Miracle Night 2 Surin

Huomenna perjantaina alkavat suurkokoukset Surinissa.
Kiitos, kun muistat rukouksin!

Tästä klikkaamalla pääset katsomaan videon viime vuotisesta kokouksesta, joka pidettiin naapuriläänissä Buriramissa.

Kiirettä pitää

Traktaattien jakajat ovat valloittaneet jälleen yhden kylän!
Sitten autoon, ja seuraavaan paikkaan.
Edessä Paa Khiauw, auton vieressä vasemmalta Sääng, Phat, Ee ja Chim.
Kuvasta puuttuu vielä miehet (Tumppi, sekä kaksi muuta), ja Mää Somchit.
Panaang ja Mää Mariwan kirkolla ruuanlaittovuorossa.

Viimeisiin päiviin on sisältynyt jälleen monenlaista touhua. Koko viime viikon kirkolla oli porukkaa aamusta iltaan, kun kokouskutsujen jako oli vauhdissaan. Seurakuntalaiset olivat innolla mukana kävellen kylästä toiseen jakaen kutsuja ja jutellen ihmisten kanssa. Rattanaburin pieni seurakunta tosiaan jalkautui kentälle :) Kirkolla oli yksi ihminen valmistamassa ruokaa porukalle, ja puolenpäivän aikaan kokoonnuttiin yhdessä syömään. Sitten taas iltapäivällä puuha jatkui.



Viime viikolle osui kaksikin eri toripäivää, joten ryhmä tavoitti ison määrän sellaisia ihmisiä, joiden kyliin ei tänä vuonna ehditty. Rattanaburin kunnan n. 203 neliökilometrin alueella on asukkaita n. 100 000, jotka jakautuvat 12 eri alueeseen, tambuuniin. Kyliä Rattanaburin alueella on 163. Tällä joukolla emme siis joka kulmaan ehtineet, mutta aikamoinen pino kutsuja levisi ympäri kuntaa! Torstaina yhteisen ruokailun jälkeen vietimme myös Tumpin syntymäpäiviä suomalaisen täytekakun merkeissä.

Taas vuoden vanhempi (ja viisaampi?)

Perjantaina oli auton huolto Surinissa. Lähdimme matkaan koko perheellä ennen aamukahdeksaa. Päivän ajatuksena oli viettää "perhepäivää" jäätelön ym. mukavan merkeissä sillä aikaa, kun auto oli huollossa.. mutta torstai-iltana tuli Tumpille soitto, että Surinin kirkolla olisi koko idän alueen seurakuntien johto koolla perjantaina, ja myös Rattanaburin edustuksen pitäisi olla paikalla. Joten Kirsi ja lapset jäivät kävelemään kaupungille, kun Tumppi jatkoi tuk-tukilla kirkolle palaveriin... Tapasimme sitten myöhäisellä lounaalla, ja jatkoimme syntymäpäiviä jäätelöillä. Auto oli luvattu valmiiksi iltapäivään mennessä, ja kolmen jälkeen tulikin soitto, että eipä valmistukaan tänään... Siinä sitten ihmeteltiin, että mitähän tehtäisiin. Kotiin matkaa on Surinista reilut 70 km.. Tumppi soitti sitten Seijalle, joka onneksi sattui olemaan Surinissa myös asioilla. Seija tuli sitten meidät noutamaan, ja lainasi meille autonsa, jotta pääsimme kotiin! Tumppi vei sitten seuraavana päivänä auton takaisin Seijalle ja meni odottelemaan auton valmistumista. Ja tulihan se lopulta valmiiksi.


Eilen sunnuntaina oli taas Tuomon saarnavuoro, tällä kertaa hän selitti Jeesuksen vertauksen talenteista. Kokouksessa oli taas yksi uusi nainen, joka on kiinnostunut uskonasioista - kiitos Taivaan Isälle!

Kokouksen jälkeen söimme kirkolla, ja lähdimme ajamaan Suriniin kirkolle, jossa oli viimeiset harjoitukset ennen ensi viikonlopun suurkokouksia. Paikalla oli musiikkiväkeä myös Buriramin läänistä kahdesta eri seurakunnasta. Oli upeaa ylistää Jumalaa yhdessä ison joukon kanssa - ei tuntunut ollenkaan harjoituksilta! Tuomo ja lapset olivat ulkosalla koko tuon lähes viisituntisen harjoituksen ajan - sieltä löytyy onneksi aina juttukavereita ja lapsille leikkiseuraa! Pää oli märkänä molemmilla lapsilla, kun juoksivat koko iltapäivän! Kotiin ajeltiinkin taas pimeässä, perillä oltiin iltayhdeksältä- pitkä oli lastenkin kokouspäivä - 12 h! Ihmetellä täytyy välillä, miten niin reippaasti jaksavat!


Meillä kotona on ollut viime viikkoina ihan hirmuisesti muurahaisia.. Niitä on jahdattu, mutta ei vaan ole pesää löytynyt, joten myrkytyksistä huolimatta ne ovat aina löytäneet tiensä takaisin sisälle. Pelkästään kahvinkeittimen vesisäiliö (!!) oli joka aamu täynnä muurahaisia!! Puhumattakaan kaikista niistä tuoksuvista ruokatahroista, joita pöydän alta löytyi, vaikka kuinka koitettiin pyyhkiä... Kummasti tuntuivat haistavan :) Sitten eräänä päivänä tuli pieni, pari minuuttia kestänyt sade, ja Tumppi huomasi keittiön pöydän ääressä istuessaan, että verhon takaa pilkottaa jotain.. Muurahaiset olivat sateen haistaessaan paenneet piilopaikastaan - keittiön ikkunan karmien välistä sisäpuolelle ja niitä oli P A L J O N ! Äkkiä myrkyttämään ja tällä kertaa reilusti myrkkyä myös ikkunan väliin- ja ihme - sen jälkeen niitä ei ole näkynyt!

Tänään takapihalta pesukoneen vierestä löytyi iso, ruma sammakko.. Se sai minut hetkeksi yökkimään, kunnes huomasin sen kuolleeksi. Mutta olipahan iljettävän näköinen otus! Ei ollenkaan sellainen suloinen, mitä joskus tapaa... Kutsuin Danin katsomaan, ja jopa Dani sanoi: "oho, onpas jättiläinen! Oletko äiti ennen nähnyt noin suurta sammakkoa?" Ei äiti ollut, eikä haittaa, vaikkei enää koskaan tapaisikaan samanlaista :)

Suurkokoukset lähestyvät

Pari postausta sitten kerroin teille Rattanaburin viikottaisista rukouspäivistä. Olemme viettäneet niitä nyt viikonlopulla (pe tai la) muutaman viikon ajan, ja kokeneet ne todella positiivisesti. Olen laittanut sähköpostilla rukousaitamme myös ympäri maailmaa, ja olemme saaneet kokea täällä, kuinka rukouksiimme on yhdytty eri puolilla. Edellisessä sähköpostikirjeessä kerroinkin kiitosaiheena, kuinka viikko sitten perjantaina saimme viettää erityisen siunattua aikaa Jumalan kasvojen edessä - niin henk.koht. rukouksissamme kuin yhteisessä rukoushetkessämmekin (joka venyi lähes kolmituntiseksi - niin hyvä oli olla Jumalan kasvojen edessä!!!). Kiitos kun yhäkin jatkatte rukousta kanssamme Rattanaburin kunnan puolesta!

Aiemmin olemme jo kertoneet useaan otteeseen, että maaliskuun viimeisenä viikonloppuna (27.-29.3.) zimbabwelainen Henry Madava, joka on työssä Ukrainassa, tulee pitämään kokouksia Suriniin. Kokouksiin on aikaa enää 2 viikkoa, ja kaikenlaiset valmistelut ovat meneillään. Perjantaina 20 auton rukousletka ajoi läpi Surinin läänin jokaisessa kunnassa rukoillen paikkakuntien puolesta. Tulevana tiistaina meidän seurakunnan väkemme jalkautuu ympäri Rattanaa jakaen käsikutsuja tilaisuuteen. Kutsuja on jaettavana 10 000 kpl. Muistakaa rukouksin jokaista, joka kulkee kutsujen ja traktaattien kanssa!!! Urakka täällä kuumuudessa on valtava - jakajia on kymmenkunta.

Oikein iloinen uutinen on, että saimme eilen tiimiimme uuden työntekijän, nuoren Sääng-tytön. Hän on opiskellut raamattukoulussa Bangkokissa jo neljä vuotta, ja tuli nyt seurakuntatyöharjoitteluun Rattanaan.

Elämänkatsaus

5 vuotta sitten...
... Dani oli ihan vauva
... kävimme Iso Kirja-opistolla opiskelemassa ja suunnittelimme lähetyslinjalle menoa
... asuimme Kuikassa yhteistaloutta Sirpa-mummun ja Hemppa-papan kanssa

3 vuotta sitten...
... asuimme ChiangMaissa ja inhosimme käärmeitä pihassamme
... opiskelimme thai-kieltä ja elämää Thaimaassa
... lapset sairasteli paljon

1 vuosi sitten...
... huomasimme, että lapset ovat jo aika isoja
... muutimme itään, Rattanaburiin
... saimme Mindi-koiran kaukaa Phuketista

Viikko sitten...
... muovilaatikot tulivat kotiimme - jälleen
... ihmeteltiin, että miten nopeasti aika oikein meneekään eteenpäin!!

Eilen...
... perheen pojat kävivät parturissa
... puhuin äitin ja isin kanssa skypessä :)
... sain lentolippuvarauksen Suomeen

Tänään...
... olen kirjoittanut sähköposteja
... olen pessyt pyykkiä
... pitää käydä postissa

Huomenna...
... on rukouspäivä kirkolla
... lisää pakkaamista edessä
... ihmetellään elämää

Pähkinöitä purtavaksi

Buddhalainen maailmankuva välittyy useissa keskusteluissa

Minulla oli tänään kirkolla mielenkiintoinen keskustelu 17 vuotiaan Thap pojan kanssa. Ajattelin laittaa teille tähän kysymyksiä, jotka nousevat buddhalaisesta taustasta olevan nuoren miehen mieleen.

Taustaksi kerrottakoon, että pojan sukulainen on uskossa (asuu muualla) ja oli kehottanut tätä tulemaan kirkolle. Hän on nyt kolmen viikon ajan käynyt useamman kerran. Ensimmäisellä kerralla kuulemma pelotti tulla, ei tiennyt millainen tai minkä näköinen Jumala on. Yllätyksekseen hän näkikin vain tyhjän huoneen ja kaksi työntekijäämme.

Eli parituntisen keskustelun aikana esiin nousseita kysymyksiä.....
*voiko kristittynä kuunnella muuta musiikkia kuin kristillistä? (musiikki on hänelle tärkeää)
*kuinka voin rukoilla kun en osaa kaikkia hienoja sanoja?
*entä jos en tiedä kuinka lopettaa rukous?
*Suuttuuko Jumala jos unohdan sanoa aamen rukouksen loppuun?
*Mitä se aamen muuten tarkoittaa?
*Miksi Jumalaa pitää rukouksessa kutsua? Entä itseä?
*Suuttuuko Jumala jos unohdan ottaa Raamatun mukaan kokoukseen tullessa?
*Uskotteko henkiin (riivaajiin)? Minä näen niitä usein enkä tiedä mitä tehdä niiden kanssa
*Mitä jos uskoontulon jälkeen lankean syntiin?
*Rakastaako Jumala todella kaikkia ihmisiä vaikka he olisivat buddhalaisia?
*Mitä Jumala ajattelee ihmisistä, jotka ovat kristittyjä, mutta tekevät jatkuvasti väärin (esim. juovat, pettävät puolisoaan)? Hyväksyykö Jumala heidät?


Kuinka sinä vastaisit?
Jos haluat tehtävästä hieman haastavamman, voit ottaa huomioon seuraavat seikat
1. Vastauksesi todennäköisesti määrittää koko hänen kuvaansa kristityistä, uskosta, Jumalasta
2. Hänen ajattelunsa perusta on buddhalainen/thailainen, joten hän ei luultavasti käsittele vastaustasi niinkuin olet sen tarkoittanut (esim. Jumala rakastaa kaikkia = Jumala hyväksyy kaikki, uskonnosta riippumatta tms.)
3. Kysymykset eivät ole suoria, vaan kuuntelet pitkään ennenkuin saat kiinni varsinaisesta tarkoituksesta (Esim. Millaista musiikkia lähetti kuntelee? Suomalaista? Englannin kielistä? thailaista? Kuunteletko tätä yhtyettä? Oletko koskaan kuullut Eaglesia? Voiko kristitty muuten kuunnella muuta kuin kristittyjen musiikkia?)

-tumppi-

Rukousperjantai

Tänään vietimme jälleen rukouspäivää täällä Rattanassa. Kukin tiimiläisistä otti itselleen kahden tunnin henkilökohtaisen vuoron aamukuudesta lähtien, ja päivä päätettiin yhteiseen ja kaikille avoimeen yhteiseen ylistys- ja rukoushetkeen. Rukoustilana toimii toimistohuone kirkolla, ja oman kaksituntisen saa käyttää Jumalan edessä itselleen sopivalla tavalla. Huoneessa on cd-soitin ja ylistyslevyjä, ja niistä saa valita itselleen sopivan - tai rukoilla hiljaisuudessa. Minä otin kammiooni tällä kertaa mukaan kitaran, laulukirjan, Raamatun kolmella kielellä (suomi, thai ja englanti), muistilehtiön sekä ylistys-cd;n. Oli tapa mikä hyvänsä, niin Herran edessä on hyvä olla!

Yhteinen kokoontumisemme alkoi klo 14, jossa ensin ylistimme yhdessä Jumalaa ja rukoilimme, ja loppuun jaoimme, mitä olimme päivän aikana saaneet Jumalalta. Hetki oli oikein hyvä, ja saimme rohkaisua ja vahvistusta toinen toiseltamme.

Jatkamme rukouspäiviä ainakin maaliskuun loppuun saakka joka perjantai. Maaliskuun viimeisenä viikonloppuna on Surinissa pastori Henry Madavan "ihmeiden ilta"- kokoussarja, jonne kutsumme ihmisiä myös Rattanasta.

Haastamme sinua mukaan rukoilemaan Rattanaburin työn puolesta! Mikäli haluat osallistua yhteiseen rukoushaasteeseemme perjantaisin, laita sähköpostia - teamlehtimaki(ät)gmail.com - lähetämme ajankohtaisia rukousaiheita sähköpostiisi torstaisin, joiden puolesta voi rukoilla kanssamme - missäpäin maailmaa oletkaan!

Kuuma!!

Otsikosta jo näkee tämän hetken päällimmäiset tuntemukset.. Täällä on siis kuuma!
Kun lähdimme lähettipäiville helmikuun alussa, oli meillä mukana pitkähihaisia paitoja, villa- ja fleecetakkeja. Kun vajaa kaksi viikkoa myöhemmin palasimme takaisin kotiin, oli ilma muuttunut aivan täysin. Kuuma henkäys tuli vastaan, ja siitä asti sitä on jatkunut.. Monena päivänä taivas on pilvessä, mutta olo on kuin saunassa.. Suihkuun kaipailee useamman kerran päivässä, mutta sekään ei ole kovin virkistävä kokemus, sillä kylmää vettä ei tietenkään putkista löydy! (Hassua sinänsä, että vielä tammikuussa vedenlämmittimessä ei riittänyt tehot tarpeeksi lämpimään veteen..) Eli on menty omituisen kylmästä hurjan nopeasti todella kuumaan ilmaan. Myös paikalliset ihmettelevät, kun kuuma alkoi jo näin aikaisin, normaalisti kuumimmat kuukaudet on vasta maalis-huhtikuussa.

Useampikin ihminen on Suomesta kirjoitellut pakkasista ja lumen paljoudesta - ja kateellisena kuuntelee meidän lämpötilojamme.. Mutta asialla on myös toinen puolensa.. Kun lämpötila ei yölläkään laske alle +30:n asteen (päivällä sisällä ja varjossa yli +35 astetta, mitä lie auringossa..), on kaikki työnteko, kotiaskareet ym. aikalailla raskasta. Nytkin pelkästään tuulettimen alla istuminen ja tietokoneella kirjoittaminen on saanut jo ihon hikisen nihkeäksi - ja kello on vasta puoli 10 aamupäivällä. Iltapäivällä olo onkin sitten jo ihan naatti. Paljon on vaan koitettava juoda ja jättää ylimääräinen touhu vähemmälle.. Mutta ruokaa on silti laitettava ja tiskit tiskattava sekä pyykit pestävä - ja sitten taas suihkuun! Seuraava haaste on kodin pakkaaminen laatikoihin, joka ajoittuu juuri näille kuumimmille kuukausille - olemme lähdössä Suomeen toukokuun lopussa.

Teette hyvin, jos taas muistatte rukouksin, että jaksaisimme täällä paahteessa!

Kotona ja kaukana kotoa

Ensin vietimme 5 päivää Kaakkois-Aasian Fida-päivillä Kuiburissa, n. 300 km Bangkokista etelään. Lapset leikkivät iloisina muiden suomalaisten kanssa ja osallistuivat aamupäivät lasten omaan ohjelmaan. Kuulostaa hyvältä? Noh, ei se ihan niin kivuttomasti mennyt. Ensin alkoi Danin maha vaivata. Sitten kun se helpotti, niin Sagalla sama juttu - ja lisäksi vuorokausi kuumeessa. Vuorotellen sitten Tumpin kanssa olimme Sagan seurana huoneessa tytön itkiessä, että "minä haluan leikkimään ystävien kanssa enkä maata täällä huoneessa.." Pakko myöntää, välillä itki äitikin, kun kuume aina vaan nousi korkealle, eikä lapsi päässyt viettämään aikaa ystävien kanssa, joista joitakin tapaamme näin kerran vuodessa lähettipäivillä...

"Laululinnut" Miia, Johanna ja Kirsi

Perjantaina päivien päätyttyä suuntasimme vielä "joululomalle" eräällä saarelle.. ja huono tuurimme (vai vihulaisen kiusanteko?) jatkui pienten harmien seuratessa toisiaan. Lopputulos oli se, että Tumppi oli vuorokauden rajussa mahataudissa, makasi mökissä ja päätimme, että lähdemme kotiin. Mutta kaikki lautat oli täynnä, ja sinne oli vaan jäätävä.. Ja seuraavana päivänä sama tauti myös minulle, lisänä vielä kuume. Siellä olimme, kipeinä, väsyneinä, kotiin kaipaavina..Sillä kauan kaipaamallamme lomalla!! Ne 5 päivää menivät siis enemmän tai vähemmän "kankkulan kaivoon", kun se lepo jäi totaalisesti puuttumaan.. Torstai-aamuna vihdoin pääsimme lauttaan, minä täynnä lääkkeitä (pahoinvointi, ripuli- ja kuumelääkettä), että selviäisin merenkäynnin ja matkan. Onneksi lauttamatka kesti vain reilun kaksi tuntia. Satamaan päästyämme tunsin, kuinka kuume jälleen nousi huristen, joten 5h:n ajomatka Bangkokiin meni hieman sumussa vuoroin unessa, vuoroin valveilla. Bangkokissa pysähdyimme Suomikoululle pariksi yöksi lataamaan akkuja, ja sitten lauantaiaamuna jälleen reilun 6h;n automatka kotiin Rattanaan.

Lapset nauttivat vedestä

Kotona oli kaikki hyvin. Käew oli käynyt katsomassa Mindiä, joka otti meidät vastaan innokkaana portilla. Sunnuntain kokouksessa oli jälleen yksi uusi nainen tyttärensä kanssa, ja muutenkin ilmapiiri oli innostunut. Kokouksen jälkeen Tumppi piti vielä palaveria tiimin kanssa, ja klo 14 lähdettiin ajelemaan Suriniin. Siellä oli lauluharjoitukset maaliskuisia kokouksia varten. Minä olin laulamassa, ja Tumppi lasten kanssa pihalla jutustelemassa ihmisten kanssa. Lapsillekin oli taas iso joukko kavereita, joten 4 tunnin harjoitukset eivät näyttäneet suuremmin haittaavan heitäkään. Riisit söimme kirkon pihassa ja sitten taasen kotimatkalle. Kotona odotti jälleen Tumpin laukku avonaisena, ja sinne sitten vaatetta mukaan. Aamukolmelta tuli naapuriseurakunnan pastori häntä hakemaan, ja he matkasivat kohti Phitsanulookin lääniä ja siellä olevia päiviä. Paikalla on vastavalittu uusi helluntailiikkeen hallitus, sekä muita johtoryhmiä (mm nuorten toimikunta ja naistoimikunta) pohtimassa työn tulevaisuutta Thaimaassa.. Äsken tuli Tumpilta viesti, että vielä 9h:n matkan jälkeen eivät olleet perillä, saa nähdä kuinka kauan vielä menee.. Tumppi kertokoon palattuaan lisää matkasta!