Joululauluharjoituksia ja syntymäpäiväkakkua

Kaikki ne, jotka minut tuntevat, tietävätkin, kuinka paljon pidän joulusta. Eikä vain itse joulusta ja niistä muutamasta joulukuun päivästä, vaan sen odotuksesta, valmisteluista, ja tunnelmien luomisesta. Koska joulukuu on aina niin täynnä erilaisia joulujuhlia ja niiden harjoituksia ym touhua siellä ja täällä, ei kotona puuhasteluun silloin jää enää aikaa. Joten tänä vuonna Tuomo antoi minulle luvan aloittaa jouluhaaveilut lokakuussa - ja nyt tuo rajapyykki on ohitettu! Tumpille lupasin, että joululaulut ei meillä sentään vielä lokakuussa soi.. Mutta tänään kokouksen jälkeen oli kirkolla jo naisten ryhmän ensimmäiset joululauluharkat! :) Sitä ei Tumppikaan voinut kieltää :)

Kokouksen jälkeen raamattukoululla puun alla, kun lämpötila näytti +34, laulettiin Jouluyö, juhlayö sekä pari thailaista joululaulua. Onneksi edes tuuli mukavasti. :)

Seurakunnan joulujuhlan päivämääräkin varmistui 25.12. iltapäivällä. Mikäpä sen parempi päivä joulujuhlalle! Jokaista seurakuntalaista kannustetaan tuomaan omia naapureitaan ja sukulaisiaan paikalle. Ja valmistelut ovat siis jo hyvässä vauhdissa. Tosin moni asia voi matkalla vielä muuttua, mutta se on ihan normaalia.

Joka kuukauden ensimmäinen sunnuntai on kokouksessa paitsi ehtoollinen, mutta myös mukava tapa muistaa sen kuun syntymäpäiväsankareita. Varsinaisen kokouksen loputtua kysytään sen kuukauden syntymäpäiväsankarit. Tänään eteen kutsuttiin siis kaikki lokakuussa syntyneet (joita oli tällä kertaa 3 - Lidia 20.10., KhauTang 22.10. ja vielä eräs kolmas nainen 24.10.), heille laulettiin Happy Birthday to You, ja he saivat puhaltaa pikkukakusta kynttilät. Sen jälkeen vielä koko kirkkoväki siunasi heidät.  Siinäpä sitten heräsimme huomaamaan, että pikkuvauvamme täyttää ihan kohta vuoden!!!!

Syyskuun ystäväkirje

Syysterveiset Thaimaasta! Takana on pian vuosi ja neljä kuukautta tätä uutta jaksoamme näillä leveysasteilla. Sadekausi jatkuu, ja on saanut monet läänit Thaimaassa tulvimaan pahasti - kuolleita on ainakin 136, ja tuhansien elanto ja toimeentulo on tuhoutunut vesimassojen pilattua riisisadot ja hajotettua kodit. Tämän vuoden tulvien on sanottu vaikuttaneen jo 580 000 perheen elämään 23 Thaimaan läänissä. Bangkokin läpi virtaavan suuren ChaoPhraya- joen vesi on vielä toistaiseksi pysytellyt uomissaan, vaikkakin pienemmät joenhaarat ovat ääriään myöten täynnä - ja vesi nousee sateiden jälkeen kaduille..

Sadekausi ei vielä ainakaan ole osoittanut loppumisen merkkejä täällä Bangkokissa. Vettä sataa ja myrskyää - milloin enemmän, milloin vähemmän. Välillä tiet tulvivat ihan urakalla ja silloin Bangkokin arvaamattomasta liikenteestä tulee aika paksu puuro - joka ei liiku mihinkään. Viime torstaina olimme menossa Monosille keskustaan, ja varasimme matkaan tunnin, joka tuohon n 20 km matkaan normaalisti menee. Oltuamme lähes kolme tuntia matkalla, käännyimme ympäri - pääsemättä siis koskaan edes perille. Välillä jono oli täysin liikkumatta 20 minuuttia, sitten mentiin eteenpäin auton mitta, ja taas seisottiin. Jossain välissä Danille tuli vessahätä, joten sitten vaan autosta ulos ja kävellen huoltoasemalle. Kun palasimme takaisin, oli auto samassa kohdassa... Lähdimme liikenteeseen kotoa klo 16.30 ja palasimme klo 21. Käymättä siis missään... Lapsiakin hieman turhautti autossa istuminen, vielä kun jäimme ilman Ruutin herkkupannaria, jota olimme odottaneet. :)

Viime kirjeen aikaan olimme lähdössä Malesiaan viisumin uusintaan. Matka meni hyvin, ja saimme jälleen 3kk viisumin, jonka umpeutuessa lokakuun lopussa toivottavasti vihdoin saamme vaihdettua sen pitkään vuoden viisumiin täällä Bangkokissa.

Lasten koulu alkoi elokussa, ja saimme uudeksi opettajaksi Tarja Leppäsen miehensä Saulin kanssa. Danista tuli ekaluokkalainen ja Saga aloitti kolmosluokan. Koulussa ei tänäkään vuonna ole muita oppilaita meidän lasten lisäksi joten opetus on taatusti tehokasta. Lapsille tämä on tosin harmi, he kun kovasti kaipaavat muiden suomalaisten lasten seuraa. Nyt lähimmät kaverit ovat parin tunnin ajo-matkan päässä Pattayalla.

Kaakkois-Aasian Fida-päivät pidettiin tänä vuonna Phuketissa syyskuun alussa. Tuomo oli matkassa Sagan ja Danielin kanssa. Saga ja Daniel nauttivat uudesta osastaan koululaisina, sillä he pääsivät osallistumaan ensimmäistä kertaa lähettipäivien koululaisten touhuihin. Paikalla oli eri maista yhteensä 10 kouluikäistä lasta, ja leikit ja touhut sujuivat upeasti yhteen, vaikka edellisestä tapaamisesta joidenkin kanssa oli jopa 2 vuotta. Päivillä oli ohjelmassa virallisten vuosikokousten ym palavereiden lisäksi raamattutunteja, yhteisiä kokouksia ja rukousta.

  Lähettipäivien loputtua torstaina, oli perjantaille sovittuna vielä palaveri Fidan johdon ja thailaisten johtajien välille. Tuomo oli pyydetty mukaan niin Fidan, PKT:n hallituksen kuin raamattukoulunkin edustajana. Kokouksessa saatiin selvitettyä useita asioita, mutta vielä jäi monia kysymyksiä käsittelemättä. Toivomus ja pyrkimys olisi, että Thaimaan herätysliike ottaisi yhä enemmän vastuuta yhteisistä toiminnoista.

Raamattukoulun kurssit ovat jatkuneet totuttuun tapaan. Tuomo opetti kahden viikon ajan teologian perusteet - kurssia ja Kirsin englannin tunnit jatkuivat kahdesti viikossa.

Välillä pidetään myös hauskaa ja leikitään yhdessä.. 

Välillä opiskellaan luokassa

Tässä opiskelijat loppukokeen kimpussa

Viime perjantaina raamattukoululla järjestettiin valmistujaisjuhla muutaman viime vuoden aikana valmistuneille. Valmistuvia oli kaikkiaan yli 40, mutta tulvien ja erinäisten muiden syiden vuoksi varsinaiseen juhlaan pääsi lopulta vain 20 oppilasta. Myös osa juhlaväestä myöhästyi pahasti, kun Bangkokin kehätie ruuhkaantui onnettomuuden vuoksi. Joillakin 6 tunnin matka venyi lopulta yli 10 tuntiin ja osa vajaan tunnin päässä olevista käyttivät matkaan kolme ja puoli tuntia. Osa luopui toivosta ja kääntyi takaisin kotiin.

Valmistuville puhetta pitää Dr. Hannu Kettunen

Tämän hetken oppilaat lauloivat juhlassa

Opettajia ja pastoreita yhdessä siunaamassa valmistuneita.

Yhteiskuva raamattukoulun pihassa

Nyt raamattukoulun oppilaat jäivät 6 viikon lomalle, ja palaavat takaisin kouluun loka-kuun viimeisellä viikolla. Toimistolla työt kuitenkin jatkuvat uusien kurssien valmistelujen ym päivittäisten juoksevien asioiden merkeissä.

Syys- ja lokakuussa Tuomo jatkaa toimistolla tulevan termin valmisteluita. Vaikka monet asiat menevät omalla painollaan, on erityisesti seura-kunnissa järjestettävään opetukseen ja etä-opiskelijoille tehtävänä monenlaista pohjatyötä. Yhä useammat haluavat opiskella raamattua etäopiskeluna, joten sen parissa haasteita riittää. Tulossa on myös juutalaistyön seminaari raamattukoululla, sekä muita seminaareja ennenkuin joulujuhlien valmistelut alkavat.

Lokakuun viimeisenä päivänä alkaa uusi lukukausi, joka pitäisi Tuomon osalta olla hieman helpompi, sillä uusia aineita ei tarvitse valmistella, vaan opetukset voi pitää muok-kaamalla viimevuotista materiaalia. Myös Kirsin englannin opetukset jatkuvat.

Lidia ja Saai, raamattukoulun johtajan tyttö

Lidia on tullut 11 kuukauden ikään.  Hän seisoo ilman tukea, ja onpa ensimmäiset varovaiset askeleetkin jo otettu. Muutoin vauhdikas neiti työntelee kotona taapero-kärryään, kiipeää joka paikkaan, vetää alas tavaroita hyllyistä ja laatikoista, harjoittelee ensimmäisiä sanojaan, ja on ihanan iloinen oma itsensä. Ensimmäinen flunssa ja mahatautikin on nyt sairastettu..

Olemme kiitollisia...
- terveydestä
- lasten koulu lähtenyt mukavasti käyntiin
- hyvin sujuneesta valmistujaisjuhlasta

Rukousaiheita:
- tulvien helpottaminen Thaimaassa
- uudet ja vanhat Raamatun etäopiskelijat
- voimia rankan kesän jälkeen
- lapsilla ikävä suomalaisia ystäviä
- raamattukoulun johtaja Prathum perheineen

Prathum ja Thip jäätelöllä :)

Leppoisampia päiviä odotellessa

Ajelen autolla tuttua tietä kotia kohti kaikessa rauhassa. Eräässä taajamassa vastaan tulee norsu!!! Periaattessa tilanteessa ei ole mitään uutta ja ihmeellistä, mutta tämä on taas yksi niistä omituisista hetkistä, jolloin yhtä äkkiä säpsähtää siihen todellisuuteen että asuu Thaimaassa. Näitä hetkiä tulee vastaan muutaman kuukauden välein. Milloin sen laukaisee joku tuoksu, milloin trooppinen tuulahdus iltahämärässä. Tunteessa on jotain sanoinkuvaamatonta.
Viime viikkoina elämä on ollut kiireistä ja stressaavaa. Elokuun aikana opetin ensimmäisen vuoden oppilaille teologian johdantokurssia kaksi viikkoa. Opettaminen vaatii aina oman panoksensa, mutta on samalla erittäin palkitsevaa. Opetuksen ohessa oppilaisiin pääsee tutustumaan paremmin ja oppii samalla lisää elämästä. Keskustelut olivat vähintäänkin mielenkiintoisia. Kurssin valmistelu ja opettaminen vaativat veronsa ja olin ajatellut, että kurssin jälkeen pidän pienen hengähdystauon. Tämä on ilmeisesti ajatus, jota ei pitäisi päästää suustaan. Asioita on tullut hoidettavaksi kaksinkertainen määrä, eikä tauosta ole tietoakaan.
Jo opetusviikon aikana oli muutamia ”hankalia palavereita” ja asiat rasittivat päätä. Opetusviikon jälkeiseksi lauantaiksi sain kutsun itään, Buriramiin, esittelemään seurakunnassa tapahtuvaa raamatunopetusta ja siihen liittyviä mahdollisuuksia. Heillä oli siellä meneillään kokoussarja, jonka yhteydessä olisi mahdollista tavata kaikki alueen pastorit. Eli aamuksi auto kuntoon ja matkaan. Matkaseuraksi sain onneksi Sauli Leppäsen, joten ei tarvinnut yksin ajella. Matkaan aikaa meni melkein viisi tuntia, kun sateet hidastivat matkantekoa.

Ruokailun jälkeen oli mahdollisuus esitellä raamattukoulutusmahdollisuuksia pastoreille. Kaikki eivät valitettavasti olleet paikalla, mutta iso osa. Keskustelimme noin tunnin verran ja kiinnostusta oli kovasti. Katsotaan mitä siitä poikii. Buriramista jatkoin kotimatkalla Prakhonchaihin, johon minulla oli vietävänä tavaroita ja sieltä olivat luvanneet antaa raamattukoululle riisiä. Alunperin suunnitelma oli, että olisin jatkanut Suriniin ja kenties vanhalle työalueelle Rattanaburiin sunnuntaiksi, mutta asiat muuttuvat nopeasti ja minun oli palattava kotiin vielä samana päivänä.
Pysähdys Prakhonchaissa oli virvoittava. Pastoripariskunta toivotti lämpimästi tervetulleeksi ja oli mukava tavata pitkän ajan jälkeen. Tunnin verran oli mahdollisuus keskustella seurakunnan työstä ja tutustua paikkoihin. Heillä on seurakunnassa nyt noin 300 jäsentä ja tontti uutta kirkkoa varten on jo hankittu. Nyt tontilla vieljellään vielä riisiä ja sinne on pystytetty myös pieni radioasema, josta voivat lähettää alueellista ohjelmaa. Keskustelun ohessa oli mahdollista esitellä myös tuolle seurakunnalle opiskelumateriaalia ja ensi kuussa keskustelemme asiasta lisää. Kun riisit oli saatu lastattua autoon suuntasin kohti kotia. Matkaa kertyi päivälle noin 800 km, mutta kyllä kannatti.

Tämä viikko raamattukoululla onkin sitten taas ollut kiireitä ja asioita täynnä. Palavereita, joissa pureudutaan melko isoihin ongelmiin ja muita asioita tulee jatkuvalla syötöllä. Keskiviikkona ajattelin ottaa rennomman päivän, kun ei ollut mitään sovittuna. Arvatenkin toisin kävi, en koko päivänä ehtinyt omaan toimistoon. Viimevuoden opiskelijat, jotka ovat nyt seurakuntaharjoittelussa, oli kutsuttu haastatteluun. Päällekäisyyksien takia Prathum ei pystynytkään hoitamaan haastatteluja kuin hieman alkuun ja yllättäen se jäi minun vastuulleni. Onneksi oppilaat olivat tuttuja ja juttu saatiin luistamaan. Väsynyt, mutta onnellinen oli sen päivän saldo. Oppilaat avautuivat yllättävästi yksityisissä keskusteluissa puhumaan ongelmistaan ja haasteistaan. Jälleen sai hieman enemmän ymmärtää paikallisesta elämästä.
Tämä päivä on jatkunut samanlaisena, puheluita, kyselyitä, juoksemista, tulkkausta jne.... Eli ei sitä rauhallista hetkeä, jota olen odottanut. Ensi viikolla on edessä lähettipäivät Phuketissa, johon olisi tarkoitus matkata lauantaina. Tiedossa on ainakin muutamia palavereita ja ohjelman mukaiset kokoukset. Lienee parasta, että en sen suhteen edes toivo enempää. Lähettipäivien jälkeinen viikko on vielä hulinaa, kun valmistellaan valmistujaisjuhlaa, joka pidetään 16.9. Samalla loppuu lukukausi, joten ehkä sitten.......

Joko olet käynyt tutustumassa Fidan blogiin? Siellä eri ihmiset kirjoittavat lähetystyöstä omasta näkökulmastaan - oli se sitten lähetyskentällä, lähettäjänä tai Fidan kirpputorilla vapaaehtoisena Nyt uusimpana tekstinä Tuomon kirjoitus ukonputkista ja moninkertaistumisesta!

klikkaa tästä päästäksesi suoraan Tuomon kirjoitukseen.

Leirikoulu

Viime viikolla olimme koko perheellä lasten leirikoulussa Khao Yain luonnonpuistossa. Reissu oli upea kokemus - tukalan kuuman ja meluisan pääkaupungin saasteista oli ihana lähteä luonnonpuiston rauhaan ja viileään ilmastoon ihastelemaan Luojan luomaa kauneutta!

Torstaina lähdimme matkaan Bangkokista aamukahdeksalta. Mennessä pysähdyimme Thaimaan yhdellä suurimmalla maitotilalla, Chokchain farmilla. Päivän aikana pääsimme mm. katsomaan, miten maito kulkee lehmästä (Masa pääsi lypsämäänkin) putkia pitkin jalostamoon, jossa siitä tuli jäätelöä. Sitten kierrettiin traktorin vetämällä "kärryjunalla" ympäri farmia. Oli cowboy-näytöksiä lassonkäytöstä pyssynpyöritykseen. Näimme lammaskoiran työssään ja lapset pääsivät ratsastamaan. Päivä oli tosi mukava!

Farmilta jatkoimme majapaikkaamme Khao Yailla. Paikka oli ihanan hiljainen ja rauhallinen resort, jossa oli paljon kauniita kukkia ja hämyisiä polkuja. Siellä tapasimme myös Pattayalta tulleet koululaiset perheineen ja Mari-open. Ensimmäisenä iltana syötiin yhdessä ja pidettiin yhteinen iltahartaus lauluineen.

Perjantaina suunnattiin heti aamupalan jälkeen luonnonpuiston alueelle opastetulle viidakkovaellukselle. Tuolla kolmen tunnin kävelyretkellä pääsimme ihastelemaan sademetsää sisältäpäin! Oli upea kokemus!! Iltapäivällä lounaan ja parin tunnin tauon jälkeen lähdettiin tutustumaan lepakkoluolaan. Asiantunteva oppaamme vei meidät erään syrjäisän ja koruttoman buddhan temppelin pihaan, jossa näimme yhden munkin. Tuossa pihapiirissä oli portti vuoren sisään ja lepakkoluolaan. Taskulamppujen avulla katselimme katossa roikkuvia ja luolassa lentäviä lepakoita. Luolasta oli muutama kapea halkeama syvälle vuoren uumeniin - jossa asuu miljoonia lepakoita. Munkki kertoi meille, että lepakot lähtevät matkaan joka ilta n. klo 18.30. Siirryimme autoilla n. 300 metrin matkan vuoren toiselle reunalle, josta näimme luolan suuaukon. Sitten jäimme odottelemaan. Kun kello lähestyi puolta seitsemää, alkoi jostain ilmestyä haukkoja. Ne kaartelivat luolan suuaukon lähellä, tietäen, että ruoka-aika oli lähellä. Ja pian illan hämärtyessä alkoi kuhina. Aukosta alkoi tulla lepakoita jatkuvana jonona. Ne muodostivat katkeamattoman "aallon" lentäessään kohti sademetsää ruokailemaan. Niiden siivistä kuului humina, ja aina välillä joku haukka nappasi itselleen iltaruuan. Näky oli aivan uskomaton! Ja se lepakoiden määrä... Katselimme tuota näkyä ehkä puolisen tuntia, kunnes tuli pimeä. Mutta lepakoita tuli aina vaan lisää--- Kuulimme, että tuo näytös kestää noin tunnin! Kuinka monta eläintä vuoren sisässä pitää olla, jos niitä tulee jatkuvana nauhana tunnin ajan!?!


Seuraavana aamuna lähdimme aamupalan jälkeen kohti vesiputousta. Putouksella näimme yhden mustan gibboninkin vastapuolella olevassa puussa! Notkeasti se heilautti itsensä pitkillä käsillään puusta toiseen!


Muita apinalaumoja näimme tien varrella useampiakin. Eräs lauma oli tottunut ihmisiin näköalapaikalla - tulivat kerjäämään syötävää.

Lauantai-iltana oli vuorossa vielä yösafari, jolta Kirsi ja Lidia jäivät pois. Siitä teidän pitää kysyä lisää Tuomolta ja isommilta lapsilta :)

Sunnuntaina olikin sitten vuorossa enää aamupala ja tavaroiden pakkaaminen - ja sitten kotimatkalle! Reissu oli upea ja varmasti ikimuistoinen!! Iso kiitos opettajille ja Vieruloille!!!

Lisää valokuvia voit käydä katsomassa picasasta. Sinne pääset napsauttamalla alla olevaa kuvaa!

Leirikoulu KhaoYai 2011

Toukokuun terveisiä Thaimaasta

  
Niin on taas aika kulunut ja ollaan jo pitkällä toukokuuta. Ilmat ovat lämmenneet, ja satunnaiset rajut ukkoskuurot vievät meitä kohti sadekautta. Edellisen kirjeen jälkeen Tuomo on sairastanut kuumeisen flunssan pariin otteeseen, on käyty uusimassa viisumeita Malesiassa ja hyvästelty lähettitoveri idässä. Kävimme myös lähes kahden vuoden tauon jälkeen tapaamassa rakkaitamme Rattanaburin seurakunnassa. Lasten kouluvuosi on tulossa päätökseen ja Lidia-neitinen kasvaa ja kehittyy hurjaa vauhtia. Näistä ja vähän muustakin lisää tässä kirjeessä! 

Edellisessä viestissä kerroimme ”oudoista ilmoista”, mutta nyt ollaan palattu jälleen normaaliin säähän - kuumaakin kuumempi kausi on tullut! Ajellessamme kotiin idästä auton mittari näytti melkein koko matkan +37 astetta tai yli.. Kun illan suussa saavuimme Bangkokiin, oli auringon laskiessa lämmintä vielä +36. Eli tarkenee!! :)

Olemme olleet mukana sunnuntain kokouksissa raamattukoululla kokoontuvassa uskovien piirissä. Tiloissa aiemmin kokoontunut Prasiri-seurakunta vuokrasi tilat kauempaa, ja seurakunta muutti uusiin tiloihin maaliskuussa. Paikalle jäi raamattukoulun henkilökunta ja kylässä lähellä asuvia seurakuntalaisia. Sunnuntaisin paikalla on ollut n. 20-35 henkeä. Kunhan raamattukoulun lukuvuosi jälleen käynnistyy, voivat oppilaat harjoitella tuossa kokouksen johtamista, saarnaamista jne. Varsinaista uutta seurakuntaa ei vielä ole perustettu, katsotaan, mihin tilanne kehittyy koulun alettua. Nyt Kirsi on palvellut musiikissa soittaen ja laulaen, Tuomo saarnaa vuorollaan noin kerran kuukaudessa.

Raamattukoulun henkilökuntaa - Talouspuolesta vastaava Trii ja sihteeri Nok

Viimeksi kirjoittelimme myös raamattukoulun henkilöstössä tapahtuneista muutoksista. Uusia henkilöitä lähteneiden tilalle ei ole vielä löytynyt, joten Tuomolla vastuut lisääntyivät toimistolla. Hänen vastuullaan ovat nyt toistaiseksi kaikkien opiskelijoiden opintokokonaisuuksiin liittyvät asiat. Raamattukoululla opiskelevien oppilaiden lisäksi on muutamia kymmeniä oppilaita, jotka opiskelevat etäopiskeluna ja he tarvitsevat neuvoja opintoasioissa. Työn tärkeimpänä osana on kuitenkin edelleen raamatunperusopetuksen saaminen seurakuntien keskuuteen. Seurakuntakasvussa tärkeässä osassa on seurakuntalaisten kasvu ja osaaminen, jotta he kykenevät tukemaan uusia tulijoita.

Raamattukoulun henkilökuntaa - näistä osa on muuttanut muualle.

Pääsiäisviikolla saimme vieraita Suomesta, kun Kirsin ystävä Heidi saapui miehensä Paulin kanssa. Matkailijat olivat meillä muutaman päivän ja jatkoivat sitten matkaa etelään. Ihana oli saada ystäviä kyläilemään!! Ainoa miinuspuoli oli se, että Tuomo oli kovassa kuumeessa koko viikon, joten se rajoitti hieman menoa. Loppuviikosta kävimme jo sairaalaassa tutkimuksissa, kun lääkärikin jo epäili dengue-kuumetta. Verikokeet olivat normaalit, joten aivan tavan virustauti oli kyseessä, ja uskaltauduimme lähteä viisumimatkalle, josta seuraavassa..

Saga-merkkinen taksi Kuala Lumpurin illassa

 Muutamassa viime kirjeessä olemme kirjoittaneet Kirsin ja lasten viisumivaikeuksista. Kirsi sai edelliseen viisumiin 3 kk jatkoa Laosista tammikuussa, Sagan ja Danin viisumit olivat umpeutuneet helmikuussa, eikä Lidialla ollut viisumia vielä lainkaan. 25.4. umpeutui Kirsin tämänkertainen viisumi, ja sitä edeltäneet viikot oltiin ”kuin tulisilla hiilillä” - koitettiin miettiä järkeviä vaihtoehtoja, minne mennä ja minkälaisella porukalla. Koska Lidialla on thailainen syntymätodistus, tiesimme, että hänellä ei ole hätää, vaikkei ensimmäisenä elinvuonna viisumia välttämättä olisikaan. Tuomo oli saanut vihdoinkin vuoden viisumin ja työluvan Bangkokista, joten hänen ei välttämättä tarvitsisi poistua maasta. Mutta Kirsiä hirvitti jättää 6kk ikäinen, pelkällä rintamaidolla elävä lapsi, joka ei ole suostunut pullosta syömään, isän kanssa kotiin ja toisekseen lähteä matkaan kahden lapsen kanssa, joiden viisumit olivat ylittyneet kahdella kuukaudella... Hyvällä mielikuvituksella varustettu nainen kun osasi maalailla ties minkälaisia kuvia rajanylityksistä ja rajavirkailijoista. Muutamia vaihtoehtoja pohdittuamme päädyimme siihen, että otimme koko perheelle lennot Kuala Lumpuriin, Malesiaan. Näin vauva pääsi äidin matkaan, eikä Kirsin tarvinnut hoitaa paperiasioita rajoilla ja immigrationissa yksin.

Malesia on ykkönen :) Vai viittaisiko tämä F1-kisoihin?

Malesian tuliaisina lapsille löytyi "suomalaiset" Angry Birds-linnut

Taustalla Kuala Lumpurin maamerkki - "kaksostornit"

Reissu Malesiaan sujui hyvin, ja Kirsi sekä lapset saivat jälleen 3kk non-O -viisumin. Nyt tulevien kolmen kuukauden aikana asia toivottavasti ratkeaa johonkin pitkäkestoisempaan suuntaan! Muistakaa asiaa jälleen rukouksin!

Malesian reissun jälkeen olimme kolme päivää kotona, ja sitten matkasimme itä-Thaimaahan, Surinin lääniin, jossa olimme edellisellä työkaudella. Ensin sunnuntaina, 1.5. olimme Surinissa viettämässä eläkkeelle siirtyvän Seija Moilasen juhlaa, jossa oli mukana lähes kaikki maassa tällä hetkellä olevat Fidan lähetit sekä kahden läänin thailaiset työntekijät ja seurakuntien vastuunkantajat perheineen. Tilaisuus oli oikein lämminhenkinen lauluineen ja puheenvuoroineen. Seija oli meillekin idässä ollessamme tärkeä tuki ja työtoveri, sekä läheisin naapuri, joten jäämme kaipaamaan häntä!

Vasemmalta oikealle Seija, Chomprassa työtä jatkava Miia ja Chompran pastori Phai

Saga ihasteli kovasti Henryn soittoa juhlassa, ja sai lopuksi yksityisesityksen lavan reunalla :)

Iloinen jälleennäkeminen Kannikaan kanssa - edellisen tapaamisen jälkeen molemmille oli syntynyt vauva :)

Surinista ajoimme seuraavana päivänä tunnin matkan Rattanaburiin, jossa palvelimme viime työkaudella vajaan 1,5 vuoden ajan. Työntekijä Phat on muuttanut pois uusiin tehtäviin ja paikalla oli aloittanut työn perhe Surinista. Myös kirkon paikka oli muuttanut. Ihana oli nähdä monia rakkaita ystäviä, jotka olivat tulleet paikalle pitkänkin matkan takaa! Edellisestä käynnistämme kun oli vierähtänyt jo lähes kaksi vuotta! Söimme mahtavan lounaan, jonka PaaNaang oli meille tehnyt, jutustelimme lattialla istuen, ja lopuksi vielä ylistimme ja rukoilimme yhdessä. Tuomo jakoi mielessään olevia rohkaisun sanoja tuolle pienelle joukolle. Lidiakin sai taas monta uutta ”mummoa” tuolla matkalla!

Riisillä

Lidia osallistuu ruokailuun

Ruuan jälkeen ylistettiin ja rukoiltiin yhdessä

Tiistaina palasimme sitten takaisin Bangkokiin. Idän matka oli kaikin puolin onnistunut. Tosin 6 tunnin ajomatka meinasi olla aika rankka varsinkin pikku-Lidialle, joka ei olisi millään halunnut istua istuimessaan koko matkaa...

Pieni päivänsäteemme Lidia on tullut puolen vuoden ikään. Nämä ihmiselämän ensimmäiset kuukaudet ovat olleet täynnä hurjaa kehitystä - kuinka aivan avuttomasta, pienestä punaisesta nyytistä on tullut maailmaa tutkiva ja touhuava hurmaava persoona... Lidia ryömii vauhdilla paikasta toiseen, imeskelee omatoimisesti hedelmiä nyrkistään ja hymyilee paljon! Neiti on kova ”juttelemaan”, ja kaipaa seuraa - nytkin äidin yritykset kirjoittaa kirjettä samalla kun Lidia leikkii lattialla keskeytyy vähän väliä vaativan kuuloisiin kiljahduksiin ”Etkö huomaa minua ollenkaan?!?!”

Ensi viikolla on edessä seuraava matka, tosin hieman lähemmäksi. Lasten koulun ja Pattayalla olevien oppilaiden kanssa teemme leirikoulumatkan 12.-15.5. Khao Yain luonnonpuistoon, noin 3 tunnin ajomatkan päähän. Tuon matkan jälkeen onkin lapsilla enää 2 täyttä kouluviikkoa ennen kesälomaa!

Kevätjuhlaa vietetään nähtävästi Pattayalla lauantaina 28.5. Siitä viikon päästä joudumme hyvästelemään ihanat opettajat Masan ja Sofian, jotka lähtevät Benjamin-poikansa kanssa Suomeen.

Benjamin on ollut kuin pikkuveli Sagalle ja Danille!

Raamattukoulun uusi lukuvuosi käynnistyy jälleen kuuman ajan kesäloman jälkeen 30.5. Tuolla alkavalla lukukaudella Tuomolla on jälleen edessään uusia haasteita, niistä lisää seuraavassa kirjeessä.

Siunattua kevään jatkoa ja lämpimiä päiviä teille kaikille sekä

Hyvää Äitienpäivää jokaiselle äidille!

Tuomo, Kirsi, Saga, Daniel ja Lidia Lehtimäki

Viisumimatka Malesiaan

Laukut on pakattuna ja valmiina lähtöön. Lennämme tänään lauantaina Malesiaan, Kuala Lumpuriin uusimaan Kirsin ja lasten viisumeita. Muistakaa matkaa rukouksin!
Tuomo on ollut koko alkuviikon kuumeessa, ja Lidia yskii kovasti, joten muistakaa heitä erityisesti, ja koko perhettä tietysti!
Palaamme kotiin ja "linjoille" keskiviikkona.

Siunattua pääsiäisen jatkoa kaikille, Hän on noussut!

Lidian kuvia syntymästä tähän päivään

Klikkaa kuvaa, ja pääset katsomaan koko kuvakansion

Lidia Helmi Viktoria