Immigration

Auton lämpömittari. Huom. kellonaika.. ilta alkaa viiletä...

Kesä on totisesti saapunut. Muutaman päivän on ollut todella kuumaa heti aamusta alkaen. Eilen auton mittari näytti parhaimmillaan +38 astetta.

Eilen meillä oli taas "ihana" mahdollisuus vierailla maahanmuuttovirastossa. Monenlaisia asioita oli hoidettavana ja varmuuden vuoksi koko perheen piti olla paikalla. Sagan passi oli mennyt rikki, joten jouduimme vaihtamaan viisumileimat uuteen passiin. Se vei aikaa vain noin 20 minuuttia.

Seuraavaksi oli tehtävä 90 päivän ilmottautuminen. Menin Sagan kanssa hakemaan jonotusnumeroa. Jonotuslapussa luki, että meidän edellä on 142 henkilöä....aargh. Olimme jo lähdössä pois kun virkailija kutsui meidät takaisin....Saga oli niin ihana, että hän päätti antaa meille paremman numeron. Tällä lapulla jonottaminen väheni kolmasosaan ja tästä hommasta selvittiin tunnilla.

Paperisammakko, joka hyppää kun sitä painaa

Kolmantena listalla oli re-entry leiman hakeminen. Tarvitsemme leiman, jotta viisumimme ei katkea poistuessamme maasta. Tällä kertaa edellämme oli noin 40 henkilöä. Tunnin odottelun jälkeen saimme paperit sisään ja kävi ilmi, että virkailija asustelee samoilla seuduilla kuin mekin, joten keskustelu ei ollut kovin virallista. Siirryimme odottamaan papereita. Hetken kuluttua virkailija tuli luoksemme. Hän oli taitellut lapsille paperista sammakot, joilla voivat leikkiä odottaessa. Eli kesken ruuhkan hänellä oli aikaa jättää muut odottamaan, jotta voi vähän askarrella lapsille. Mainittakoon vielä, että kyseessä oli "poliisipukuun" pukeutunut vanhempi miesvirkailija.

Kaikkiaan koko hommaan meni siis kolme ja puoli tuntia. Jonotusta olisi tietysti voinut vähentää hakemalla lipukkeet eri luukuille yhtäaikaa, mutta jotenkin sitä ei tullut tehtyä. Pelotti kai, että tulee kutsu molemmille luukuille yhtäaikaa.

Immigration sijaitsee valtavassa hallintorakennuksessa. Tässä sisäaula, jossa lapsilla onneksi tilaa juosta välillä :)

3 tuntia takana, vielä hymyilyttää!

Lapset jaksoivat reippaasti, vaikka päivälle tulikin mittaa. Aamulla lapset lähtivät kouluun klo 8 ja sieltä suoraan puolen päivän aikaan tunnin ajo immigrationiin. Jossa siis ruokailun kanssa vietimme yhteensä neljä tuntia. Viiden ruuhkassa kotiin 1,5h, joten kotona olimme 18.30...Pitkiä on pientenkin työpäivät välillä!

Muuten tällä viikolla on käyty keskusteluja ja suunnitelmia raamattukoulun jatkosta. Ensiviikolla on herätysliikkeen johtoryhmän kokous, jossa yritetään tehdä päätöksiä jatkon suhteeen. Pöydällä on monta isoa asiaa, joten toivotaan, että asioihin perehdytään kunnolla ja saadaan tehtyä hyviä päätöksiä.

Kesää kohti

Otsikko voi suomalaisittain tuntua yltiöpositiiviselta säiden suhteen. Meidän näkökulmasta se on kuitenkin jo myöhässä, sillä meillä on "kesä" eli kuumakausi jo menossa. Idän reissun jälkeen lämpötilat nousivat huimasti ja ovat olleet yli +35 astetta päivittäin. Otsikko viittaakin enemmän tämän hetken mielialaan, jossa katsellaan jo kohti kesää ja lasketaan päiviä lomaan.

Raamattukoulun henkilökuntaa

Raamattukoululla pidetään tällä hetkellä tiuhaan palavereita, kun tehdään suunnitelmia loppuvuodelle. Yritämme arvioida mennyttä ja pohtia kuinka voisimme parhaiten olla vastaamassa seurakuntien tarpeeseen. Huhtikuun lopulla pidetään kaksipäiväinen kokous FGCT:n johdon kanssa ja sorvataan käytännönasioita kohdalleen. Tarkoitus ei ole pitää yllä toimintoja perinteen vuoksi, vaan vastata ajankohtaiseen tarpeesen. Odotusarvo tämän kokouksen suhteen on melko korkealla. Mikäli yhteisymmärrys asioista löydetään, ehditään vielä ennen kesää saada asioita alkuun. Syksyllä pääsemme sitten uusin voimin toimintaan. Huhtikuu on täällä varsinainen lomakuukausi, joten toki kesän aikanakin asioita tapahtuu, mutta meidän perheen näkökulmasta asiat etenevät sitten syksyllä. Tällä hetkellä teema on siis: "hyvin suunniteltu jne...."

Maaliskuun lopussa oli kristittyjen kattojärjestön EFT:n kokous, johon Tuomo osallistui. Järjestön sisällä on ollut erinäisiä vaikeuksia, jotka uhkasivat vaikuttaa mm. lähetystyöntekijöiden viisumeihin. Kokoukseen osallistuminen oli tärkeää, jotta saadaan kokonaiskuva tulevaisuudesta. Siellä oli myös hieno mahdollisuus tutustua eri kristillisten liikeiden ja järjestöjen johtajiin. Kokouksessa valittiin uusi hallitus järjestön johtoon, joten ongelmien pitäisi olla ainakin tältä osin historiaa. Kolmen päivän jälkeen voin todeta, että tämän laatuiseen kokoukseen osallistuminen vieraalla kielellä on kuluttavaa. Vielä seuraavana päivänäkin tuntui, että pää painaa liikaa eikä omat ajatukset kulje lainkaan.

EFT:n kokouksessa

Edellisestä päivityksestä oli taas vierähtänyt aikaa, joten tässä tärkeimmät työkuulumiset. Perheen osalta on sen verran ikäviä uutisia, että olemme koko perhe olleet pahassa flunssassa pitkän aikaa. Saga ja Lidia saivat lääkekuurin tilanteen helpottamiseksi. Vaikka tilanne on onneksi jo vähän parantunut, olemme kuitenkin vielä kaikki puolikuntoisia. Toivotaan, että pian helpottaa.

Saga lääkärissä ottamassa spiiralla Ventolinea, jotta hengitys helpottuisi

Lidialta puolestaan imettiin limaa, kun oli röörit niin tukossa...

Työntekijäpäivillä idässä

Viime viikolla olimme Surinissa seurakuntien työntekijöiden "talvipäivillä". Lähdimme matkaan jo lauantaina, ja puoli päivää kuluikin matkassa. Hienosti jaksoivat lapset taas istua, myös pieni neiti, vaikka ei nukkunutkaan kuin vajaan tunnin päiväunet. Loppumatkasta alkoi niin kovasti puuduttamaan, että pysähdyimme hetken mielijohteesta naapuriläänissä Prakonchain seurakunnassa. Pastoripariskunta olikin paikalla, ja nuoret olivat siivoilemassa kirkkoa ja ryhmä harjoittelemassa lauluja sunnuntain kokousta varten. Lidia pääsi myös lavalle pastorin vaimon kanssa :)

Yövyimme Surinin keskustassa jo tutuksi tulleessa hotellissa. Sunnuntaiaamuna ennen yhdeksää lähdimme ajelemaan kohti Rattanaburia, jossa olimme työssä vuosina 2008-2009. Iloinen joukko oli meitä vastaanottamassa kirkossa. Yli puolet ihmisistä oli uusia, mutta oli myös tuttujakin kasvoja! Lapsia pihassa touhusi kymmenkunta. Tuomo sai jakaa Jumalan Sanaa ja rohkaista tuota pientä uskovien joukkoa.

Lapset istuivat kokouksen aikana ulkopuolella kaislamatolla

 Kokouksen lopuksi saimme rukoilla kahden uuden ihmisen puolesta, jotka halusivat jättää elämänsä Jumalan käsiin! Kokouksen loputtua söimme yhdessä ja jutustelimme ihmisten kanssa.

Tuomo sai siunata heidät taivastielle!

Kokousväkeä tämänhetkisen kokoustilan ulkopuolella

Ennen poislähtöä ajelimme myös katsastamaan seurakunnan uudet tilat, johon he pääsevät muuttamaan maaliskuun alusta. Uusi paikka näytti mukavalta ja tilavalta, ja vuokrakin on halvempi kuin edellisessä, paljon pienemmässä paikassa. Muistakaa yhä rukouksin Rattanaburin työtä!!

Uusi kirkkorakennus. Työntekijäperhe oikeassa reunassa.

Lapsilla tilaa juosta pitkin pellonreunaa :)

Lopuksi rukoilimme yhdessä ja siunasimme toinen toisiamme..

Maanantaina aamupäivällä ajelimme katsomaan norsuja tuttuun norsukeskukseen. Lapset pääsivät norsun selkään, ja myöskin syöttämään fantteja. Sillä aikaa, kun Saga ja Dani olivat norsuratsastuksella, Tuomolle avautui hyvä keskustelu lipunmyyjän kanssa. Hän oli kovasti kiinnostunut uskonasioista, ja Tuomo sai kertoa hänelle selkeän evankeliumin ilosanoman. Tuomo antoi hänelle myös läheisen seurakunnan yhteystiedot, ja näin suljemme tuon miehen rukouksiimme!

Lidiakin pääsi ruokkimaan ronsuja :)

Norsunäytöksessä näimme taas monta temppua, mitä nuo viisaat eläimet pystyvät tekemään. Lopuksi pyydettiin vapaaehtoisia "keinuun", ja mies, jonka kanssa Tuomo oli aiemmin jutellut, kävi pyytämässä Sagan mukaan. Saga pääsi norsujen "kärsäkeinuun" kiertämään esiintymisaluetta! :)

Maanantai-iltana työntekijäpäivät alkoivat yhteisellä ruualla, ja oli ensimmäinen kokous. Ihana oli nähdä monia rakkaita ystäviä idän seurakunnista ja ympäri maata. Lidian päiväunet olivat jääneet vähän huonoiksi, joten neiti alkoi pilkkiä kesken kokouksen, joten vähän etuajassa jouduimme lähtemään pois - huomataksemme vain, että automme oli parkkipaikan takimmaisessa kulmassa, ja neljä autoa parkkeerattuna eteen. Tuomo palasi saliin etsimään jotakuta, jonka auto olisi paremmalla paikalla. Onneksi Miia lainasi autoaan, ja Tuomo sai vietyä äidin ja lapset hotellille nukkumaan. Itse hän palasi kirkolle kokouksen loppuun. Lapset olivat jo kaikki sikeässä unessa, kun isä vihdoin sai autonsa motista ja pääsi lähtemään :)

Sagalla ja Danielilla oli koulua päivisin, Tuomo istui kokouksissa ja taukojen ajan päivysti raamattukoulun pisteessä kertomassa GU:n raamatunopetuksesta seurakunnissa. Kirsi juoksi päivät pitkät Lidian perässä pitkin pihoja. :) Pieni neiti on nyt hyvin aktiivisessa iässä, joten paikallaan ei pysytä. Onneksi hän ei vierasta, ja tutki paikkoja mielellään välillä myös muiden kanssa.

Lidia tauolla :) Miehet ovat raamattukoulun viimevuotisia oppilaita.

Saga auttoi välillä myös taukokahvituksissa

Varsinaiset päivät päättyivät keskiviikkoiltana. Torstaiaamuna kokoonnuimme vielä suomalaisten lähettien voimin kirkolle kenttäkokoukseen. Paikalla oli myös Fidan toiminnanjohtaja Harri Hakola vaimoineen.

Thaimaan lähettijoukkoa rukoilemassa

Päivällä sitten lähdimme ajamaan takaisin kohti Bangkokia. Kotona olimme torstai-iltana seitsemän maissa.

Ihana oli käydä jälleen idässä.. Siellä tuntee olevansa kuin kotonaan.. Ilmeisesti meille on käynyt samalla tapaa kuin monelle muullekin idässä olleelle lähetille - pala sydäntä on jäänyt sinne!

Kotona

Pitkän hiljaisuuden jälkeen aika vihdoin kirjoittaa muutama rivi!
Eli olemme päässeet palaamaan kotiin Bangkokiin. Monien vaiheiden jälkeen remontti vihdoin valmistui, ja muutimme takaisin tammikuun lopussa. Talo alkaa tuntua jälleen asuttavalta- kiitos Ikean, josta haimme uuden sohvan homehtuneen vanhan tilalle sekä verhot olohuoneeseen.

Vanha jääkaappi ei kestänyt tulvaa muovipussissa, vaan hajosi pian kotiin tultuamme. Korjaaja kävi sitä katsomassa, ja yritti saada kuntoon, mutta huonoin tuloksin. Lähdimme ostamaan uutta, ja kaupat pullistelivat erinäköisiä, -kokoisia ja -merkkisiä kaappeja. Aikamme katselimme ja kyselimme, ja sitten myyjä kertoi meille, että kaikki jääkaappitehtaat jäivät tulvien alle. Ja koska tulvissa myös tuhoutui paljon vanhoja, on jonot pitkät. Kuinka pitkät? kysyimme.. Hmm.. Tuonne huhtikuulle. Ok, ei ollutkaan niin yksinkertaista ostaa jääkaappia! Aikamme kyseltyämme eri paikoista selvisi, että varastossa on vain yhtä merkkiä. Siinä odotusaika reilu viikko. No, sitten ei auta kuin ottaa se! huhtikuuhun asti tuolla pikkukaapilla pärjääminen olisi mennyt vähän vaikeaksi. (Meillä on siis pieni kaappi, jonne saimme maidot, voit ym pienet tarvikkeet mahtumaan)

Nyt siis iloitsemme uudesta jääkaapista! ;)

Muuten olo on yhä väsynyt ja voimaton, ja sillä tässä koneella istuminenkin on vähän tikkuista. Pikkuhiljaa koitetaan saada kuitenkin jotain tunnelmia kirjoiteltua. Olkaa kärsivällisiä! :) Kiitos kaikille meitä muistaneille!

Vuoden loppua

Vuosi lähestyy loppuaan.
Olemme yhä evakkomatkalla, asumme HuaHinissa. Asunnollamme ei ole internet-yhteyttä, joten tämä sähköinenkin postiliikenne on ollut aika hidasta. Vuokrasopimus jatkuu tammikuun puolelle. Ikävä kotiin ja normaaliin arkeen alkaa olla jo aika kova - kotoa lähdimme kaksi kuukautta sitten.
Myös joulun vietimme omalla perheellä väliaikaisasunnossa. Viikkoa ennen joulua ensin Daniel ja sitten Lidia saivat kausi-influenssan. Kovaa kuumetta oli useampi päivä. Lidia onneksi selvisi muutaman päivän kuumeella, Daniel sairasti pidempään, Tamiflu-lääkityksen saivat molemmat. Jouluaattona kävimme sairaalassa tarkastuksessa, ja kumpikin lapsi sai "terveen paperit". Tosin Daniel sai mukaansa antibioottikuurin heti perään, sillä reilut pari viikkoa sitten hän "törmäsi" meressä meduusaan, joka poltti oikean käden sormiin. Yksi haavoista on syvä, eikä meinaa parantua, joten nyt sitten hoidellaan antibiootein, jospa lähtisi umpeutumaan..
Muutamaan otteeseen olemme päässeet käymään kotona. Tässä seuraavaksi ote ennen joulua lähettämästämme rukouskirjeestä:
"Toisen kerran kotiin mennessämme teillä ja kaduilla oli vielä niin paljon vettä, että pääsimme alueelle ja kotiimme vain vuokraamalla kuorma-auton. Setthakitin kylässä vettä oli kaduilla 70-80 cm, meidän kotikadulla polveen asti. Veden jättämistä rajoista näimme, että sisällä on meillä ollut vettä vajaa 10 cm. Nyt talo oli kuitenkin jo kuiva, samoin osa pihaa. Sotku on kuitenkin melkoinen. Osa alakerran isommista huonekaluista -esim sohva - oli nostettu korkealle tuolien päälle. Ne olivat säästyneet vedeltä, mutta kaiken peitti harmaa home...
Siivoukseen emme silloin ehtineet, keräsimme vain jotain tarpeellista tavaraa mukaamme, ettei ihan kaikkea tarvitse evakkoasunnolle hankkia. Asuntomme HuaHinissä on peruskalustettu, mutta petivaatteet, astiat ym välttämättömät tavarat on pitänyt haalia itse.
Lasten opettaja tuli myös samalle seudulle asumaan, joten lasten koulu jatkui suht normaalisti. Lapset jaksoivat opiskella normaalia pidempiä päiviä ja välillä 6 päivää viikossa, joten koulun päättäjäisjuhlia vietettiin 5.12. meillä kotona. Saga ja Daniel harjoittelivat ohjelmaa, lauluja ja runoja, sekä lukivat jouluevankeliumin. Yhdessä syötiin myös joulupuuroa ruisleivän kanssa - saimme nimittäin Helsingin mummun ja vaarin vieraaksi juuri ennen juhlaa, ja he toivat mukanaan Suomi- herkkuja! Seuraavana päivänä jaettiin todistukset.
Nyt ollaan jo viikon päässä joulusta, ja olemme yrittäneet aloittaa jouluun rauhoittumisen. Kaikkea varjostaa kuitenkin isot huolet - home, joka on vallannut veden peittämät alueet. Lasten koulu samoin kuin raamattukoulu kärsivät pahasti vedestä, ja remontti on melkoinen, joten lasten koulu ja opettaja joutuu muuttamaan kokonaan uusiin tiloihin kevääksi. Tuomon työpaikkaa joutuu miettimään uudelleen, samoin meidän kodin remontointia. Emme suinkaan haluaisi leikkiä kenenkään terveydellä muuttamalla homeiseen asuntoon... Suuria muutoksia on siis luvassa jälleen heti vuoden alussa - muistakaa rukouksin!!!
Kaikesta huolesta ja mielen myllerryksestä huolimatta olemme saaneet olla kokemassa Taivaan Isän lohduttavaa läsnäoloa - Hän on kaiken tämän yläpuolella, ja on luvannut pitää meistä huolta. Uskomme, että kaikki kääntyy vielä hyväksi!
Haluamme toivottaa teille jokaiselle Siunattua Vapahtajamme Syntymäjuhlaa ja Kaikkea Hyvää alkavalle uudelle vuodelle!"