Odottaminen on välillä ihanan kutkuttavaa ja mukavaa. Joskus se on tosi tuskaisaa, kun aika ei vain kulu, vaikka mitä tekisi.
Meillä odotetaan monenlaisia asioita. Lapset odottavat karkkipäivää, postipakettia mummolta, vapaaviikkoa koulusta, mummun ja vaarin tuloa, joulua... Lasten mielestä odottaminen on tylsää - "Ei oo ees mitään tekemistä" on tuolloin erittäin tuttu ja usein kuultu lause. Äiti odottaa isiä töistä - ja välillä ilta ehtii pimentyä. Isi odottaa palkkapäivää - ja valuuttakurssin parantumista.. :)
Tällä hetkellä koko perheellä on yhteinen odotuksen aihe - vauvan syntymä. Sitä odotetaan pääosin innolla, jännityksellä ja välillä vähän malttamattomana. Daniel vasta eilen viimeksi sanoi, että eikö se jo voisi syntyä, sitä on odotettu jo NIIIIN kauan. Tässä tapauksessa isiä jännittää, että ehditäänkö sairaalaan, jos vauva päättää syntyä ruuhka-aikaan. Äitiä jännittää, miten synnytys luonnistuu täällä hieman erilaisessa kulttuurissa (oli se sitten auton takapenkillä tai sairaalassa). Lapsia jännittää, onko se sisko vai veli...
Joka ilta suljemme pienokaisen rukouksiimme - tule pian, tule terveenä, me odotamme ja rakastamme sinua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti