Työntekijäpäivillä idässä

Viime viikolla olimme Surinissa seurakuntien työntekijöiden "talvipäivillä". Lähdimme matkaan jo lauantaina, ja puoli päivää kuluikin matkassa. Hienosti jaksoivat lapset taas istua, myös pieni neiti, vaikka ei nukkunutkaan kuin vajaan tunnin päiväunet. Loppumatkasta alkoi niin kovasti puuduttamaan, että pysähdyimme hetken mielijohteesta naapuriläänissä Prakonchain seurakunnassa. Pastoripariskunta olikin paikalla, ja nuoret olivat siivoilemassa kirkkoa ja ryhmä harjoittelemassa lauluja sunnuntain kokousta varten. Lidia pääsi myös lavalle pastorin vaimon kanssa :)

Yövyimme Surinin keskustassa jo tutuksi tulleessa hotellissa. Sunnuntaiaamuna ennen yhdeksää lähdimme ajelemaan kohti Rattanaburia, jossa olimme työssä vuosina 2008-2009. Iloinen joukko oli meitä vastaanottamassa kirkossa. Yli puolet ihmisistä oli uusia, mutta oli myös tuttujakin kasvoja! Lapsia pihassa touhusi kymmenkunta. Tuomo sai jakaa Jumalan Sanaa ja rohkaista tuota pientä uskovien joukkoa.

Lapset istuivat kokouksen aikana ulkopuolella kaislamatolla

 Kokouksen lopuksi saimme rukoilla kahden uuden ihmisen puolesta, jotka halusivat jättää elämänsä Jumalan käsiin! Kokouksen loputtua söimme yhdessä ja jutustelimme ihmisten kanssa.

Tuomo sai siunata heidät taivastielle!

Kokousväkeä tämänhetkisen kokoustilan ulkopuolella

Ennen poislähtöä ajelimme myös katsastamaan seurakunnan uudet tilat, johon he pääsevät muuttamaan maaliskuun alusta. Uusi paikka näytti mukavalta ja tilavalta, ja vuokrakin on halvempi kuin edellisessä, paljon pienemmässä paikassa. Muistakaa yhä rukouksin Rattanaburin työtä!!

Uusi kirkkorakennus. Työntekijäperhe oikeassa reunassa.

Lapsilla tilaa juosta pitkin pellonreunaa :)

Lopuksi rukoilimme yhdessä ja siunasimme toinen toisiamme..

Maanantaina aamupäivällä ajelimme katsomaan norsuja tuttuun norsukeskukseen. Lapset pääsivät norsun selkään, ja myöskin syöttämään fantteja. Sillä aikaa, kun Saga ja Dani olivat norsuratsastuksella, Tuomolle avautui hyvä keskustelu lipunmyyjän kanssa. Hän oli kovasti kiinnostunut uskonasioista, ja Tuomo sai kertoa hänelle selkeän evankeliumin ilosanoman. Tuomo antoi hänelle myös läheisen seurakunnan yhteystiedot, ja näin suljemme tuon miehen rukouksiimme!

Lidiakin pääsi ruokkimaan ronsuja :)

Norsunäytöksessä näimme taas monta temppua, mitä nuo viisaat eläimet pystyvät tekemään. Lopuksi pyydettiin vapaaehtoisia "keinuun", ja mies, jonka kanssa Tuomo oli aiemmin jutellut, kävi pyytämässä Sagan mukaan. Saga pääsi norsujen "kärsäkeinuun" kiertämään esiintymisaluetta! :)

Maanantai-iltana työntekijäpäivät alkoivat yhteisellä ruualla, ja oli ensimmäinen kokous. Ihana oli nähdä monia rakkaita ystäviä idän seurakunnista ja ympäri maata. Lidian päiväunet olivat jääneet vähän huonoiksi, joten neiti alkoi pilkkiä kesken kokouksen, joten vähän etuajassa jouduimme lähtemään pois - huomataksemme vain, että automme oli parkkipaikan takimmaisessa kulmassa, ja neljä autoa parkkeerattuna eteen. Tuomo palasi saliin etsimään jotakuta, jonka auto olisi paremmalla paikalla. Onneksi Miia lainasi autoaan, ja Tuomo sai vietyä äidin ja lapset hotellille nukkumaan. Itse hän palasi kirkolle kokouksen loppuun. Lapset olivat jo kaikki sikeässä unessa, kun isä vihdoin sai autonsa motista ja pääsi lähtemään :)

Sagalla ja Danielilla oli koulua päivisin, Tuomo istui kokouksissa ja taukojen ajan päivysti raamattukoulun pisteessä kertomassa GU:n raamatunopetuksesta seurakunnissa. Kirsi juoksi päivät pitkät Lidian perässä pitkin pihoja. :) Pieni neiti on nyt hyvin aktiivisessa iässä, joten paikallaan ei pysytä. Onneksi hän ei vierasta, ja tutki paikkoja mielellään välillä myös muiden kanssa.

Lidia tauolla :) Miehet ovat raamattukoulun viimevuotisia oppilaita.

Saga auttoi välillä myös taukokahvituksissa

Varsinaiset päivät päättyivät keskiviikkoiltana. Torstaiaamuna kokoonnuimme vielä suomalaisten lähettien voimin kirkolle kenttäkokoukseen. Paikalla oli myös Fidan toiminnanjohtaja Harri Hakola vaimoineen.

Thaimaan lähettijoukkoa rukoilemassa

Päivällä sitten lähdimme ajamaan takaisin kohti Bangkokia. Kotona olimme torstai-iltana seitsemän maissa.

Ihana oli käydä jälleen idässä.. Siellä tuntee olevansa kuin kotonaan.. Ilmeisesti meille on käynyt samalla tapaa kuin monelle muullekin idässä olleelle lähetille - pala sydäntä on jäänyt sinne!