Nyt on Tumpilla työlupa taskussa. Nopeasti hoitui hänen eilinen matkansa, kun työvoimatoimistossa piti vain pari allekirjoitusta kirjoittaa. Kirsin ajokilometrit autolla lisääntyivät myös eilisen aikana.
Huomenna aamulla pitäisi lähteä ajamaan kohti Rayongia, mutta nyt on Kirsi petin pohjalla mahataudissa. Tässä kunnossa ei ole autossa istujaksi, ja kun perheen tavaroiden pakkaaminenkin on (kummasti) äidin harteilla, saattaa lähtö siirtyä.
Kotiin tulemme todennäköisesti tiistaina 31.1. ja sitten on vieraatkin vaihtunut. Tommi lähtee keskiviikkona takaisin Suomeen, ja samana päivänä tänne lentää Kirsin Taina-ystävä lapsineen.
19.1.06
Terveisiä Bangkokista
Pari viikkoa sitten jouduimme tekemään pikaisen reissun pääkaupunkiin Bangkokiin viisumiasioissa. Lähdimme torstai-aamuna ennen auringonnousua liikenteeseen kotoamme kohti lentokenttää. Ennen kahdeksaa lähtevään koneeseen ehtiminen vaati siis aikaista herätystä ja lasten herättämistä kesken unien... Onneksi lento Chiang Maista Bangkokiin kestää vain 1 h 10 min, joten pian nousun jälkeen alkaakin jo kohta laskeutuminen ja aika kului lastenkin kanssa mukavasti. Bangkokissa meitä vastassa oli Tourusen Seppo ja Aila ja heidän kanssaan suunnistimme syötyämme kohti immigrationia, jossa odotti Kirsin ja lasten viisumien uusiminen. Tumppi sai maahantullessa jo suoraan vuoden viisumin, me kolme muuta saimme vain 3 kk. Nyt siis anottiin meille lopuillekin vuoden viisumia. Paperiasioiden selvittelyssä meitä oli avustamassa thailainen Mr. Samarn. Neljä tuntia virastossa vierähti kokonaisuudessaan, ja nyt meillä on passissa merkintä kuukauden harkinta-ajasta, jonka jälkeen lopullisen tuloksen saa käydä kuulemassa. Meidän ei tarvitse onneksi tuolloin itse mennä sinne, vaan riittää, kun lähetämme passimme, ja Mr. Samarn käy hoitamassa asian loppuun. Thailaiseen tapaan Tumppi hoiti asiaa vaimon ja lasten puolesta perheen päänä, me muut olimme vain varulta mukana, mikäli joku haluaa meidät nähdä. Loppujen lopuksi meidän ei tarvinnut edes käydä näyttäytymässä virkailijalle...
Samalla Tuomo kävi tekemässä itsestään ns. 90 päivän ilmottautumisen. Eli kaikkien maassa olevien tulee käydä ilmottautumassa viranomaisille kolmen kuukauden välein, ilmoittaa asuinpaikkansa jne. Jatkossa teemme tämän ilmottautumisen Chiang Main immigrationissa, joka on onneksi huomattavasti pienempi paikka. Selvisimme meidän kolmen ilmottautumisesta vajaassa kymmenessä minuutissa, kun passejamme ja papereitamme oli tarkastamassa kolme toimistotyöntekijää. He kävivät hakemassa takahuoneesta virkailijalta vain leiman papereihin. Ja sitten päälle leima, että huhtikuussa jälleen näytille.
Bangkokissa ollessamme Virven poikaystävä Tommi saapui myös maahan, on täällä 2,5 viikkoa. Me sairastelimme tosiaan melkein koko viime viikon, mutta nyt alkaa olla voimat palautumassa. Sairastaminen täällä ilmastossa vie voimia myös lapsilta normaalia enemmän, ja kuumeisena ei ole mukava olla! Normaalisti olemme kuitenkin pystyneet opiskelemaan kieltä, Kirsin läksyt on vaan ehkä ollut huonommin tehty, kun itsekin sairasti.
Kielenopiskelu on alkukankeuden jälkeen alkanut sujua, tosin työtä teettää kovasti! Joka kerta tulee uusia sanoja 30-50 kpl sekä keskusteluja, jotka on seuraavalla kerralla osattava ulkoa... Joten työstä tämä tosiaan käy!! Opiskelua helpottaa se, että huomaa jo hieman jotain ymmärtävänsä! Eihän se paljoa vielä ole, mutta jotain sieltä täältä... joka päivä kuitenkin vähän enemmän.
Maanantaina alkavat Fida-lähettien päivät Rayongissa, jonne lähdemme ajelemaan lauantaiaamuna. Matka kestää noin 13 tuntia (ja mahdolliset pysähdykset..), joten todennäköisesti pysähdymme viettämään yhden yön matkalla. Lasten viihdyttäminen tuolla matkalla käy työstä! Päiville tulee opettajaksi Veli-Matti Kärkkäinen. Aamupäivisin on raamattutunteja/ opetusta, iltaisin kokous, josta maan eri osat vastaavat vuorollaan. Pohjoisen vuoro on torstaina, ja Kirsi osallistuu musiikkipuoleen.
Nyt on aika lähteä viemään Tumppi kentälle, hän joutuu tekemään vielä yhden reissun Bangkokiin työlupa-asioissa. Hän siis lentää sinne tänään ja tulee illalla pois. Työvoimatoimistossa on itse käytävä lupa hakemassa, ja se nyt sattui vielä tähän samaan hässäkkään. Nyt siis kentälle....
Samalla Tuomo kävi tekemässä itsestään ns. 90 päivän ilmottautumisen. Eli kaikkien maassa olevien tulee käydä ilmottautumassa viranomaisille kolmen kuukauden välein, ilmoittaa asuinpaikkansa jne. Jatkossa teemme tämän ilmottautumisen Chiang Main immigrationissa, joka on onneksi huomattavasti pienempi paikka. Selvisimme meidän kolmen ilmottautumisesta vajaassa kymmenessä minuutissa, kun passejamme ja papereitamme oli tarkastamassa kolme toimistotyöntekijää. He kävivät hakemassa takahuoneesta virkailijalta vain leiman papereihin. Ja sitten päälle leima, että huhtikuussa jälleen näytille.
Bangkokissa ollessamme Virven poikaystävä Tommi saapui myös maahan, on täällä 2,5 viikkoa. Me sairastelimme tosiaan melkein koko viime viikon, mutta nyt alkaa olla voimat palautumassa. Sairastaminen täällä ilmastossa vie voimia myös lapsilta normaalia enemmän, ja kuumeisena ei ole mukava olla! Normaalisti olemme kuitenkin pystyneet opiskelemaan kieltä, Kirsin läksyt on vaan ehkä ollut huonommin tehty, kun itsekin sairasti.
Kielenopiskelu on alkukankeuden jälkeen alkanut sujua, tosin työtä teettää kovasti! Joka kerta tulee uusia sanoja 30-50 kpl sekä keskusteluja, jotka on seuraavalla kerralla osattava ulkoa... Joten työstä tämä tosiaan käy!! Opiskelua helpottaa se, että huomaa jo hieman jotain ymmärtävänsä! Eihän se paljoa vielä ole, mutta jotain sieltä täältä... joka päivä kuitenkin vähän enemmän.
Maanantaina alkavat Fida-lähettien päivät Rayongissa, jonne lähdemme ajelemaan lauantaiaamuna. Matka kestää noin 13 tuntia (ja mahdolliset pysähdykset..), joten todennäköisesti pysähdymme viettämään yhden yön matkalla. Lasten viihdyttäminen tuolla matkalla käy työstä! Päiville tulee opettajaksi Veli-Matti Kärkkäinen. Aamupäivisin on raamattutunteja/ opetusta, iltaisin kokous, josta maan eri osat vastaavat vuorollaan. Pohjoisen vuoro on torstaina, ja Kirsi osallistuu musiikkipuoleen.
Nyt on aika lähteä viemään Tumppi kentälle, hän joutuu tekemään vielä yhden reissun Bangkokiin työlupa-asioissa. Hän siis lentää sinne tänään ja tulee illalla pois. Työvoimatoimistossa on itse käytävä lupa hakemassa, ja se nyt sattui vielä tähän samaan hässäkkään. Nyt siis kentälle....
11.1.06
Sairastelua
Täällä ollaan sairastettu nyt muutama päivä..
Saga oli kolme päivää kovassa kuumeessa, tänään helpottanut kuume, mutta yhä kipeän oloinen ja väsynyt. Kirsillä myös mahavaivaa, ei kuitenkaan kuumetta.
Nyt sitten illalla nousi myös Danielille kuume
Eli nyt saa erityisesti muistaa rukouksin.. Danilla kun on taipumus kuumekouristukseen, emmekä saaneet täältä "kunnon" kuumelääkettä.. Eli toivomme, että kuume pysyy kurissa näillä käsillä olevilla lääkkeillä!
Lisäys: Lauantaina 14.1.2006
Tänään on koko porukka jo paremmassa kunnossa.
Lapsillakin jo samanlainen vauhti päällä kuin normaalisti.
Eli kiitos kaikille meitä muistaneille!
Viime yö meni myös äidillä sikeästi nukkuen,
kun on monta yötä valvottu...
Saga oli kolme päivää kovassa kuumeessa, tänään helpottanut kuume, mutta yhä kipeän oloinen ja väsynyt. Kirsillä myös mahavaivaa, ei kuitenkaan kuumetta.
Nyt sitten illalla nousi myös Danielille kuume
Eli nyt saa erityisesti muistaa rukouksin.. Danilla kun on taipumus kuumekouristukseen, emmekä saaneet täältä "kunnon" kuumelääkettä.. Eli toivomme, että kuume pysyy kurissa näillä käsillä olevilla lääkkeillä!
Lisäys: Lauantaina 14.1.2006
Tänään on koko porukka jo paremmassa kunnossa.
Lapsillakin jo samanlainen vauhti päällä kuin normaalisti.
Eli kiitos kaikille meitä muistaneille!
Viime yö meni myös äidillä sikeästi nukkuen,
kun on monta yötä valvottu...
3.1.06
Siion-seurakunnassa
Sunnuntaina, vuoden ensimmäisenä päivänä lähdimme ajamaan kymmenen maissa kotoa kohti uutta seurakuntaa, Zionia, joka sijaitsee Chiang Main keskustassa, lähellä postia. Jokisen Meria oli soittanut seurakunnan pastorille ja kysynyt, josko "huolisivat" meidät sinne kielen opiskelun ajaksi. Saimme kuulla olevamme tervetulleita, joten sinne sitten suunnistimme. Hyvien neuvojen avulla löysimme helposti perille.
Kokous alkoi klo 10.30 ylistyslauluilla, joita musiikkiryhmä veti. Yritimme jäädä salin takaosaan, mutta meidät tultiin hakemaan etupenkkeihin istumaan saman tien. Lapset eivät kauaa malttaneet istua etupenkeissä, joten Kirsi suunnisti lasten kanssa yläkertaan pyhäkoulutiloihin Virven ja Tumpin jäädessä kuuntelemaan puhetta.
Pyhäkoulussa Kirsi sai käyttää kaikki osaamansa thai-kielen sanat, ja oikein hyvin tultiin toimeen opettajan kanssa lasten leikkiessä keskenään.. :)
Kokouksen ollessa loppumaisillaan, lapset kutsuttiin syömään. Riisilautaset katettiin bambumatoille eteisen lattialle, ja siinä sitten aterioitiin. Kun kokous loppui, olivat lapset syöneet ja oli aikuisten vuoro. Pastorin vaimo opettaa thaita, joten hän mielellään kyseli meiltä thaiksi asioita, osasi jonkun verran englantiakin. Mutta tuolla seurakunnassa meidän onkin tarkoitus harjoitella thaita ja oppia myös hengellistä sanastoa. Saarnapönttöön tosin ei ihan vähään aikaan ole asiaa...
Kokous alkoi klo 10.30 ylistyslauluilla, joita musiikkiryhmä veti. Yritimme jäädä salin takaosaan, mutta meidät tultiin hakemaan etupenkkeihin istumaan saman tien. Lapset eivät kauaa malttaneet istua etupenkeissä, joten Kirsi suunnisti lasten kanssa yläkertaan pyhäkoulutiloihin Virven ja Tumpin jäädessä kuuntelemaan puhetta.
Pyhäkoulussa Kirsi sai käyttää kaikki osaamansa thai-kielen sanat, ja oikein hyvin tultiin toimeen opettajan kanssa lasten leikkiessä keskenään.. :)
Kokouksen ollessa loppumaisillaan, lapset kutsuttiin syömään. Riisilautaset katettiin bambumatoille eteisen lattialle, ja siinä sitten aterioitiin. Kun kokous loppui, olivat lapset syöneet ja oli aikuisten vuoro. Pastorin vaimo opettaa thaita, joten hän mielellään kyseli meiltä thaiksi asioita, osasi jonkun verran englantiakin. Mutta tuolla seurakunnassa meidän onkin tarkoitus harjoitella thaita ja oppia myös hengellistä sanastoa. Saarnapönttöön tosin ei ihan vähään aikaan ole asiaa...
28.12.05
Mennyttä ja tulevaa
Joulu ja uudenvuodenlupauksia
Ensimmäiseksi haluamme kiittää niistä monista muistamisista, joita saimme jouluksi! Kaikki kortit, lahjat ja muut viestit tuntuivat todella hyvältä. Kävi mielessä sekin ajatus, että olemmeko ihan kaiken tuon ansainneet (emme siis ole, mutta kiitos kaikille teille, jotka muistitte).
Useiden eri joulujuhlien ja pikkujoulujen jälkeen vietimme rauhallista kotijoulua. Kirsi teki jouluaattona perinteisiä jouluherkkuja aamusta lähes iltaan. Jouluaterialla oli peruna-, porkkana- ja makaronilaatikkoa. Löysimme myös jotakin kinkun tapaista, mutta se ei tainnut vastata aitoa (sivusta seuraajan arvio). Kahvin yhteydessä oli nautittavaksi Sagan leipomia pipareita ja joulutorttuja (maistuivat aidolle, asiantuntija arvio). Lahjoja avattiin tarkassa järjestyksessä. Ensin postissa tulleet, sitten Virven mukana tulleet ja viimeiseksi itse ostetut.
Joulupäivän vietimme kotioloissa rennosti lepäillen. Lapset tutustuivat uusiin leluihinsa ja muut taisivat ladata paristojaan.
Uudenvuoden taidamme juhlia myös perinteisesti eli viimeistään kymmeneltä nukkumaan (mikäli on kiinni allekirjoittaneesta). Voi toki olla, että muitakin mielipiteitä ilmaantuu…
Uudenvuoden tuloa ajatellessa, mietiskelin niitä lupauksia, joita perinteisesti on tehty. Jotkut suhtautuvat lupauksiin enemmän tosissaan kuin toiset. Luulisin, että ajatus paremmasta tulevasta vuodesta on jokseenkin yleismaailmallinen. Thailaisten Loy Krathong (lue aiempi teksti) kuvastaa puhtaalta pöydältä aloittamista jne….
Mikä voisi olla minun lupaukseni tänä vuonna?? Erilaisena, kristittynä, ulkomaalaisena??? Mieleeni tuli Jeesuksen sanat suurimmasta käskystä:
"Ensimmäinen on tämä: 'Kuule, Israel: Herra, meidän Jumalamme, Herra on yksi ainoa; ja rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi ja kaikesta voimastasi.' Toinen on tämä: 'Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi.' Ei ole mitään käskyä, suurempaa kuin nämä." (Mark. 12:29-31)
Ehkä voisin tulevana vuonna pyrkiä enemmän toteuttamaan näitä käskyjä. Haluaisin rakastaa Jumalaa enemmän. Haluaisin oppia tuntemaan Häntä enemmän jokapäiväisessä elämässä. Thailaiset harjoittavat omia rituaalejaan päivittäin pelkonsa vuoksi. Ehkä minä voisin antaa enemmän aikaani Jumalalle rakkaudesta Häneen.
Ehkä voisin myös rakastaa lähimmäistäni enemmän. Ehkä voisin osoittaa rakkauttani enemmän kaikkein lähimmilleni ja sitä kautta levittää myös rakkautta niille, jotka ovat Raamatun sanan kautta lähimmäisiäni.
Entäpä vielä?? Jeesuksen sanoissa on vielä yksi tärkeä seikka: 'Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi.'. Toisinaan unohdamme rakastaa itseämme. Ehkä voisin tulevana vuonna olla itselleni armollisempi ja anteeksiantavampi. Jokainen meistä on Jumalan kuvaksi luotu ja siksi rakastettava.
Rakasta Herraa sinun Jumalaasi ja Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi.
Hyvää alkavaa vuotta kaikille!
Tumppi ja perhe
Ensimmäiseksi haluamme kiittää niistä monista muistamisista, joita saimme jouluksi! Kaikki kortit, lahjat ja muut viestit tuntuivat todella hyvältä. Kävi mielessä sekin ajatus, että olemmeko ihan kaiken tuon ansainneet (emme siis ole, mutta kiitos kaikille teille, jotka muistitte).
Useiden eri joulujuhlien ja pikkujoulujen jälkeen vietimme rauhallista kotijoulua. Kirsi teki jouluaattona perinteisiä jouluherkkuja aamusta lähes iltaan. Jouluaterialla oli peruna-, porkkana- ja makaronilaatikkoa. Löysimme myös jotakin kinkun tapaista, mutta se ei tainnut vastata aitoa (sivusta seuraajan arvio). Kahvin yhteydessä oli nautittavaksi Sagan leipomia pipareita ja joulutorttuja (maistuivat aidolle, asiantuntija arvio). Lahjoja avattiin tarkassa järjestyksessä. Ensin postissa tulleet, sitten Virven mukana tulleet ja viimeiseksi itse ostetut.
Joulupäivän vietimme kotioloissa rennosti lepäillen. Lapset tutustuivat uusiin leluihinsa ja muut taisivat ladata paristojaan.
Uudenvuoden taidamme juhlia myös perinteisesti eli viimeistään kymmeneltä nukkumaan (mikäli on kiinni allekirjoittaneesta). Voi toki olla, että muitakin mielipiteitä ilmaantuu…
Uudenvuoden tuloa ajatellessa, mietiskelin niitä lupauksia, joita perinteisesti on tehty. Jotkut suhtautuvat lupauksiin enemmän tosissaan kuin toiset. Luulisin, että ajatus paremmasta tulevasta vuodesta on jokseenkin yleismaailmallinen. Thailaisten Loy Krathong (lue aiempi teksti) kuvastaa puhtaalta pöydältä aloittamista jne….
Mikä voisi olla minun lupaukseni tänä vuonna?? Erilaisena, kristittynä, ulkomaalaisena??? Mieleeni tuli Jeesuksen sanat suurimmasta käskystä:
"Ensimmäinen on tämä: 'Kuule, Israel: Herra, meidän Jumalamme, Herra on yksi ainoa; ja rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi ja kaikesta voimastasi.' Toinen on tämä: 'Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi.' Ei ole mitään käskyä, suurempaa kuin nämä." (Mark. 12:29-31)
Ehkä voisin tulevana vuonna pyrkiä enemmän toteuttamaan näitä käskyjä. Haluaisin rakastaa Jumalaa enemmän. Haluaisin oppia tuntemaan Häntä enemmän jokapäiväisessä elämässä. Thailaiset harjoittavat omia rituaalejaan päivittäin pelkonsa vuoksi. Ehkä minä voisin antaa enemmän aikaani Jumalalle rakkaudesta Häneen.
Ehkä voisin myös rakastaa lähimmäistäni enemmän. Ehkä voisin osoittaa rakkauttani enemmän kaikkein lähimmilleni ja sitä kautta levittää myös rakkautta niille, jotka ovat Raamatun sanan kautta lähimmäisiäni.
Entäpä vielä?? Jeesuksen sanoissa on vielä yksi tärkeä seikka: 'Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi.'. Toisinaan unohdamme rakastaa itseämme. Ehkä voisin tulevana vuonna olla itselleni armollisempi ja anteeksiantavampi. Jokainen meistä on Jumalan kuvaksi luotu ja siksi rakastettava.
Rakasta Herraa sinun Jumalaasi ja Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi.
Hyvää alkavaa vuotta kaikille!
Tumppi ja perhe
23.12.05
Tavarat saapuivat!
Kauan kaipaamamme tavarat saapuivat viimein - aatonaattona. Lähetimme ne Suomesta marraskuun alkupäivinä ja vihdoin alkuviikosta saimme ne pihaamme. Aikomuksemme oli ensin purkaa ne vasta joulun jälkeen, mutta eihän sitä malttanut odottaa. Nyt olemme tohinalla järjestäneet sitä ja tätä, jotta saisimme kaiken jouluksi paikalleen. Ihme kyllä, nyt alkaa kaikki olla kunnossa ja voimme odotella Vapahtajamme syntymäjuhlaa. Toivottavasti voimme kaikki rauhoittua Joulun aikana ja miettiä rauhanjuhlan todellista merkitystä.
Iloinen yllätys oli myös se, että huomasimme 10 000 käynnin rajan rikkoutuneen näillä sivuilla (vanha blogi)!!!! Kiitos mielenkiinnosta ( yllätti meidät täysin). On ollut mukava seurata kuinka erilaiset ihmiset ovat jättäneet viestejä tai lisänneet meidät omiin linkkeihinsä.
Iloinen yllätys oli myös se, että huomasimme 10 000 käynnin rajan rikkoutuneen näillä sivuilla (vanha blogi)!!!! Kiitos mielenkiinnosta ( yllätti meidät täysin). On ollut mukava seurata kuinka erilaiset ihmiset ovat jättäneet viestejä tai lisänneet meidät omiin linkkeihinsä.
22.12.05
Vuoristomaisemissa
Muistatko vielä syyskuisen Fidan ystäväkirjeen? (Mikäli et, vilkaisepa tästä: http://www.ekirkko.org/fida/liitteet/fida-00010774-8.pdf ) Siinä kerrottiin pohjois-Thaimaan vuoristossa sijaitsevasta Na Poo-kylästä ja Fidan kautta tehtävästä työstä siellä. Saimme vierailla tuolla kylällä viime viikonloppuna.
Lähdimme matkaan Chiang Maista lauantaiaamuna useamman auton letkassa. Ajoimme useiden tuntien matkan Nanin kaupunkiin, josta meille oli varattu huoneet hotellista. Ilma oli Nanissa huomattavasti viileämpi kuin täällä Chiang Maissa, ja autosta noustua palelsi oikein kunnolla. Illalla menimme varhain nukkumaan, sillä sunnuntaiaamuna aamupala odotti klo 06.00 ja matkaan kohti vuoristokylää lähdettiin klo 07.00. Fleece-takit päällä ja farkut jalassa auttoivat hieman vilunväristyksiin aamun kylmyydessä.
Vuoristotie oli upea näköaloiltaan, mutta mahanpohjaa se myös väänsi monine mutkineen ja kiemuroineen, ylös alas... Aikamme kiemurreltuamme Daniel oksenti - melkein Virven syliin... Onneksi pian pysähdyttiin erään kylän laidalle ja raikas vuoristoilma kahden kilometrin korkeudessa (hengitys huurusi!) sekä kylän karvaiset possut saivat Daninkin pian piristymään ja jälleen matkakuntoon. Reilu pari tuntia matkattiin Nanista Na Poo -kylälle.
Na Poo-kylä sijaitsee aivan Laosin rajan tuntumassa. Siellä vietettiin uuden kirkon vihkiäisjuhlaa ja joulujuhlaa. Lähes koko kylä ja vierailijoita muiltakin kyliltä oli paikalla - niin täynnä oli kirkko, että lähes puolet väestä oli ulkopuolella! Onneksi ikkunat olivat avonaiset (siis reiät seinissä), joten ohjelma näkyi ja kuului myös ulkona olijoille. Arto sai kunnian "avata" uuden kirkon (siis leikata nauhan ovelta) ja pitää myös juhlasaarnan. Juhla aloitettiin laululla "Oi Herra suuri, Luoja maan ja taivaan" - paljon laulettu laulu Thaimaassa.
Juhla oli täynnä värikkäitä esityksiä, kylän lasten ja aikuisten valmistamia tanssi - ja lauluesityksiä sekä joitakin puheenvuoroja. Mm. kylän pikkutytöt heimoasuissaan esittivät hienon tanssin! Hyvin muistivat liikkeet ja reippaasti esiintyivät suurelle yleisölle!
Reilun parin tunnin juhlan jälkeen oli vuorossa ruokailu - sitkeää riisiä ja monenlaista paikallista herkkua. Osa ruuista oli aika hyvin maustettu näin ulkomaalaisen makuun - chiliä säästelemättä! Mutta hyvää oli!
Noin kahden maissa aloittelimme matkaa takaisin kohti kaupunkia. Pariin otteeseen pysähdyimme ottamaan valokuvia henkeäsalpaavista vuoristomaisemista. Siinä kauneuden keskellä ei voinut muuta kuin hiljentyä kiittämään Jumalaa tästä kauniista luomakunnasta, jonka Hän on luonut!
Illansuussa saavuimme taas Naniin, jossa vietimme toisen yön. Maanantaina aamulla vierailimme vielä Nanin käsityökeskuksessa, josta saimme ostaa seurakunnan naisten valmistamia upeita käsitöitä. Sitten alkoikin matka jälleen kohti Chiang Maita, jossa olimme perillä viiden maissa illalla. Varsin mieliinpainuva viikonloppu!
Lähdimme matkaan Chiang Maista lauantaiaamuna useamman auton letkassa. Ajoimme useiden tuntien matkan Nanin kaupunkiin, josta meille oli varattu huoneet hotellista. Ilma oli Nanissa huomattavasti viileämpi kuin täällä Chiang Maissa, ja autosta noustua palelsi oikein kunnolla. Illalla menimme varhain nukkumaan, sillä sunnuntaiaamuna aamupala odotti klo 06.00 ja matkaan kohti vuoristokylää lähdettiin klo 07.00. Fleece-takit päällä ja farkut jalassa auttoivat hieman vilunväristyksiin aamun kylmyydessä.
Vuoristotie oli upea näköaloiltaan, mutta mahanpohjaa se myös väänsi monine mutkineen ja kiemuroineen, ylös alas... Aikamme kiemurreltuamme Daniel oksenti - melkein Virven syliin... Onneksi pian pysähdyttiin erään kylän laidalle ja raikas vuoristoilma kahden kilometrin korkeudessa (hengitys huurusi!) sekä kylän karvaiset possut saivat Daninkin pian piristymään ja jälleen matkakuntoon. Reilu pari tuntia matkattiin Nanista Na Poo -kylälle.
Na Poo-kylä sijaitsee aivan Laosin rajan tuntumassa. Siellä vietettiin uuden kirkon vihkiäisjuhlaa ja joulujuhlaa. Lähes koko kylä ja vierailijoita muiltakin kyliltä oli paikalla - niin täynnä oli kirkko, että lähes puolet väestä oli ulkopuolella! Onneksi ikkunat olivat avonaiset (siis reiät seinissä), joten ohjelma näkyi ja kuului myös ulkona olijoille. Arto sai kunnian "avata" uuden kirkon (siis leikata nauhan ovelta) ja pitää myös juhlasaarnan. Juhla aloitettiin laululla "Oi Herra suuri, Luoja maan ja taivaan" - paljon laulettu laulu Thaimaassa.
Juhla oli täynnä värikkäitä esityksiä, kylän lasten ja aikuisten valmistamia tanssi - ja lauluesityksiä sekä joitakin puheenvuoroja. Mm. kylän pikkutytöt heimoasuissaan esittivät hienon tanssin! Hyvin muistivat liikkeet ja reippaasti esiintyivät suurelle yleisölle!
Reilun parin tunnin juhlan jälkeen oli vuorossa ruokailu - sitkeää riisiä ja monenlaista paikallista herkkua. Osa ruuista oli aika hyvin maustettu näin ulkomaalaisen makuun - chiliä säästelemättä! Mutta hyvää oli!
Noin kahden maissa aloittelimme matkaa takaisin kohti kaupunkia. Pariin otteeseen pysähdyimme ottamaan valokuvia henkeäsalpaavista vuoristomaisemista. Siinä kauneuden keskellä ei voinut muuta kuin hiljentyä kiittämään Jumalaa tästä kauniista luomakunnasta, jonka Hän on luonut!
Illansuussa saavuimme taas Naniin, jossa vietimme toisen yön. Maanantaina aamulla vierailimme vielä Nanin käsityökeskuksessa, josta saimme ostaa seurakunnan naisten valmistamia upeita käsitöitä. Sitten alkoikin matka jälleen kohti Chiang Maita, jossa olimme perillä viiden maissa illalla. Varsin mieliinpainuva viikonloppu!
14.12.05
Kielenopiskelu vauhdissa
Sawatdii kha!
Dichan chyy Kirsii. Dichan aayu yiisipcet pii kha. Saamii dichan chyy Tuomo, khaw aayu yiisipcet pii. Luuk dichan chyy Saga kap Daniel. Saga aayu saam khuap kap Daniel aayu nyng khuap sip-et dyan.
(kaikki thaita osaavat, luittehan tekstin armeliaasti virheitä huomaamatta?? )
Ensimmäiset viikot thai-kielen opiskelun parissa ovat meneillään.. Näyttääkö helpolta? Näin osittain "suomalaisittain" foneettisesti kirjoitettuna ilman tounimerkkejä kieli näyttää aika helpolta, koska lähes kaikki varmaankin ymmärtävät, mistä on kyse (tosin nämä lauseet on meidän oppikirjoissamme kirjoitettu erilailla, sillä opiskelemme englannin ääntämisen kautta. samoin näppäimistöstäni puuttuu aika monta äännettä, joten "suomalaisittain" kirjoitettuna...)
Tosiasiassa noidenkin muutaman helpon lauseen oppimiseksi on vieritetty jo useampikin hikipisara.
Ensimmäisen keskustelu-oppitunnin sisältö oli siis nimen ja iän kysymistä ja kertomista, samoin kaikki numerot piti opetella. Toisella tunnilla sitten mentiinkin jo vaikeampiin asioihin, kun opeteltiin kysymään esineiden nimiä ja värejä. Nyt osaan kertoa siis lyijykynäni olevan musta ja kuivamustekynäni sininen...
Opiskelemme nyt alkuun kolmesti viikossa opettaja Khruu Tuktaan johdolla, maanantai-, keskiviikko- ja perjantai- aamupäivisin pari tuntia kerrallaan. Sen jälkeen kotitehtäviin menee helposti toinen kaksi tuntia, kun edellisen kerran sanat ja lauseet on seuraavalla kerralla todella osattava ulkoa. Samoin kuuntelemme myös cd:ltä etukäteen seuraavan tunnin asiat ja sanastot, jotka opettajamme on lukenut nauhalle. Energiaa oppiminen vie yllättävästi, ja varsinkin minulla paineet ovat kovat, kun Tumppi opiskeli alkeita jo Suomessa ollessamme kasettien ja kirjojen avulla. Hän siis loistaa tunneilla ja minä välillä odotan omaa vuoroani aivan paniikissa!
Nytkin kun Tumppi lähti Sagan, Virven ja Monosten (kts. kotisivu linkkilistasta) kanssa Ban Tawai -puukylään, minä jäin kotiin lukemaan läksyjä! 1,5 h jaksoin kirjoittaa sanoja ja lauseita vihkoon ja tankata niitä päähäni, kun oli pakko keittää suomalaiset kahvit ja siirtyä johonkin kevyempään (siis kirjoittamaan tätä! )
Teette hyvin, jos muistatte meitä rukouksin kielenopiskelun ajan. Epätoivo on ehtinyt jo kahden ensimmäisen viikon aikana iskeä monta kertaa: Ei tätä kieltä voi oppia...
Dichan chyy Kirsii. Dichan aayu yiisipcet pii kha. Saamii dichan chyy Tuomo, khaw aayu yiisipcet pii. Luuk dichan chyy Saga kap Daniel. Saga aayu saam khuap kap Daniel aayu nyng khuap sip-et dyan.
(kaikki thaita osaavat, luittehan tekstin armeliaasti virheitä huomaamatta?? )
Ensimmäiset viikot thai-kielen opiskelun parissa ovat meneillään.. Näyttääkö helpolta? Näin osittain "suomalaisittain" foneettisesti kirjoitettuna ilman tounimerkkejä kieli näyttää aika helpolta, koska lähes kaikki varmaankin ymmärtävät, mistä on kyse (tosin nämä lauseet on meidän oppikirjoissamme kirjoitettu erilailla, sillä opiskelemme englannin ääntämisen kautta. samoin näppäimistöstäni puuttuu aika monta äännettä, joten "suomalaisittain" kirjoitettuna...)
Tosiasiassa noidenkin muutaman helpon lauseen oppimiseksi on vieritetty jo useampikin hikipisara.
Ensimmäisen keskustelu-oppitunnin sisältö oli siis nimen ja iän kysymistä ja kertomista, samoin kaikki numerot piti opetella. Toisella tunnilla sitten mentiinkin jo vaikeampiin asioihin, kun opeteltiin kysymään esineiden nimiä ja värejä. Nyt osaan kertoa siis lyijykynäni olevan musta ja kuivamustekynäni sininen...
Opiskelemme nyt alkuun kolmesti viikossa opettaja Khruu Tuktaan johdolla, maanantai-, keskiviikko- ja perjantai- aamupäivisin pari tuntia kerrallaan. Sen jälkeen kotitehtäviin menee helposti toinen kaksi tuntia, kun edellisen kerran sanat ja lauseet on seuraavalla kerralla todella osattava ulkoa. Samoin kuuntelemme myös cd:ltä etukäteen seuraavan tunnin asiat ja sanastot, jotka opettajamme on lukenut nauhalle. Energiaa oppiminen vie yllättävästi, ja varsinkin minulla paineet ovat kovat, kun Tumppi opiskeli alkeita jo Suomessa ollessamme kasettien ja kirjojen avulla. Hän siis loistaa tunneilla ja minä välillä odotan omaa vuoroani aivan paniikissa!
Nytkin kun Tumppi lähti Sagan, Virven ja Monosten (kts. kotisivu linkkilistasta) kanssa Ban Tawai -puukylään, minä jäin kotiin lukemaan läksyjä! 1,5 h jaksoin kirjoittaa sanoja ja lauseita vihkoon ja tankata niitä päähäni, kun oli pakko keittää suomalaiset kahvit ja siirtyä johonkin kevyempään (siis kirjoittamaan tätä! )
Teette hyvin, jos muistatte meitä rukouksin kielenopiskelun ajan. Epätoivo on ehtinyt jo kahden ensimmäisen viikon aikana iskeä monta kertaa: Ei tätä kieltä voi oppia...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)