Läänin nuoret vierailulla ja kuittio-kojun testaus

Viikko sitten sunnuntaina meillä olikin kokousta ihan koko päivä. Ensin aamulla menimme kirkolle normaaliin aamukokoukseen kymmeneen. Sen jälkeen syötiin yhdessä. Puolenpäivän aikaan paikalle alkoi valua kylän lapsia, joita olimme pyytäneet edellisenä päivänä kerhossa tulemaan paikalle myös sunnuntaina. Iltapäivällä meille oli nimittäin tulossa vierailulle nuoria läänin muista seurakunnista.

Sunnuntain aamukokous

Samalla vietimme myös seurakunnan pihaan nousseen ravintolan "testipäivää". Kylä ykkösen kyläpäällikön vaimon sisko alkaa pitää ruuanmyyntipaikkaa kirkon edessä. Näin me molemmat voimme auttaa toinen toisiamme: me lainaamme tuolle ruuanmyyntikojulle maata hyvältä paikalta Rattanaburissa, ja sitä kautta seurakunta tulee tunnetuksi ruokailijoille, jotka päivisin tulevat ruokailemaan srk:n pihaan. Meidän työntekijöillä on siinä hyvä mahdollisuus jutella ruokailijoiden kanssa ja "madaltaa" näin osaltaan kynnystä kirkkoon.

Vaaleanpunapaitainen nainen on kyläpäällikön vaimo Phanaang ja
keltapuseroinen hänen siskonsa Nooi.

Itse ruuanmyyntiä ei ole vielä päästy aloittamaan uudella paikalla, sillä korjauksessa ollutta tietä ei ole vieläkään saatu valmiiksi. Sadevesikourut on kaivettu auki pitkältä matkalta ja jo valettukin, mutta nyt työmiehet ovat siirtyneet toiselle kadunpätkälle, joten kirkon pihaan ei ole päässyt autolla kohta kuukauteen... Toivomme, että työ vihdoin tulisi valmiiksi, sillä tie on nyt todella vaarallinen: Tien kummaltakin puolelta on kaivettu syvät ojat, joihin on valettu kourut, mutta raudat ovat yhä pystyssä... Koko ajan saa pelätä varsinkin lasten touhutessa, että milloin joku putoaa kuopan pohjalle rautoihin.. Pimeällä saa myös ajaa mopolla kieli keskellä suuta, ettei horjahda kuopan pohjalle.

Lapsia oli kirkolla taasen toistakymmentä. Koska vierailijoiden tulo viipyi, minä koitin leikittää lapsia. Kolmen tunnin suunnittelematon leikkisessio vaatikin aivonystyröiden hierontaa, että sai vilkkaat lapset pysymään aisoissa! Puoli neljän aikaan saapuivat vihdoin vieraat. Siinä vaiheessa suurin osa lapsista oli jo lähtenyt koteihinsa.

Surinin läänin nuoria eri seurakunnista

Tällä kertaa vieraita oli kahdesta muusta seurakunnasta, Chomprasta ja Sankhasta. Chompran nuoret Sawain johdolla vetivät musiikin ja ylistyksen. Sawai Chompran seurakunnasta johti ylistystä

Sankhasta oli aloituspuheenvuoro. Varsinainen "saarna" oli Tumpin vastuulla. Aiheena hänellä oli "Uskon kilvoittelu" hebrealaiskirjeen 12 luvun ensimmäisten jakeiden mukaan. Siinähän meitä kehoitetaan panemaan pois kaikki mikä meitä painaa, ja synti, joka niin helposti meidän kietoo, ja juoksemaan kestävinä edessä olevassa kilvoituksessa, silmät luotuina (..) Jeesukseen.

Pienen havainnollistamisen kautta Tumppi otti esille 4 ihmistä kuvaamaan uskonelämän juoksukilpailua. Hän antoi yhdelle kilpailijalle painavan säkin, sitoi yhden miehen ketjulla lähtöpaikkaan kiinni, sekä peitti yhden silmät mustilla lapuilla. Yksi juoksija sai juosta vapaana. Kilpailun jälkeen sekä ketju, säkki, että silmälaput auttoivat häntä hänen selittäessään niiden merkitystä nuorten elämässä.


Lopuksi rukoiltiin kaikkien noiden asioiden puolesta meidän omassa elämässämme, että voisimme jättää nuo kilpajuoksua hidastavat asiat elämästämme ristin juurelle.
Lopuksi vielä syötiin yhdessä kuittiota uudesta kojusta ja maisteltiin "suomalaista" banaanikakkua jälkiruuaksi. Mukava oli olla yhdessä, ja tavata monia muita nuoria uskovia!

Ilta jo ehti pimentyä, ennen kuin pääsimme kotiin. Ihmeen hienosti meidänkin lapset jaksoivat olla reippaasti kirkolla koko kuuman päivän aamusta iltaan saakka!