja Tumpilla eka työpäivä Raamattukoululla. Me Lidian kanssa jatkamme touhuja kotosalla yhäkin hieman puolikuntoisena.
Aloitetaan tämän kesän tarinaa siis hieman väärässä järjestyksessä - siis viimeiset viikot ensin.
Viimeisellä Suomen viikollamme, 4 päivää ennen lähtöä, Lidia sairastui. Ensin oli nuhaa ja kuumetta, sitten kohta silmätulehdus molemmissa silmissä. Pieni neiti nukkui yöt huonosti, ja koska lento lähestyi, käytimme hänet lääkärissä Tikkakoskella. Ja löytyihän sieltä se pelätty korvatulehdus. Saimme antibioottikuurin ja toivoimme, että korvat paranisivat ennen lentoa. Lidia oli sen verran kurjassa kunnossa, että siirsimme Helsinkiin menoamme vuorokaudella. Maanantain ja tiistain välisenä yönä myös Sagalle nousi kuume. Tiistaina kuitenkin ajoimme Helsingin mummolaan, että ehtisimme edes pikaisesti nähdä myös Tumpin sisaruksia lapsineen. Tiistai-iltana myös Kirsin kurkku tuli kipeäksi. Keskiviikkona olimme siis lähdössä matkaan kolmen puolikuntoisen ja kahden terveen voimin. Menimme kentälle kuuden aikaa illalla ison saattojoukon kanssa. Siinä vietettiin jälleen viimenen tunti rakkaiden parissa... Ja toivottiin, ettei kukaan saa meiltä tautia! Laukut saatiin SAS:in yhteistyökumppanin, Blue1;n luukulta laitettua hyvin, ja kaikki sujui - lähtöitkuja lukuunottamatta - jouheasti.
 |
| Lentokoneessa valmiina lähtöön |
Kone Helsingistä lähti klo 21.15 ja ensimmäinen, reilu 1,5 h lento oli Kööpenhaminaan. Siellä meillä piti olla 50 minuutin vaihto Bangkokin koneeseen. Koska jo tullessa huomasimme, että noin tunnin vaihto meidän porukalla teki tiukkaa, sillä portit olivat aivan toisessa päässä kenttää toisistaan, niin päätimme kysyä lentoemännältä, onko heillä tietoa jatkolennon lähtöpaikasta, sillä emme olleet saaneet tehtyä check-inniä Helsingissä. Hän otti asian hoitaakseen, ja kohta lennon lähdettyä hän tuli meidän luoksemme ja kertoi saaneensa faxin ja vahvistuksen lähtöportistamme. Meidän lento tulisi olemaan myös 10 min etuajassa, joten saimme lisää liikkuma-aikaa.
 |
| Koneessa, valmiina matkaan. Lidia pieni nuhanenä... |
Kone laskeutui Kööpenhaminaan klo 22.45 Suomen aikaa, ja keräsimme tavaramme nopeasti, jotta pääsimme ensimmäisten joukossa ulos koneesta ja kohti transfer- tiskiä, jossa saisimme boarding passimme seuraavalle pätkälle.
Juoksimme luukulle vain kuullaksemme, että jatkolentomme on peruttu. "Eikö teille kerrottu jo Helsingissä, että lento on peruttu? Olemme tienneet sen jo aamusta lähtien, että näin on. Kiinassa on ollut taifuuni, joten lentokone on ollut siellä jumissa, ja pääsee lähtemään vasta seuraavana aamuna..." Kuuntelimme epäuskoisina virkailijaa.. Ei voi olla totta.. Kolme väsynyttä lasta, joista kaksi sairaana, kello yli yksitoista illalla.. ja nyt ottamaan matkatavarat ulos hihnalta, metrolla hotelliin ja aamulla takaisin. Uusi lento lähtisin klo 8.30. paikallista aikaa. Kaikki olivat nälkäisiä ja väsyneitä. Olimme pitäneet Lidiaa hereillä, jotta hän nukkuisi mahdollisimman pitkään Bangkokin lennolla, joten neiti alkoi olla jo aivan uupunut. Miten voi olla mahdollista, että tämä on jo toinen kerta meidän urallamme, kun SAS peruu jatkolennon meidän nenän edestä?? Ja siis toinen kerta, kun yleensäkään lennämme SAS:illa... :)
(edellisestä hässäkästä voit lukea
täältä)
 |
| Tuossa ylärivillä se tieto komeilee - lento siirretty aamuun. |
Mutta ei auttanut muu, kuin lähteä etsimään tavaroita. Menimme alakertaan, jossa hihna pyöri. Helsingin hihnalla emme nähneet tavaroitamme. Aloin vilkuilla ympärilleni, ja huomasin matkalaukkumme Saksasta tulleen koneen hihnalla. Sieltä löytyivät sitten loputkin - paitsi Lidian rattaat... Rattaat tuotiin omalle pöydällensä aulan sivustaan. Odotimme siellä aikamme, mutta ei vain löydy meidän rattaita. Ei muuta kuin tekemään ilmoitusta kadonneesta matkatavarasta. Vitsit meinasivat olla vähissä, sillä Lidia itki jo aika lohduttomasta... Kello oli varmasti lähellä puolta yötä tässä vaiheessa. Luukulla koitimme selittää tilannettamme. Nainen alkoi soitella rattaiden perään, ja ne löytyivät lopulta nopeasti kellarista. Siinä samalla Tuomo kyseli virkailijalta, että kai voisimme jättää laukkumme jonnekkin matkatavarasäilöön yöksi - emme millään selviytyisi metrolla 6 ison ja 5 pienen kassin (plus kolmen tosi väsyneen lapsen) kanssa hotelliin ja takaisin. Mutta tietysti laukkusäilytys oli jo kiinni siinä vaiheessa. Tumppi käski minun lähteä lasten kanssa hotelliin nukkumaan, hän jäisi tavaroiden kanssa yöksi kentälle. Silloin virkailija heltyi - hän lupasi tehdä matkatavaraselvityksen seuraavan päivän lennolle siinä samantien, jolloin meidän pitäisi ottaa mukaamme ainoastaan käsimatkatavaramme. Sain napattua myös ruumaan laitetuista kassista Lidian lääkkeet, joita olin ottanut käsimatkatavaroihin vain oletetun lennon ajaksi.. Olimme hänelle erittäin kiitollisia!
 |
| Jee! Kööpenhamina ja Legojen maa! Yritetään pitää positiivista ajattelua yllä, vaikka kuinka väsyttää! Tässä matkalla metrolle, Tuomo tulee perässä laukkujen kanssa.. | |
|
Sitten lähdimme etsimään metroa ja yöpymispaikkaa. Metroasia on onneksi Kööpenhaminan kentällä järjestetty todella hyvin, joten se ei tuottanut päänvaivaa. Laiturilla seissyt vartija opasti meidät jäämään oikealla pysäkillä pois. Ja SASin hotelli oli onneksi aivan pysäkin lähellä. Kello taisi olla siinä vaiheessa 01 Suomen aikaa. Saimme kaksi huonetta, Saga ja Daniel menivät toiseen, me kolme toiseen. Lidia sammui samantien, samoin Saga ja Daniel. Tuomo laittoi viestiä ihmisille, joiden piti tulla meitä vastaan Bangkokin kentälle.
 |
| Hotellin aula, keskellä yötä. Meitä väsyttäääää--- |
Aamulla kellomme soi kuudelta, ja sitten piti koittaa kiskoa perhe ylös muutaman tunnin unien jälkeen. Aamupalapöytä oli hotellissa upea, mutta jotenkin ruoka ei meille maistunut. Lidia jatkoi uniaan rattaissa, joten otimme hänelle evästä matkaan. Ja sitten taas metrolla kentälle. Koska matkatavaramme oli jo checkattu sisään edellisenä yönä, meille jäi vain portille meno. Hauska yksityiskohta oli se, kun Tuomo yritti saada selville koneen laskeutumisaikaa Bangkokiin, että voisimme ilmoittaa hakijoille... Se olikin vaikea tehtävä! Asiaa koitettiin selvitellä monelta henkilöltä, mutta kukaan ei osannut antaa kovin tarkkaa aikaa. Sitten piti mennä vaan tiedolla, että kone olisi perillä "joskus puolenyön maissa Thaimaan aikaa" :)
 |
| aamuauringossa... vähän oli viileää. Ja Lidia jatkaa unia. |
 |
| Metroa tässä odotellaan - takaisin lentokentälle. |
Jotenkin selvisimme lähtötarkastukset ym ja selvitimme tiemme seuraavalle portille. Ja jopa koneeseen.
 |
| Saga löysi nimikkolentonsa :) |
Tuo 11 tunnin lentokin meni paremmin, kuin siinä tilanteessa osasi odottaa :)
Lidia nukkui joitakin pätkiä välillä, joka tietysti helpotti suuresti.. (kaikki alle 2v, vilkkaan lapsen kanssa matkustaneet ymmärrätte ;) Mutta kylläpä lento tuntui pitkältä....
Kaikki matkatavarat löysivät perille, ja maahantulotarkastus sujui jouhevasti. Iso kiitos siitä kuuluu Bangkokin passintarkastussysteemille: Kaikki lasten kanssa matkustavat ohjataan omaan, diplomaateille tarkoitettuun kulmaukseensa, missä ei ole lainkaan jonoa! Suoraan pääsimme luukulle, ja ilman ongelmia leimat passiin.
Vastassa oli raamattukoulun johtaja Prathum ja hänen vaimonsa Thip. Tuntui hyvältä, että lapset juoksivat heidät huomatessaan suoraan Thipin syliin halaamaan! :) Kotimatka kentältä kesti noin tunnin, joten kello 02 olimme vihdoin oman kodin ovella, siis klo 22 Suomen aikaa. Reilut 28 h sen jälkeen, kun olimme lähteneet Helsingin mummolasta ajamaan kohti lentokenttää.
Täysi kymppi jaksamisesta kuuluu lapsille - Saga ja Daniel olivat todella reippaita, raahasivat painavia käsimatkatavaralaukkuja, auttoivat Lidian hoidossa jne.. Aivan mahtavia lapsia!
