29.9.08

viikon touhuja

Viime viikon Tumppi oli Bangkokissa, ja Kirsi lasten kanssa kotona. Tosiasiassa kotona käytiin vaan kääntymässä, touhua riitti kirkolla joka päivälle. Nyt olemme tehneet kivikoruja myyntiin (niitä jo Pirjon mukana menikin Suomeen keväällä), ja niitä suunnitellessa ja tehdessä saa hyvin aikaa kulumaan. Toisena touhuna on ollut "leivontakurssi". Phat on innostunut opettelemaan leipomista, joten sitten on harjoiteltu. Aloitettiin mahdollisimman helpoista (tekotavaltaan ja raaka-aineiltaan), katsotaan sitten minne asti päästään! Nyt on tehty muffineja sekä kaurakeksejä - jotka olivat suuri hitti myös meillä kotona. Saga harjoitteli Phatin kanssa samaan aikaan, kumpikin teki oman taikinan, ja sitten maisteltiin kilpaa, kumman keksit on parempia! Kumpikin onnistuivat hienosti, ja keksit ovat jo aikaa sitten kadonneet parempiin suihin.

Pe-la -välisenä yönä puoli kolmen aikaan Tumppi tuli yöbussilla takaisin Bangkokista. Lauantaina sitten Kid's Clubiin, jossa odottikin mukava yllätys: Paikalla oli 31 lasta! Rukoilemme, että saisimme Phatille kaverin opetukseen, että saisimme jakaa ryhmän kahtia - ikäjakauma kun on 5-12 vuotta, ja nyt ollaan yhdessä ryhmässä. 

Sunnuntaina oli Tumpin saarnavuoro, joten hän lähti kirkolle jo aamuyhdeksältä. Siellä kaikki olivat jo paikalla rukoilemassa, myös uusi nainen, joka oli viime sunnuntaina ensimmäistä kertaa! Muistakaa tuota naista rukouksin, Jumala kutsuu häntä.. 

Kokous oli todella hyvä, koimme Pyhän Hengen olevan läsnä voimakkaalla tavalla. Alkuun rukoiltiin ja ylistettiin. Sitten eräs Kääew:n ystävä Buriramista todisti. Hän kertoi, kuinka hän ja hänen perhekuntansa olivat tulleet uskoon, ja mitä Jumala oli heidän elämässään tehnyt. Yksi naisen siskoista oli parantunut syövästä, kun hänen puolestaan rukoiltiin. Lääkärit eivät olleet antaneet naiselle mitään toivoa, mutta Jumala kosketti!! Samoin toinen sisko, joka oli vankilassa huumeiden myynnistä, tuli uskoon ja sai todistaa myös vankilassa muille. Viiden vuoden tuomiosta hän joutui kärsimään vain 2 vuotta - myös vankilan sisäpuolella huomattiin hänen elämänsä muutos. Tämä todistuspuheenvuoro oli todella innostava ja rohkaiseva, Jumala toimii voimallisesti tänäkin päivänä! 

Tumppi puhui Jumalan mielen mukaisesta rukouksesta. Minä olin nähnyt hänen muistiinpanonsa, jotka olivat kokonaan suomeksi, ja kuuntelin jälleen ihmeissäni, miten hienosti hän pystyi puhumaan.. Asia tuli selväksi, ja ihmiset elivät saarnan mukana. Katsoin jossain vaiheessa tuota uutta naista, joka oli toista kertaa seurakunnassa. Hän oli siirtynyt istumaan penkkinsä reunalle, ja innostuneena kuunteli jokaista sanaa, eläytyen voimakkaasti saarnaan. Lopuksi vielä rukoilimme yhdessä, ja saimme Tumpin kanssa siunata jokaista paikallaolijaa erikseen. 

Tuo kokous oli viimeinen kerta, kun Kääew on keskuudessamme, hän on saanut vuoden viisumin HongKongiin, ja lähtee matkaa loppuviikosta. 

Tänään maanantaina vein Tumpin aamuseitsemältä Seijan luo Chompraan, josta he lähtivät yhdessä matkaan kohti Bangkokia. Siellä on lähettien rukous- ja keskustelupäivät. Eli toinen viikko peräkkäin, kun olemme täällä lasten kanssa keskenään.. Saa muistaa rukouksin! 

Huomenna tiistaina ajamme naisporukalla (hmmm... onhan meillä tietty Dani miehenä mukana) Suriniin ostamaan Kääew:lle  lentolippua ja ruokaostoksille BigC:hin. Phat menee läänin työntekijöiden kokoontumiseen Surinin kirkolle samaan aikaan. Sitten toivottavasti torstai-iltana saamme Tumpin takaisin kotiin.. Väsy meinaa kovasti painaa, mutta yritetään jaksaa, askel kerrallaan!

Ps.. Kerroin aiemmin rikkoutuneesta kamerastani.. Tumppi vei kameran huoltoon, jossa tutkittiin tilanne.. ja pahalta näyttää. Suljin on rikki ja jotain sähköosia pitäisi myös uusia.. Ilmeisesti tämä kosteus on tehnyt tehtävänsä ja syövyttänyt kameran sisuksia.. Kameraan pitäisi vaihtaa osia yli 2oo euron edestä, joten se taitaa kyllä jäädä tekemättä. Mielummin senkin rahan laittaa uuteen kameraan.. sitten joskus...Joten saa nähdä, milloin seuraavat kuvat ilmestyvät ruutuun! 

21.9.08

Amazing Thailand

Tänään sunnuntai-aamuna Tumppi hyppäsi puoli seitsemältä mopotaksin kyytiin ja sillä sitten Rattanaburin bussiasemalle. Seitsemältä lähti hänen linja-autonsa kohti Bangkokia. Me muut jäimme kotimiehiksi, sillä Tumpin ohjelma Bangkokissa on aika täysi, eikä reissuelämä lasten kanssa ole aina kovin herkkua - varsinkin kun matkoihin kuuluu 7 tunnin autossa istuminen suuntaansa.

Mahatauti on kiusannut meitä tällä viikolla lievänä, mutta nyt taidetaan olla voiton puolella. Tällä kertaa lapset säästyivät pahemmalta taudilta, tämä pöpö iski vain aikuisiin.
Niin kuin jo aiemmin kirjoitin, on vettä tullut tosi reippaalla tahdilla. Ilman kosteus on korkea ja samalla ilmakin on viilentynyt huimasti (27 astetta monena päivänä). Surinissa kauppareissulla käydessä huomasimme, että ympäröivät riisipellotkin ovat saaneet osansa vedestä, monin paikoin vettä tulvi pelloilla. Me katselimme tuota näkymää ihmeissämme, olemmehan kuulleet, että tämä itä-Thaimaa on todella kuivaa aluetta... Mutta ehkäpä se sitten kuivaan aikaan onkin sitä. Nyt vettä tuntuu olevan liiankin kanssa.

Minä yritin tällä viikolla saada uusituksi mopokorttiani, mutta hieman hankalaa se on ollut.. ChiangMaissa hommat onnistuivat, kun meillä siellä oli kaikki tarvittavat asiakirjat, mutta täällä se onkin ollut vähän vaikeampaa. Erinäisiä papereita on koitettu metsästää sieltä täältä, mutta huonolla menestyksellä. Tiesimme, että minulta puuttuu yksi paperi, mutta lähdimme silti yrittämään ajoneuvovirastoon. Edellisenä iltana kävin läheisellä klinikalla hakemassa lääkärintodistuksen ajokorttia varten. Ajoin mopolla klinikalle, jossa oli juuri parhaillaan sähkökatkos. Näin lääkärin, ja hän ohimennen kyseli, mitä Danille kuuluu (olimme edellisellä viikolla käyneet kysymässä Danille astmalääkkeitä häneltä). Sitten lääkäri lähtikin sähkömiehen kanssa tutkimaan kadonneiden sähköjen tilannetta. Minä istuin odotustilassa, jossa vastaanottoapulaiset kysyivät osoitteeni. He kirjoittivat paperin ja pyysivät todistuksesta 30 THB (noin 0,6 Euroa). Minä odotin yhä sitä varsinaista tarkastusta, mutta he sanoivat, että juttu on sillä selvä!! Siis sain terveen paperit juttelemalla hetken lapseni terveydentilasta lääkärin kanssa, ei sanaakaan minusta itsestäni! Koko tähän juttuun meni yhteensä noin 5 minuuttia.. Amazing Thailand!

No, sitten siis ajokorttia kyselemään. Ensimmäinen, vuoden korttini on menossa vanhaksi 25.9. jonka jälkeen minun pitäisi saada 5 vuoden kortti. Menimme siis kyselemään, miten toimitaan. He huomasivat, että meiltä puuttuu se yksi paperi, joten eivät anna uutta korttia. Ja sitäpaitsi ei uutta korttia voi edes anoa, ennen kuin edellinen on mennyt vanhaksi! Mutta aikaa uuden anomiseen on VAIN yksi vuosi, eli ennen ensi vuoden syyskuuta se on uusittava, muuten saatan joutua ajamaan ajokokeen uudelleen...Minun pitää siis ajaa vanhentuneella kortilla. Entäs jos poliisi pysäyttää? No sitten vaan maksat sen 100 THB:n (n. 2 E) sakon, on vastaus. Että näin täällä :)

17.9.08

Sadekausi...


Täällä Thaimaassahan on kolme vuodenaikaa, kylmä, kuuma ja sade. Sateet alkoivat jo touko-kesäkuussa kuuman ajan jälkeen, joten vettä on tullut silloin tällöin. Sateet ovat olleet pääosin nopeita ja rajuja, ja ukkosmyrskyjäkin on ollut muutama viikossa. Nyt kuitenkin pari viikkoa on satanut lähes koko ajan. Taivas on paksun harmaan pilvimassan peitossa, ja ilma on tavallistakin kosteampi. Tämä tekee pyykkien kuivaamisesta aikamoista taidetta.. Kuivausrumpu olisi täällä totisesti tarpeen!

Nyt viimeiset kaksi vuorokautta on sitten ollut vielä astetta pahempia. Vettä tulee totisesti taivaan täydeltä monta tuntiakin kerrallaan, ja sade on ollut taukoamatonta. Joten nyt sitten tiedämme, mistä kaikkialta talomme "vuotaa"... Portaikon korkealla oleva ikkuna on päästänyt vettä sisään aiemminkin kovalla sateella ja tuulella, mutta nyt on tarvittu 3 vatia pitämään vesi poissa alakerrasta. Toimiston pöydän alta löytyi eilen aamuna lätäkkö, joka on tullut seinän läpi. Ja toimiston kattoon sekä makuuhuoneen kattoon on ilmestynyt yön aikana kolme märkää länttiä... Tätä on ilmeisesti sadeaika!Vettä sataa ropisee- myös sisällä :)

Tänään kun olimme lasten kanssa toimistossa pitämässä "Suomi-eskaria", huomasimme ikkunasta jotain todella omituista.. Läheisen talon katolla olevan kapean ja korkean televisioantennin päässä kökötti mies! Kaipa hän oli korjaamassa tai asentamassa jotain.. mutta hurjalta se kuitenkin näytti! Saga huusi: "Äiti, minä en uskalla katsoa!" ja juoksi pois huoneesta, ja pyysi meitä kertomaan, kunnes mies olisi turvallisesti alhaalla...

Tuo pieni kökkö valkoisen talon katolla on se kiipeilijä..
Niin, se kunnon kamera yhä odottaa Bangkokia ja huoltoa, joten toivokaa kaikki kovasti, että kamera tulee kuntoon.. Ei tuo kännykän kamera kovin pitkälle näytä :(

9.9.08

Buriramissa

Seurakunta ylistää Jumalaa! Etualalla punapuseroinen on srk:n pastori.

Viime lauantaina Tumppi vei thailaisia työntekijöitämme naapurilääniin Buriramiin kokouksiin. Mukaan lähti myös naapuriseurakunnan, Thatumin työntekijäpariskunta. Täällä Rattanaburissa teemme työtä pienellä porukalla, ja uskoviakaan ei ole vielä montaa, joten on mukava työntekijöinäkin käydä itse virkistäytymässä muissa seurakunnassa ja olla välillä "vain" vastaanottamassa, kuunnella Sanaa ja ylistää Jumalaa isolla joukolla. Siitä saa taas potkua omaan elämään ja työhön.

Halleluja! Ylistäkää Jumalaa hänen pyhäkössään,
ylistäkää häntä hänen väkevyytensä taivaanvahvuuksissa.

Ylistäkää häntä hänen voimallisista teoistansa, ylistäkää häntä, sillä hänen herrautensa on suuri.
Ylistäkää häntä pasunan pauhulla, ylistäkää häntä harpuilla ja kanteleilla.
Ylistäkää häntä vaskirummuilla ja karkelolla, ylistäkää häntä kielisoittimilla ja huiluilla.
Ylistäkää häntä helisevillä kymbaaleilla, ylistäkää häntä kumisevilla kymbaaleilla.
Kaikki, joissa henki on, ylistäkää Herraa! Halleluja!
PSALMI 150

Nämä ovat nyt toistaiseksi viimeiset valokuvat, mitä saamme näkyville. Näiden kahden Buriramin kuvan jälkeen kamera lakkasi toimimasta, eikä tilannetta ole saatu kotikonsteilla etenemään.. Kameran huolto joutuu odottamaan seuraavaa Bangkokin matkaa, ja toivottavasti onnistuvat löytämään vian!

Sunnuntaina Tumpilla oli saarnavuoro. Paikalla oli jälleen mukavasti väkeä, 15 aikuista plus lapset! Ensikertalaisia oli tälläkin kertaa 5, tosin osa oli vierailulla naapuriläänistä sukulaistensa luona täällä, mutta tiettävästi eivät ole sielläkään ennen olleet seurakunnassa. Mukaansa he saivat kuulemansa Jumalan Sanan lisäksi Uudet Testamentit, sekä hengellisen cd-levyn. Rukoilemme, että he saisivat löytää Jeesuksen elämäänsä!

Tänään Tumppi oli lasten kanssa "isolla torilla", jonne oli pystytetty myös lasten pomppulinna. Tämän kertainen kiertävä erikoistori on ollut paikalla jo viikon, ja Tumppi on ollut "ulkoiluttamassa" lapsia siellä pomppulinnassa aiemminkin, ja jutellut pomppulinnan "limsanmyyjän", nuoren miehen kanssa, joka oli ollut kiinnostunut täällä olostamme. Tänään tuo nuorukainen sitten jälleen alkoi jutella Tumpin kanssa, ja kertoi, että on aiemmin käynyt jossain muualla seurakunnassa, mutta sitten vanhat ystävät ja vanha elämänmeno oli vetänyt hänet kauemmas Jumalasta, eikä ole enää pitkään aikaan käynyt seurakunnassa. Keskustelusta kehkeytyi mielenkiintoinen, ja he sopivat tapaamisesta vielä huomenna ennen kuin tori jatkaa matkaansa uuteen paikkaan, jotta Tumppi voi viedä hänelle Raamatun ja muuta hengellistä lukemista. Muistakaa tätä nuorta miestä erikoisesti rukouksin, hän tuntuu olevan Jumalan puhuttelussa tällä hetkellä!

3.9.08

Vieraita Laosista



Viime viikonloppuna saimme vieraaksemme Huttuset (Jaska ja Johanna, sekä lapset Camilla ja Daniel) Laosista.

Oli mahtava viettää viikonloppua toisen suomalaisen "lapsellisen" perheen kanssa! Jutut luistivat ja leikit sujuivat, niin lapsilla kuin aikuisillakin!
. Lauantaina vietimme myös Camillan 3-vuotis minisynttäreitä minikakun kera

Rattanaburin keskustassa voi törmätä vaikka norsuun iltakävelyllä :)

Sunnuntaina kokouksessa meitä odottikin mukava yllätys: paikalla oli yhteensä 16 ihmistä, vaikka yksi vakituinen kävijä puuttui! Yleensä vietämme sunnuntain kokousta alle 10 hengen porukalla, joten olimme iloisia! Phat piti oikein hyvän ja selkeän saarnan kristinuskon perusasioista, ja opetuksesta tuli kiitosta myös ensimmäistä kertaa paikallaolevilta! Muistakaa yhäkin rukouksin tätä seurakuntaa ja koko Rattanaburin kaupunkia!

Vettä on tänään satanut pitkästä aikaa oikein urakalla. Kun palasimme kauppareissulta Surinista puoli neljän maissa, oli koko kaupunki märkänä. Ukkonen jyrisi ja salamoi nelisen tuntia. Nyt ukkonen on ohi, mutta vettä sataa yhä. Sade saa myös monet mahallaan liikkuvat pois koloistaan. Tässä yksi muhkea otus, joka löytyi talon edestä. (valokuvaajan piti olla nopeasti paikalla, ennenkuin joku paikallinen ehtii viedä sen herkkupalakseen;)

2.9.08

Reissuelämää ja ikimuistoinen kotiinpaluu


Blogi on viettänyt hiljaiseloa, sillä olimme poissa kotoa melkein 2 viikkoa. Niinkuin edellisessa postauksessa kerroin, tuli Tumpin ystävä Jussi Suomesta tutustumaan elämäämme ja ympäristöön Thaimaassa.

Vierailulla erään seurakuntalaisen kodissa.

Ensin olimme täällä Rattanaburissa, ja sitten suuntasimme 700 km;n päähän rannalle muutamaksi päiväksi.


Hieman pitää olla seikkailumieltä mukana.. Tässä seikkailulla "lepakkoluolassa"



Luolaseikkailusta hengissä selvinnyt, hikinen perhe...

Matkalla sitten sattuu ja tapahtuu.. Tällä kertaa Dani kompastui housuihinsa ja kaatui naamalleen kaakelilattialle.. Etuhammas vääntyi, ja sitten lähdettiin taas etsimään lähintä sairaalaa, jonne uskaltaisi mennä.

Rannalta siirryimme Bangkokiin, jossa kävimme mm. tutustumassa pääkaupungin erääseen eläintarhaan.
Saga poseeraa matelija-luolan edustalla
Dani sai tästä lasin takana olevasta liskosta kaverin :)

Jussi ja Dani sekä vedestä rannalle noussut lisko

Jussi lähti paluumatkalle Suomeen. Me jäimme vielä odottamaan Miiaa, joka tuli Suomesta tänne Thaimaahan aloittelemaan kielenopiskeluita. Tumppi hoiti työjuttuja, paperiasioita ja kävi keskusteluja Raamattukoululla rehtori Pratumin, sekä muiden opettajien kanssa. Joitakin suomalaisiakin ehdimme nähdä, ja käydä pikaisesti ThaiSuKolla (Suomalainen koulu) syömässä Oonin laittamaa huippuruokaa ja käydä samalla vaihtamassa koulun kirjastosta uusia kirjoja niin lapsille kuin äidillekin. Danin 5 päivää aiemmin saama "rautaviritys" sai kokea uuden kolhun, joten tällä kertaa etsimään hammaslääkäriä Bangkokissa. Joka sairaalassa kävijälle tehdään henk.koht. sairaalakortti. Danilla näitä alkaa olla kerättynä jo aikamoinen kasa, joka saa äidin rahapussin pullistelemaan hassusti. ;)

Lentokentällä Miiaa odottaessa törmäsimme Pekingin Olympialaisista palaavia
urheilijoita odottaviin kaunokaisiin. Saga pääsi kuvaan parin tytön kanssa.

Miian saimme mukaamme lentokentältä, ja sitten aloitimme kotimatkan. Miia jäi Seijan luokse 30km:n päähän Chompraan, ja me pääsimme vihdoin pitkän reissun jälkeen kotiin.

Kotona odotti pari "ei-niin-kivaa" yllätystä, kun koira oli saanut itseensä "hot-spotin" eli märkivän ihotulehduksen ja jostain oli takapihalle ilmaantunut kuollut kana... Nämä saattavat olla hyvinkin yhteydessä toisiinsa. Mindi-koiramme ei suostunut kertomaan, miten kana oli pihaamme joutunut, ja oliko se ollut elossa pihaan tullessaan.. Tarkkaa ajankohtaa kanan ilmaantumiselle ei voi sanoa, mutta +35 asteen lämpötila ja nopeasti raadon löytäneet ötökät olivat tehneet kanasta ns. selvää.. Ihmettelimme yöllä kotiuduttuamme hajua alakerrassa, ja etsimme talon sisältä joka paikasta raatoa. Aamun valjettua hajun syy sitten selvisi takapihalta, keittiön ikkunan alta... yäk! Onneksi urhea mieheni hoiti raadon pois pihasta ja koiran eläinlääkäriin. Kotonakin koiran hoito olisi saattanut onnistua, jos koiramme sattuisi olemaan jotain rauhallisempaa rotua... Mutta Mindin ikiliikkujan luonnetta ei meinannut edes eläinlääkärin rauhoittava piikki taltuttaa! Kun koira vihdoin rauhottui eläinlääkärin pöydälle, oli haavat helppo puhdistaa ja lääkitä, kun karvat sai ajettua pois.
Kotiin palasi hyvin nolon näköinen, horjuen kävelevä koira "lampunvarjostin" päässä. :) Kotona lääkitys jatkui viikon verran ja nyt haavat ovat parantuneet tosi hienosti, joten lampustakin päästiin eroon :)

5.8.08

Enkelit töissä

Tämän kertainen kirjoitus on kiitos teille kaikille esirukoilijoillemme, jotka olette muistaneet meitä. Eilen saimme tuntea sen, kuinka järkyttävä hetki muuttui helpotuksen huokaukseksi, ja saimme todeta, että Jumala ja Hänen enkelvartionsa kulkevat meidän mukanamme - myös liikenteen vaaroissa.

Eilen maanantaina meillä oli reissu "täältä vielä enemmän itään", Ubon Ratcathaniin, sillä Tumpin ystävä Jussi oli tulossa meille kyläilemään, ja hänen lentokoneensa laskeutuisi Ubonin kentälle. Matkaa meiltä Uboniin on noin 120 km, mutta teiden kunnosta johtuen matkaan varataan pari tuntia aikaa. Jussin koneen piti laskeutua klo 14.30, joten lähdimme matkaan kotoa kymmenen maissa, että ehtisimme tutustua kaupunkiin ja tehdä ruokaostokset ennen Jussin saapumista. Siten ehtisimme kotiin vielä valoisalla.

Reilun tunnin matkattuamme tulimme kohtaan, jossa junanrata ylittää tien. Puomit laskeutuivat, ja odotimme junan. Heti junanradan jälkeen on jyrkkä, 90 asteen mutka.
junanradan ylityskohta, edessä mutka

Ollessamme mutkassa, vastaan tuli todella kovaa, n. puoli metriä meidän kaistaa moottoripyörä. Tumppi teki nopean väistöliikkeen vasemmalle välttäen näin nokkakolarin, ja moottoripyörä iskeytyi ensin kuskinpuoleiseen eturenkaaseen, kylkeen ja takarenkaaseen rikkoen takarenkaan. Rysäys oli kamala, ja näimme mopon kuskeineen keskellä tietä takanamme. Se oli sinkoutunut törmäyksen voimasta toiselle kaistalle. Sydän kylmänä odotimme, liikahtaako mies.

Miehellä oli onneksi kypärä päässään, ja kohta näimme käden liikahtavan, ja jonkun auttavan miestä pystyyn tien laitaan. Aasialaiset saattavat olla joissain asioissa hitaita, mutta ennenkuin Tumppi oli saanut auton pysähtymään tien laitaan ja itse ehtinyt autosta ulos, oli paikalla jo pari miestä ohjaamassa autoja ohi tilanteen, yksi pillin ja radiopuhelimen kanssa (ilmeisesti junakopin vahti, sillä täällä puomit lasketaan manuaalisesti).

Poliisit ovat saapuneet ja mies noussut pystyyn. Mopo vielä siinä paikalla, mihin se sinkoutui

Radiopuhelimen kanssa oleva mies paljastui poliisiksi, joten hänen kutsumanaan poliisit olivat kahdella autolla todella nopeasti paikalla. He haastattelivat kuskia, ja toimittivat tämän sairaalaan tutkimuksiin. Meidän tehtävä oli soittaa ekana vakuutusyhtiöön, sillä ohje on, että kulkuneuvoja ei saa siirtää ennen kuin vakuutusyhtiön edustaja on nähnyt paikan. Selvisi, että meidän vakuutusyhtiön lähin konttori on reilun sadan km:n päässä, joten poliisit ottivat valokuvia paikalta ja nostivat mopon kyytiinsä ja meille annettiin lupa vaihtaa rengas ja mennä sitten poliisiasemalle odottamaan.. Poliisit ottivat Tumpin ajokortin. Tumppi kun tuli ekan kerran käymään autolla, hän sanoi, että mopokuski vaikutti olevan humalassa. Samaa sanoi vapaalla ollut poliisi, joka oli kolaripaikalla. Silti meille jäi tilanteesta se käsitys, että meidän vakuutuksen ollessa hyvä, asia laitetaan olemaan Tumpin vika, jotta "kaikki voittavat".

Onneksi vararenkaamme oli kunnossa, ja pari miestä auttoivat vaihtamaan särkyneen renkaan. Sitten ei auttanut kuin kääntyä takaisin etsimään poliisiasemaa ja odottelemaan jatkoa. Poliisiasemalla arvaten meni tovi, kun piti odottaa vakuutustarkastajaa. Taivaan Isä järjesti kuitenkin asian niin, että pienen pienen poliisiaseman takana oli kaupungin urheilupuisto, jossa oli aivan uusi leikkikenttä lapsille keinuineen, liukumäkineen ja muine vehkeineen. Oli ruoka-aika, mutta läheisestä kioskista saimme sipsejä ja limsaa pahimpaan nälkään... Aurinkokin oli sopivasti pilvessä, joten ei ollut liian kuuma odottaa ulkona noita muutamaa tuntia.

Tumppi varovaisesti koitti poliiseilta välillä kysellä, mitä asiassa mahtaa tapahtua, ja miten toinen osapuoli voi. Tämä oli sairaalassa röntgenissä. Kun poliiseille selvisi, että mies on kunnossa (lukuunottamatta polvien ja rystysten nahkojen kuoriintumista), he ehdottivat sopimista. Eli jos me lähtisimme paikalta (he tiesivät, että meillä on kiire kentälle), he sopisivat asian meidän vakuutusyhtiön kanssa - tällöin me korjaisimme renkaan ja kyljen lommon omalla kustannuksella, ja mies hoitaisi moponsa korjauksen itse. Näin me säästyisimme mahdollisesti pitkältäkin selvitykseltä ja asioiden puimiselta. Tätä vaihtoehtoa ei tarvinnut edes harkita, sillä vakuutustarkastaja tuli juuri silloin paikalle. Hän lähti Tumpin kanssa tapahtumapaikalle katsomaan jäljet ja sen mukaan edettäisiin. Heidän palattuaan Jussi oli laskeutunut Uboniin, ja sovimme, että mikäli tilanne venyy, Tumppi jää paikalle selvittämään asiaa, ja minä haen Jussin lasten kanssa.

Poliisiasema

Sitten yllättäen asiat alkoivat edetä nopeasti. Vakuutusmies sanoi, että jäljet ja valokuvat paikalta, sekä kuljettajan kunto (hänet oli siinä vaiheessa toimitettu sairaalasta poliisiasemalle ja hänen humalatilansa oli vieläkin aivan selkeä kaikille paikalla olijoille) näyttävät aivan kiistatta, että syy ei ollut meidän. Poliisit sanoivat olevansa samaa mieltä. :) Moottoripyörä ajoi meitä päin kohdassa, jossa sillä oli ollut 5 eri varotusmerkkiä jyrkästä mutkasta ja rautatiestä, ja mutkassa oli ohituskielto ja 30km/h rajoitus. Ja mopojen täällä kuuluisi ajaa pientareen puolella, ei suinkaan keskiviivalla.

Eli tapahtui juuri se ihme, mitä kuulemma ulkomaalaisille ei täällä koskaan käy: mies todettiin yksin syylliseksi ja sakkoihin. Meille vakuutus korvaa peltivauriot kokonaan, ja renkaasta 50 %. Ja me pääsimme lähtemään!

Tilanne säikäytti meidät aika tavalla, mutta Taivaan Isä piti jälleen meistä huolta! Tumpin väistöliikkeen ansiosta mies selvisi hurjasta rysäyksestä ja ilmalennosta pienillä naarmuilla ja sakoilla. Jussi oli löytänyt tiensä Ubonissa taksilla Robinson "tavarataloon", josta hänet löysimme illansuussa, ja kotona olimme lopulta n. klo 21. Tapahtumarikkaan päivän jälkeen oli mukava päästä omaan sänkyyn ja lausua kiitosrukous Varjelijallemme, joka ei torku eikä nuku! Tähän lupaukseen luottaen käymme jälleen luottavaisin mielin eteenpäin:

Psalmi 121

Minä nostan silmäni vuoria kohti:
mistä tulee minulle apu?
Apu minulle tulee Herralta,
joka on tehnyt taivaan ja maan.
Hän ei salli sinun jalkasi horjua,
sinun varjelijasi ei torku.
Katso, Hän, joka Israelia varjelee,
ei torku, eikä nuku.

Herra on sinun varjelijasi,
Herra on suojaava varjosi
sinun oikealla puolellasi.
Ei polta sinua aurinko päivällä,
eikä kuu yöllä.
Herra varjelee sinut kaikesta pahasta,
hän varjelee sinun sielusi.
Herra varjelee sinun lähtemisesi ja tulemisesi,
nyt ja iankaikkisesti!

27.7.08

Läänin nuoret vierailulla ja kuittio-kojun testaus

Viikko sitten sunnuntaina meillä olikin kokousta ihan koko päivä. Ensin aamulla menimme kirkolle normaaliin aamukokoukseen kymmeneen. Sen jälkeen syötiin yhdessä. Puolenpäivän aikaan paikalle alkoi valua kylän lapsia, joita olimme pyytäneet edellisenä päivänä kerhossa tulemaan paikalle myös sunnuntaina. Iltapäivällä meille oli nimittäin tulossa vierailulle nuoria läänin muista seurakunnista.

Sunnuntain aamukokous

Samalla vietimme myös seurakunnan pihaan nousseen ravintolan "testipäivää". Kylä ykkösen kyläpäällikön vaimon sisko alkaa pitää ruuanmyyntipaikkaa kirkon edessä. Näin me molemmat voimme auttaa toinen toisiamme: me lainaamme tuolle ruuanmyyntikojulle maata hyvältä paikalta Rattanaburissa, ja sitä kautta seurakunta tulee tunnetuksi ruokailijoille, jotka päivisin tulevat ruokailemaan srk:n pihaan. Meidän työntekijöillä on siinä hyvä mahdollisuus jutella ruokailijoiden kanssa ja "madaltaa" näin osaltaan kynnystä kirkkoon.

Vaaleanpunapaitainen nainen on kyläpäällikön vaimo Phanaang ja
keltapuseroinen hänen siskonsa Nooi.


Itse ruuanmyyntiä ei ole vielä päästy aloittamaan uudella paikalla, sillä korjauksessa ollutta tietä ei ole vieläkään saatu valmiiksi. Sadevesikourut on kaivettu auki pitkältä matkalta ja jo valettukin, mutta nyt työmiehet ovat siirtyneet toiselle kadunpätkälle, joten kirkon pihaan ei ole päässyt autolla kohta kuukauteen... Toivomme, että työ vihdoin tulisi valmiiksi, sillä tie on nyt todella vaarallinen: Tien kummaltakin puolelta on kaivettu syvät ojat, joihin on valettu kourut, mutta raudat ovat yhä pystyssä... Koko ajan saa pelätä varsinkin lasten touhutessa, että milloin joku putoaa kuopan pohjalle rautoihin.. Pimeällä saa myös ajaa mopolla kieli keskellä suuta, ettei horjahda kuopan pohjalle.

Lapsia oli kirkolla taasen toistakymmentä. Koska vierailijoiden tulo viipyi, minä koitin leikittää lapsia. Kolmen tunnin suunnittelematon leikkisessio vaatikin aivonystyröiden hierontaa, että sai vilkkaat lapset pysymään aisoissa! Puoli neljän aikaan saapuivat vihdoin vieraat. Siinä vaiheessa suurin osa lapsista oli jo lähtenyt koteihinsa.
Surinin läänin nuoria eri seurakunnista


Tällä kertaa vieraita oli kahdesta muusta seurakunnasta, Chomprasta ja Sankhasta. Chompran nuoret Sawain johdolla vetivät musiikin ja ylistyksen. Sawai Chompran seurakunnasta johti ylistystä

Sankhasta oli aloituspuheenvuoro. Varsinainen "saarna" oli Tumpin vastuulla. Aiheena hänellä oli "Uskon kilvoittelu" hebrealaiskirjeen 12 luvun ensimmäisten jakeiden mukaan. Siinähän meitä kehoitetaan panemaan pois kaikki mikä meitä painaa, ja synti, joka niin helposti meidän kietoo, ja juoksemaan kestävinä edessä olevassa kilvoituksessa, silmät luotuina (..) Jeesukseen.

Pienen havainnollistamisen kautta Tumppi otti esille 4 ihmistä kuvaamaan uskonelämän juoksukilpailua. Hän antoi yhdelle kilpailijalle painavan säkin, sitoi yhden miehen ketjulla lähtöpaikkaan kiinni, sekä peitti yhden silmät mustilla lapuilla. Yksi juoksija sai juosta vapaana. Kilpailun jälkeen sekä ketju, säkki, että silmälaput auttoivat häntä hänen selittäessään niiden merkitystä nuorten elämässä.


Lopuksi rukoiltiin kaikkien noiden asioiden puolesta meidän omassa elämässämme, että voisimme jättää nuo kilpajuoksua hidastavat asiat elämästämme ristin juurelle.
Lopuksi vielä syötiin yhdessä kuittiota uudesta kojusta ja maisteltiin "suomalaista" banaanikakkua jälkiruuaksi. Mukava oli olla yhdessä, ja tavata monia muita nuoria uskovia!

Ilta jo ehti pimentyä, ennen kuin pääsimme kotiin. Ihmeen hienosti meidänkin lapset jaksoivat olla reippaasti kirkolla koko kuuman päivän aamusta iltaan saakka!