Idän saavuttamattomat

Klikkaamalla kuvaa saat sen suuremmaksi

Tänään perjantaina Joosua projektin saavuttamattomien kansojen "rukouskortissa" on meillekin tuttu kansa - Itä- ja Koillis-Thaimaan eli Isaanin kansa. Määrällisesti he ovat suuri kansanryhmä - yli 18 miljoonaa ihmistä, ja uskovaisia heidän joukossaan ainoastaan 0,2 %. Vielä riittää työtä...
Lisää tietoa löydät täältä.

Vielä loppuun Joosua-projektin sivuilta löytyviä rukousaiheita:

Prayer Points
* Pray that Northeastern Tai believers will live out their decision to follow Christ in wholistic ways that speak to the Thai Isan worldview.
* Pray for those who will contribute to the production of culturally appropriate materials, art, music, and church forms that provide opportunites to which the the Isan may respond.
* Pray that God will call forth teams of long term missionaries and intercessors who will commit to partner with Isan Christian leaders in strategic ministry. Isan is the region with the fewest missionaries per capita in all of Thailand.
* Ask the Lord to raise up serving, missional local village churches among the Northeastern Tai.
* Pray for translation of the Bible to begin in this people group's primary language.

Text source: Paul De Neui

Kuva puhukoon puolestaan

 

Meillä on ollut jo pari viikkoa käytössä tällainen "Suomi-laskuri" keittiön seinällä. Huomenna siirrymme jo yksinumeroiseen lukuun, eli lähtö lähenee! Viimeiset päivät kulkee todella vauhdilla, sillä vielä on aika kasa asioita tehtävänä. Ja sitten vielä se ihana laukkujen pakkaaminen... Kiirettä pitää, mutta eiköhän koneeseen kuitenkin ehditä ;) 

Ekaluokka kunnialla läpi :)

Lapset jäivät kesälomalle viime perjantaina, molemmat jälleen loistavin todistuksin! Viimeisen koulupäivän jälkeen kävimme pirtelöllä yhdessä. 

Siirretään neljännelle luokalle! :)

Sadekausi tekee tuloaan. Välillä sataa ja ukkostaa vain iltapäivisin, toisina päivinä on vain kuumaa ja kosteaa, eikä ilma liiku. Paita liimautuu selkään kiinni hetkessä. Odotamme siis Suomen vilvoittavia kesäkelejä :) Kunhan ei ihan pakkasta ole! :)

Toukokuun Ystäväkirje

Helteiset terveiset täältä kuuman kauden keskeltä! Lämpötila on keikkunut +36-40 asteen tuntumassa jo useita viikkoja. Onneksemme viime viikolla olimme rukouspäivillä pohjoisessa, jonne sattui juuri samalla viikolla myrskyjä ja sateita, jotka pudottivat lämpötilan jopa alle +30 asteen! Oli todella virkistävä ja kaivattu tunne, kun tuulen puhaltaessa iho nousi välillä kananlihalle! Jännityksellä odotamme, kuinka taas selviämme Suomen kesästä :)

Edellisestä kirjeestämme on kulunut ihan liian pitkä aika - kiitos, että silti ette ole meitä unohtaneet! Kuumuuden ja väsymyksen keskellä olemme olleet kiitollisia jokaisesta esirukouksesta, sähköpostiviestistä ja terveisestä, mitä olemme saaneet.

Työkuulumisia
Niin kuin edellisessä kirjeessä kerroimme, on raamattukoulun tulevaisuus vielä aika lailla auki. Monenlaisia muutoksia on tulossa, eikä raamattukoulu aukea tänä vuonna perinteisellä tavalla. Helluntailiikkeen hallitus ja raamattukoulun henkilökunta ovat käyneet neuvotteluja jatkosta, ja suunnitelmia tulevaisuuden varalle on. Käytännössä prosessit usein kulkevat hitaasti, joten vielä ei ole kerrottavana juurikaan konkreettisia asioita.

Vanhat oppilaat, joiden opiskelu jäi tulvan tullessa kesken, olivat eilen raamattukoululla, jossa heidän kanssaan juteltiin jatkosta. Jokaiselle tehtiin henkilökohtainen oppimissuunnitelma jatkoa varten. Jotkut jatkavat opintojaan etäopiskeluna GU:n materiaaleilla. Jotkut siirtyvät toiseen helluntailaiseen raamattukouluun. Kukaan ei jää yksin, vaan heitä tuetaan jatkossakin. Tuomo jatkaa näiden oppilaiden mentorina niin kuin tähänkin asti.

Tuomo on vieraillut Bangkokin alueen seurakunnissa kevään aikana kertoen seurakunnissa tapahtuvasta raamattukoulutuksesta. Hän on rohkaissut pastoreita ottamaan käyttöön systemaattista raamatunopetusta pienryhmissä ja sunnuntai-aamun raamatunopetuksessa.  Muutamasta opintokeskuksesta on tullut oikein rohkaisevaa palautetta, ihmiset ovat innoissaan ja pastorit ovat nähneet tuloksia omissa seurakunnissaan. Kiitosaiheena mm. HuaHinissa oleva seurakunta, johon ”ajauduimme” tulvaevakon aikaan. Siellä raamatunopiskelumateriaali on otettu innolla vastaan ja uusia opiskelijoita tulee ryhmään.

 

Paperiasioita
Tilatessamme lentolippuja Suomeen huomasimme, että Sagan passista on etusivu repeytynyt lähes kokonaan irti. Joten uutta passia hakemaan keskustasta Suomen suurlähetystöstä. Uuden passin tulo kesti pari viikkoa, ja sitten lähdettiin thailaisten maahanmuuttoviranomaisten puheille vaihtamaan viisumia uuteen passiin. Samalla immigrationissa saimme hoidettua myös 90 päivän välein tehtävän ilmottautumisen sekä haettua re-entry - leimat, jotka oikeuttavat maastapoistumiseen ilman, että tämänhetkinen viisumi katkeutuu. Tuomo hoiti pääosin jonottamisen eri luukuille, joten lasten ei tarvinnut istua paikoillaan ihan koko aikaa. Noiden kolmen asian hoitamiseen kului virastossa noin 3,5 h ja siihen vielä päälle matkat 2,5 h. Lapset olivat myös koulussa tuona päivänä, joten tuli heillekin 11 tunnin mittainen työpäivä.

Immigrationin valtava sisäaula, jossa lapset saivat välillä päästellä höyryjä ja juosta Lidian perässä

Lasten koulun kevätjuhlaa vietettiin samalla, kun kokoonnuimme Bangkokin lähettiporukalla vappuna Monosille grillaamaan. Lapset lauloivat muutaman laulun, ja lopuksi yhdyttiin suvivirteen.  Lasten koulu on sujunut hienosti, upeita numeroita on kumpikin lapsi tuonut kokeista kotiin. Koulu loppuu tältä keväältä jo 18.5. ja sitten alkaa kauan odotettu kesäloma.

Saga ja Daniel laulamassa

Chiangmaissa
Toukokuun toisella viikolla oli lähettien rukouspäivät pohjoisessa, Chiangmaissa. Ajelimme tuon 700 km matkan jo paria päivää aikaisemmin. Matkaan kului suuntaansa noin 9 tuntia. Ihmeesti lapset jaksoivat istua... Tuomo yhdisti samaan reissuun myös käynnin MääRimin seurakunnassa, jonne häntä on pyydetty kertomaan  raamattukoulutusasioista.  Tuomo piti siellä saarnan sunnuntaina 6.5.

Taustalla tuttu Doi Suthep - vuori

 Rukouspäivät pidettiin HangDongissa, River-keskuksella. Päivät olivat virkistävät mielelle, vaikka tälläkään reissulla ei selvitty ilman sairastelua. Ensin Lidia oksensi yöllä, ja saman mahapöpön sai myös Tuomo. Epäilemme, että asialla oli huonosti pestyt hedelmät, eikä mikään tarttuva tauti, sillä ainoastaan Tuomo ja Lidia saivat oireita syötyään illalla viinirypäleitä. Lidia selvisi yhden yön taudilla, mutta Tuomolla menikin 3 päivää kuumeisen mahataudin kourissa.

Ehdimme kuitenkin tuon viikon aikana tavata useita pohjoisen ystäviämme, kielenopettajaamme perheineen, lastenhoitajaa ja hänen lapsiaan, sekä muita tärkeitä ihmisiä noilta kahdelta ensimmäiseltä vuodelta täällä Thai-maassa. Huomasimme monesti palaavamme ajatuksin ja puhein noihin aikoihin. Vaikka se rankkaa aikaa olikin, niin huomasimme, että aika on jo kullannut muistot, eikä hankalat asiat tulleet mieleen, vaan ainoastaan positiiviset!

Myös eläintarhassa ehdittiin onneksi käydä

Suomeen
Vaikka töitä riittääkin aivan kesäkuun alkuun saakka, niin olemme jo kääntäneet ajatuksiamme kohti kesälomaa ja Suomeen tuloa. Lennämme 4.6. Helsinkiin ja siitä sitten autolla Keski-Suomeen. Kesän aikana meitä voi tavata mm. juhannuskonferenssissa Keuruulla ja muutamassa tilaisuudessa Tikkakoskella. Voit seurata ilmoittelua sekä meidän blogistamme että seurakunnan nettisivuilta www.tikkakosken-helluntaisrk.net

Rukouspäivät

Huomenna suuntaamme todella pitkästä aikaa kohti pohjoista. Lähettien rukouspäivät järjestetään Chiang Maissa, jossa aikanaan opiskelimme kieltä. On mukava päästä tuttuihin maisemiin ja toivottavasti tapaamme vanhoja tuttuja matkalla. Lapset odottavat pääsyä ainakin tuttuun eläintarhaan. Matkaa yhteen suuntaan tulee noin 700km, joten saa nähdä kuinka reippaasti lapset taas jaksavat istua.

Pari viikkoa on mennyt edestakaisin palavereissa, eikä kaikki asiat ole suinkaan olleet kevyitä, joten on mukava hetkeksi päästä pois näistä ympyröistä. Toivottavasti saamme kaikin puolin virkistyä reissussa.

Immigration

Auton lämpömittari. Huom. kellonaika.. ilta alkaa viiletä...

Kesä on totisesti saapunut. Muutaman päivän on ollut todella kuumaa heti aamusta alkaen. Eilen auton mittari näytti parhaimmillaan +38 astetta.

Eilen meillä oli taas "ihana" mahdollisuus vierailla maahanmuuttovirastossa. Monenlaisia asioita oli hoidettavana ja varmuuden vuoksi koko perheen piti olla paikalla. Sagan passi oli mennyt rikki, joten jouduimme vaihtamaan viisumileimat uuteen passiin. Se vei aikaa vain noin 20 minuuttia.

Seuraavaksi oli tehtävä 90 päivän ilmottautuminen. Menin Sagan kanssa hakemaan jonotusnumeroa. Jonotuslapussa luki, että meidän edellä on 142 henkilöä....aargh. Olimme jo lähdössä pois kun virkailija kutsui meidät takaisin....Saga oli niin ihana, että hän päätti antaa meille paremman numeron. Tällä lapulla jonottaminen väheni kolmasosaan ja tästä hommasta selvittiin tunnilla.

Paperisammakko, joka hyppää kun sitä painaa

Kolmantena listalla oli re-entry leiman hakeminen. Tarvitsemme leiman, jotta viisumimme ei katkea poistuessamme maasta. Tällä kertaa edellämme oli noin 40 henkilöä. Tunnin odottelun jälkeen saimme paperit sisään ja kävi ilmi, että virkailija asustelee samoilla seuduilla kuin mekin, joten keskustelu ei ollut kovin virallista. Siirryimme odottamaan papereita. Hetken kuluttua virkailija tuli luoksemme. Hän oli taitellut lapsille paperista sammakot, joilla voivat leikkiä odottaessa. Eli kesken ruuhkan hänellä oli aikaa jättää muut odottamaan, jotta voi vähän askarrella lapsille. Mainittakoon vielä, että kyseessä oli "poliisipukuun" pukeutunut vanhempi miesvirkailija.

Kaikkiaan koko hommaan meni siis kolme ja puoli tuntia. Jonotusta olisi tietysti voinut vähentää hakemalla lipukkeet eri luukuille yhtäaikaa, mutta jotenkin sitä ei tullut tehtyä. Pelotti kai, että tulee kutsu molemmille luukuille yhtäaikaa.

Immigration sijaitsee valtavassa hallintorakennuksessa. Tässä sisäaula, jossa lapsilla onneksi tilaa juosta välillä :)

3 tuntia takana, vielä hymyilyttää!

Lapset jaksoivat reippaasti, vaikka päivälle tulikin mittaa. Aamulla lapset lähtivät kouluun klo 8 ja sieltä suoraan puolen päivän aikaan tunnin ajo immigrationiin. Jossa siis ruokailun kanssa vietimme yhteensä neljä tuntia. Viiden ruuhkassa kotiin 1,5h, joten kotona olimme 18.30...Pitkiä on pientenkin työpäivät välillä!

Muuten tällä viikolla on käyty keskusteluja ja suunnitelmia raamattukoulun jatkosta. Ensiviikolla on herätysliikkeen johtoryhmän kokous, jossa yritetään tehdä päätöksiä jatkon suhteeen. Pöydällä on monta isoa asiaa, joten toivotaan, että asioihin perehdytään kunnolla ja saadaan tehtyä hyviä päätöksiä.

Kesää kohti

Otsikko voi suomalaisittain tuntua yltiöpositiiviselta säiden suhteen. Meidän näkökulmasta se on kuitenkin jo myöhässä, sillä meillä on "kesä" eli kuumakausi jo menossa. Idän reissun jälkeen lämpötilat nousivat huimasti ja ovat olleet yli +35 astetta päivittäin. Otsikko viittaakin enemmän tämän hetken mielialaan, jossa katsellaan jo kohti kesää ja lasketaan päiviä lomaan.

Raamattukoulun henkilökuntaa

Raamattukoululla pidetään tällä hetkellä tiuhaan palavereita, kun tehdään suunnitelmia loppuvuodelle. Yritämme arvioida mennyttä ja pohtia kuinka voisimme parhaiten olla vastaamassa seurakuntien tarpeeseen. Huhtikuun lopulla pidetään kaksipäiväinen kokous FGCT:n johdon kanssa ja sorvataan käytännönasioita kohdalleen. Tarkoitus ei ole pitää yllä toimintoja perinteen vuoksi, vaan vastata ajankohtaiseen tarpeesen. Odotusarvo tämän kokouksen suhteen on melko korkealla. Mikäli yhteisymmärrys asioista löydetään, ehditään vielä ennen kesää saada asioita alkuun. Syksyllä pääsemme sitten uusin voimin toimintaan. Huhtikuu on täällä varsinainen lomakuukausi, joten toki kesän aikanakin asioita tapahtuu, mutta meidän perheen näkökulmasta asiat etenevät sitten syksyllä. Tällä hetkellä teema on siis: "hyvin suunniteltu jne...."

Maaliskuun lopussa oli kristittyjen kattojärjestön EFT:n kokous, johon Tuomo osallistui. Järjestön sisällä on ollut erinäisiä vaikeuksia, jotka uhkasivat vaikuttaa mm. lähetystyöntekijöiden viisumeihin. Kokoukseen osallistuminen oli tärkeää, jotta saadaan kokonaiskuva tulevaisuudesta. Siellä oli myös hieno mahdollisuus tutustua eri kristillisten liikeiden ja järjestöjen johtajiin. Kokouksessa valittiin uusi hallitus järjestön johtoon, joten ongelmien pitäisi olla ainakin tältä osin historiaa. Kolmen päivän jälkeen voin todeta, että tämän laatuiseen kokoukseen osallistuminen vieraalla kielellä on kuluttavaa. Vielä seuraavana päivänäkin tuntui, että pää painaa liikaa eikä omat ajatukset kulje lainkaan.

EFT:n kokouksessa

Edellisestä päivityksestä oli taas vierähtänyt aikaa, joten tässä tärkeimmät työkuulumiset. Perheen osalta on sen verran ikäviä uutisia, että olemme koko perhe olleet pahassa flunssassa pitkän aikaa. Saga ja Lidia saivat lääkekuurin tilanteen helpottamiseksi. Vaikka tilanne on onneksi jo vähän parantunut, olemme kuitenkin vielä kaikki puolikuntoisia. Toivotaan, että pian helpottaa.

Saga lääkärissä ottamassa spiiralla Ventolinea, jotta hengitys helpottuisi

Lidialta puolestaan imettiin limaa, kun oli röörit niin tukossa...

Työntekijäpäivillä idässä

Viime viikolla olimme Surinissa seurakuntien työntekijöiden "talvipäivillä". Lähdimme matkaan jo lauantaina, ja puoli päivää kuluikin matkassa. Hienosti jaksoivat lapset taas istua, myös pieni neiti, vaikka ei nukkunutkaan kuin vajaan tunnin päiväunet. Loppumatkasta alkoi niin kovasti puuduttamaan, että pysähdyimme hetken mielijohteesta naapuriläänissä Prakonchain seurakunnassa. Pastoripariskunta olikin paikalla, ja nuoret olivat siivoilemassa kirkkoa ja ryhmä harjoittelemassa lauluja sunnuntain kokousta varten. Lidia pääsi myös lavalle pastorin vaimon kanssa :)

Yövyimme Surinin keskustassa jo tutuksi tulleessa hotellissa. Sunnuntaiaamuna ennen yhdeksää lähdimme ajelemaan kohti Rattanaburia, jossa olimme työssä vuosina 2008-2009. Iloinen joukko oli meitä vastaanottamassa kirkossa. Yli puolet ihmisistä oli uusia, mutta oli myös tuttujakin kasvoja! Lapsia pihassa touhusi kymmenkunta. Tuomo sai jakaa Jumalan Sanaa ja rohkaista tuota pientä uskovien joukkoa.

Lapset istuivat kokouksen aikana ulkopuolella kaislamatolla

 Kokouksen lopuksi saimme rukoilla kahden uuden ihmisen puolesta, jotka halusivat jättää elämänsä Jumalan käsiin! Kokouksen loputtua söimme yhdessä ja jutustelimme ihmisten kanssa.

Tuomo sai siunata heidät taivastielle!

Kokousväkeä tämänhetkisen kokoustilan ulkopuolella

Ennen poislähtöä ajelimme myös katsastamaan seurakunnan uudet tilat, johon he pääsevät muuttamaan maaliskuun alusta. Uusi paikka näytti mukavalta ja tilavalta, ja vuokrakin on halvempi kuin edellisessä, paljon pienemmässä paikassa. Muistakaa yhä rukouksin Rattanaburin työtä!!

Uusi kirkkorakennus. Työntekijäperhe oikeassa reunassa.

Lapsilla tilaa juosta pitkin pellonreunaa :)

Lopuksi rukoilimme yhdessä ja siunasimme toinen toisiamme..

Maanantaina aamupäivällä ajelimme katsomaan norsuja tuttuun norsukeskukseen. Lapset pääsivät norsun selkään, ja myöskin syöttämään fantteja. Sillä aikaa, kun Saga ja Dani olivat norsuratsastuksella, Tuomolle avautui hyvä keskustelu lipunmyyjän kanssa. Hän oli kovasti kiinnostunut uskonasioista, ja Tuomo sai kertoa hänelle selkeän evankeliumin ilosanoman. Tuomo antoi hänelle myös läheisen seurakunnan yhteystiedot, ja näin suljemme tuon miehen rukouksiimme!

Lidiakin pääsi ruokkimaan ronsuja :)

Norsunäytöksessä näimme taas monta temppua, mitä nuo viisaat eläimet pystyvät tekemään. Lopuksi pyydettiin vapaaehtoisia "keinuun", ja mies, jonka kanssa Tuomo oli aiemmin jutellut, kävi pyytämässä Sagan mukaan. Saga pääsi norsujen "kärsäkeinuun" kiertämään esiintymisaluetta! :)

Maanantai-iltana työntekijäpäivät alkoivat yhteisellä ruualla, ja oli ensimmäinen kokous. Ihana oli nähdä monia rakkaita ystäviä idän seurakunnista ja ympäri maata. Lidian päiväunet olivat jääneet vähän huonoiksi, joten neiti alkoi pilkkiä kesken kokouksen, joten vähän etuajassa jouduimme lähtemään pois - huomataksemme vain, että automme oli parkkipaikan takimmaisessa kulmassa, ja neljä autoa parkkeerattuna eteen. Tuomo palasi saliin etsimään jotakuta, jonka auto olisi paremmalla paikalla. Onneksi Miia lainasi autoaan, ja Tuomo sai vietyä äidin ja lapset hotellille nukkumaan. Itse hän palasi kirkolle kokouksen loppuun. Lapset olivat jo kaikki sikeässä unessa, kun isä vihdoin sai autonsa motista ja pääsi lähtemään :)

Sagalla ja Danielilla oli koulua päivisin, Tuomo istui kokouksissa ja taukojen ajan päivysti raamattukoulun pisteessä kertomassa GU:n raamatunopetuksesta seurakunnissa. Kirsi juoksi päivät pitkät Lidian perässä pitkin pihoja. :) Pieni neiti on nyt hyvin aktiivisessa iässä, joten paikallaan ei pysytä. Onneksi hän ei vierasta, ja tutki paikkoja mielellään välillä myös muiden kanssa.

Lidia tauolla :) Miehet ovat raamattukoulun viimevuotisia oppilaita.

Saga auttoi välillä myös taukokahvituksissa

Varsinaiset päivät päättyivät keskiviikkoiltana. Torstaiaamuna kokoonnuimme vielä suomalaisten lähettien voimin kirkolle kenttäkokoukseen. Paikalla oli myös Fidan toiminnanjohtaja Harri Hakola vaimoineen.

Thaimaan lähettijoukkoa rukoilemassa

Päivällä sitten lähdimme ajamaan takaisin kohti Bangkokia. Kotona olimme torstai-iltana seitsemän maissa.

Ihana oli käydä jälleen idässä.. Siellä tuntee olevansa kuin kotonaan.. Ilmeisesti meille on käynyt samalla tapaa kuin monelle muullekin idässä olleelle lähetille - pala sydäntä on jäänyt sinne!

Kotona

Pitkän hiljaisuuden jälkeen aika vihdoin kirjoittaa muutama rivi!
Eli olemme päässeet palaamaan kotiin Bangkokiin. Monien vaiheiden jälkeen remontti vihdoin valmistui, ja muutimme takaisin tammikuun lopussa. Talo alkaa tuntua jälleen asuttavalta- kiitos Ikean, josta haimme uuden sohvan homehtuneen vanhan tilalle sekä verhot olohuoneeseen.

Vanha jääkaappi ei kestänyt tulvaa muovipussissa, vaan hajosi pian kotiin tultuamme. Korjaaja kävi sitä katsomassa, ja yritti saada kuntoon, mutta huonoin tuloksin. Lähdimme ostamaan uutta, ja kaupat pullistelivat erinäköisiä, -kokoisia ja -merkkisiä kaappeja. Aikamme katselimme ja kyselimme, ja sitten myyjä kertoi meille, että kaikki jääkaappitehtaat jäivät tulvien alle. Ja koska tulvissa myös tuhoutui paljon vanhoja, on jonot pitkät. Kuinka pitkät? kysyimme.. Hmm.. Tuonne huhtikuulle. Ok, ei ollutkaan niin yksinkertaista ostaa jääkaappia! Aikamme kyseltyämme eri paikoista selvisi, että varastossa on vain yhtä merkkiä. Siinä odotusaika reilu viikko. No, sitten ei auta kuin ottaa se! huhtikuuhun asti tuolla pikkukaapilla pärjääminen olisi mennyt vähän vaikeaksi. (Meillä on siis pieni kaappi, jonne saimme maidot, voit ym pienet tarvikkeet mahtumaan)

Nyt siis iloitsemme uudesta jääkaapista! ;)

Muuten olo on yhä väsynyt ja voimaton, ja sillä tässä koneella istuminenkin on vähän tikkuista. Pikkuhiljaa koitetaan saada kuitenkin jotain tunnelmia kirjoiteltua. Olkaa kärsivällisiä! :) Kiitos kaikille meitä muistaneille!