Äitienpäiväjuhla kirkossa

Elokuun 12. päivä vietetään Thaimaan kuningattaren syntymäpäivää. Samalla se on kansallinen äitienpäivä ja vapaapäivä Thaimaassa. Kuningattaren väri on vaaleansininen, joten kaikki kaupat ovat pullollaan vaaleansinisiä paitoja äitienpäiväteksteillä varustettuna. 

Koska tänä vuonna tuo päivä osuu keskiviikolle, kirkoissa ympäri maata on juhlittu äitienpäivän merkeissä jo tänä sunnuntaina.

Myös Thaiwian-seurakunnassa juhlittiin tänään oikein pitkän kaavan kautta!  Ovella kaikki äidit saivat kukkaset rintaansa ja ohjattiin istumaan salin etuosaan. Lapset ja nuoret olivat harjoitelleet hienoja esityksiä ja pastori Suraphongin Gemma- vaimo piti puheen "äidiltä äideille". 

Kaikki äidit kutsuttiin lavalle, ja muut seurakunta siunasi äidit. Sen jälkeen paikalla olevien lapset toivat jokainen äidilleen nuorten leipoman sydän-keksin. Kenen omat lapset eivät olleet paikalla, saivat lahjansa seurakunnan nuorilta. 

Lopuksi vielä pastori Suraphong puhui sananlaskujen kautta lyhyesti siitä, kuinka lasten kuuluu kunnioittaa vanhempiaan. Tilaisuuden jälkeen oli ruoka alakerrassa odottamassa. Ruoka oli tilattu ulkopuolelta, eikä kenenkään äidin tarvinnut jäädä myöskään tiskaamaan :)

uusi koti!

Kaksi ensimmäistä yötä takana uudessa kodissa. Talo sijaitsee noin kymmenen kilometrin päässä ChiangRain keskustasta vuorten välissä riisi- ja maissipeltojen läheisyydessä. Tie kaupungista mutkittelee suuren Kok- joen mukaisesti peltojen ja nyppylöiden välissä. Illalla tienoo on sysimusta - ei ole katuvalot häikäisemässä. Talo on suojaisan muurin takana, ja pihassa on paljon puita varjostamassa taloa kuumalta auringolta. Korkea katto ja avattavat puuikkunaluukut takaavat ilman kiertämisen talossa. Yöllä nukutaan verkkojen alla ja kattotuulettimet pyörittävät viilennystä. Sadekausi on alkanut oikein todenteolla - pitkään sateita odotettiin, mutta nyt kun sateet alkoivat, on satanut lähes tauotta toista viikkoa. Sehän tietää sitä, että kosteusprosentti on korkea, pyykit eivät kuivu jne. Näitä Aasian iloja :)

Ensimmäisenä yönä kuulostelimme talon ääniä. Uudessa talossa ja sen ympäristössä äänet ovat vieraita, oli monenlaisten eläinten ääniä, naapuritalojen ovien pauketta ja jos minkälaista lintua ja sammakkoa kurnuttamassa. Toinen yö oli jo vähän rauhallisempi - äänet eivät ole yhtään vähentyneet, mutta kaikkeen näköjään tottuu :) Sen olemme huomanneet, että pihan puut ovat houkutelleet monenlaisia lintuja asustelemaan ja laulamaan, ja saamme nauttia moniäänisestä laulusta ja sirkutuksesta pitkin päivää aivan aamuvarhaisesta lähtien.

Eilen olimme hakemassa raamattukoululta tavaroitamme, ja viimeisiä siellä pestyjä pyykkejä. Pyykkejä katolla viikatessa, alkoi kova sade, ja kiiruhdin rappusia alas.. Mutta trooppinen sade yhdistettynä kaakelilla päällystettyihin portaisiin ei ole hyvä yhdistelmä - ja lensin reippaassa kaaressa kyljelleni. Piti soittaa Tumppi apuun, että pääsin pois, niin kipeästi sattui moneen paikkaan. Onneksi en rojahtanut suoraan selälle, vaan lonkalle, ja siinä on sen verran "pehmustetta", että selvisin reiluilla mustelmilla. Vasen kyynärpää on yhä hellä, sekä isoimman osuman ottanut pikkuvarvas, joka on mukavan musta ja sillä ei kärsi kävellä. Liekö murtunut vai ei, mutta omatekoinen teippaus pitää sen aisoissa ja kipukaan ei ole paha, kun ei sille varaa. Onneksi täällä maassa sopii varvassandaalit sekä arkeen että juhlaan, ettei tarvitse hetkeen yrittää korkokenkään varpaita tunkea. :)

Tiistaina kävimme lasten koulussa sovittamassa koulupukuja ja ostamassa tarvittavat puvut lapsille. Pukuja on kahdenlaisia - peruspuku kauluspaitoineen ja solmioineen kolmena päivänä, ja urheiluvarusteet kahtena päivänä. Kuvia seuraa ensimmäisen koulupäivän jälkeen (en usko, että äidin blogin vuoksi haluaisivat uhrautua ja pukeutua koulupukuihin yhtään päivää aiemmin ennenkuin on aivan pakko :P) Kesäloma on siis loppumassa, ja koulu alkaa torstaina 13.8. Tiistaina menemme vanhempien infopäivään kuulemaan kouluvuodesta ja tapaamaan opettajia. Keskiviikko 12.8. on Thaimaan kuningattaren syntymäpäivä ja kansallinen äitienpäivä, joten silloin ei tarvitse vielä mennä kouluun :) Daniel menee 5. luokalle, ja Saga seitsemännelle. Meitä kaikkia taitaa jännittää yhtä paljon - niin itse oppilaita kuin vanhempiakin!

Heinäkuun kuulumisia

Elämme parhaillaan heinäkuun viimeisiä päiviä. Yleensä Thaimaassa sadekausi alkaa touko-kesäkuun vaihteessa, mutta tänä vuonna vettä on saatu odottaa ympäri maata jo kaksi kuukautta. Tämä on tuonut mukanaan monenlaisia vaikeuksia: Sadekaudella istutetaan riisi, joka tarvitsee runsaasti vettä. Nyt tilanne on jo niin paha, että osassa Bangkokia ei talousvettä enää saada joka talouteen koko päivää. Farmareita on pyydetty odottamaan riisin istuttamista, jotta pelloille pumpattava vesi säästyisi talousvedeksi koteihin. Osa jo istutetuista riisisadoista on pian menetetty vedenpuutteen vuoksi. Vuoden 2011 valtavien tulvien jälkeen tämä kaikki tuntuu hullulta… Nyt siis olemme yhdessä muiden kanssa rukoilemassa: ”Anna sade Jumala.”  ChiangRaissa on satanut muutamana päivänä ja yönä, mutta ei lähellekään normaalia sadekautta. 

Lasten koulukuvioita

Lapset osallistuivat kaksi ensimmäistä viikkoa ChiangRai International Christian Schoolin (CRICS) englanninkieliselle kesäleirille. Molemmat viihtyivät, vaikka leiri olikin pääosin kielioppia ja sanastoja, eikä mitään leikkiä :P Koska pääsy tuohon pääosin lähettilapsille tarkoitettuun kouluun oli epävarma (lasten kielitason olisi pitänyt olla valmiiksi samalla tasolla kuin muilla ikäisillään, jotka puhuvat englantia äidinkielenään), päädyttiin tutustumaan myös toiseen kansainväliseen kouluun (CRIS). Saga ja Daniel tekivät kaksiosaisen kielitestin sinne, ja pääsivät hienosti sisälle! Koulu on suurempi kuin aiemmin ykkösvaihtoehtonamme ollut kristillinen koulu, ja siellä kaksikielisiin (tai meidän tapauksessamme kolmekielisiin) lapsiin suhtaudutaan aivan eri tavalla kuin ensimmäisessä koulussa. Saga hyväksyttiin luokalle seitsemän ja Daniel luokalle viisi, samoin kuin Suomessa olisivat menneet. Koulu alkaa 13.8. ja koulun alkaminen tulee olemaan melkoinen muutos meille kaikille, joten muistakaa erityisesti Sagaa ja Danielia rukouksin tämän syksyn aikana!!! 

Asuntoasiaa

Toinen iso kiitosaihe on asunnon löytyminen. Ajoimme ympäri kaupunkia etsien meille sopivaa asuntoa. Olimme jo menossa allekirjoittamaan vuokrasopimusta eräästä toisesta talosta, kun tämän kyseisen talon omistaja otti meihin yhteyttä. Näimme talon kuvat erään välitysfirman nettisivuilla, mutta ohitimme sen, koska vuokra oli puolet suurempi, kuin olimme ajatelleet meidän maksimimme olevan. Nyt tuo nainen kuitenkin lähestyi meitä kysyen, että paljonko olisimme valmiit maksamaan. Kerroimme tilanteemme, ja hän vastasi: ”tämä summa sopii”. Eli hän oli valmis vuokraamaan talon meille puolella siitä summasta, mitä nettisivulla pyydettiin! Ensin ihmettelimme, että mikä koira tähän on haudattuna.. mutta pian totesimme, että Taivaan Isällä on varaa antaa lapsilleen myös jotain extraakin! :) Allekirjoitimme vuokrasopimuksen tällä viikolla ja pääsemme muuttamaan 1.8. Talo on maaseudulla, ananas- ja maissipeltojen keskellä, vuorten välissä. 

Syksyn työkuviot ovat selkeytyneet sen verran, että Tuomolle on varattuna kolme viikon mittaista opetusta tähän alkusyksyyn, joten niiden valmisteluissa menee aikaa. Kirsi on viettänyt kampuksella aikaa pääosin ammattikoulutuksessa oleviin lao- ja burman puolelta tulleisiin tyttöihin tutustuen. Ajatuksia ja suunnitelmia on monenlaisia, joten katsotaan, mitä suunnitelmista tulee ja mitkä asiat lähtevät aukeamaan.. Muistakaa rukouksin tätäkin asiaa! 

Koululla on tällä hetkellä opiskelemassa 32 opiskelijaa raamattua. Yhteiskuva henkilökunnan kanssa otettiin viime viikolla. Tytöt edessä ja pojat seisomassa takana, henkilökunta istuu tuoleilla keskellä - myös pari valkonaamaa mukana kuvassa :)

Lidialle yhä etsitään thai-kielistä hoitopaikkaa/päiväkotia jouluun saakka, jotta hän saisi palautettua thai-kielen ennen kansainväliseen kouluun siirtymistä. Mikäli Lidian thai saadaan käynnistymään, voisi hän aloittaa samassa koulussa Sagan ja Danielin kanssa tammikuusta lähtien. 

Nyt parhaillaan olemme käymässä Bangkokissa. Pari meidän matkalaukkuamme mm täynnä työhön liittyviä kirjoja, tuli tuttavaperheen mukana Suomesta pari viikkoa meidän perässä. Samoin meillä on ollut tavaroita ja kirjoja säilössä Bangkokissa raamattukoululla. Olemme saaneet tavata täällä ystäviä ja viime työkauden työtovereita ja lähtiessä pakkaamme auton täyteen tavaraa. Tokihan 12h ajomatka on pitkä, mutta yllättävän hienosti lapset sen jaksavat! Kun koulu alkaa elokuun puolessavälissä, on matkustelu sen jälkeen perheellä hankalaa, joten reissu osui hyvään saumaan. 

Matka ja ensimmäisen viikon tapahtumia

Matkamme seuraavat etapit suoritettiin lentokoneella. Kentällä saattamassa oli sukulaisia ja kannattajista Thaisolun Hannu Hietanen. Haikeat hyvästit jätettiin melko nopeasti, osittain rutiinilla osittain siksi, ettei kukaan halunnut itkeä.

Lähdimme sunnuntaina klo 18 jälkeen Helsingistä Istanbuliin, jossa odotimme koneen vaihtoa kolmisen tuntia. Tässä vaiheessa väsymys alkoi hieman painaa, sillä edelliset yöt oli menty melko vähillä unilla. Lento Istanbulista Bangkokiin oli todella hyvällä koneella vaikkakin lähtö jostain syystä venyi reilulla tunnilla. Tilaa oli riittävästi ja ruoka oli tavallista lentokoneruokaa parempaa. Osa meistä nukkui enemmän, osa vähemmän - kukaan tuskin tapeeksi.

Bangkokissa meillä oli useamman tunnin vaihto ja jouduimme tekemään myös maahantulomuodollisuudet sekä ottamaan laukut ulos. Viimeiselle lennolle tehtiin uusi check-in. Pää oli melko pyörällä, mutta paljon tuttuakin oli. Lidia muun muassa oli totuttuun tapaan useamman matkalaisen kanssa valokuvassa jne. Yksi kummallisemmista tapahtumista oli, kun Kirsi ja Saga kävivät hakemassa kahvit kentän Starbucks- kahvilasta. Myyjä alkoi jutella Kirsille kuin vanhalle kaverille. Hän muisti, milloin olimme viimeksi käyneet ja missä asuneet taipaleemme aikana. Bangkokin lentokentän läpi kulkee vuosittain miljoonia ihmisiä ja Starbucksissakin käy päivittäin satoja ja tuhansia asiakkaita, joten uskomattomalta tuntuu, että vuoden poissaolon jälkeen voi jäädä tuollaisessa paikassa jollekin mieleen.

Viimeinen lento Chiang Raihin oli vain reilun tunnin mittainen. Kenttä on pieni, joten pääsimme nopeasti ulos kaikkien kapsäkkiemme kanssa. Meitä oli vastassa pastori Suraphongin vaimo Gemma ja heidän kaksi lastaan. Gemma vei toisella autolla laukut suoraan raamattukoululle ja me toisella autolla pikkukaupan ja aamupalatarvikkeiden kautta myös majapaikkaan.

Pääsimme asumaan Indochina- raamattukoulun vierailevien opettajien asuntoon, jossa on kaksi makuuhuonetta ja oleskeluhuone sekä pieni keittiönurkkaus, WC ja suihku. Tässä mahdumme asustelemaan siihen saakka, kunnes löydämme kodin.

Ensimmäisiä asioita hoidettavana kodin etsimisen lisäksi on lasten kouluasioiden järjesteleminen.
ChiangRaissa on kaksi kansainvälistä koulua, joissa molemmissa on omat hyvät puolensa kuin myös heikkoutensa. Lapset tekivät ensimmäisen koulun kielikokeen torstaina, ja toisen koulun kielitesti on edessä ensi viikolla. Koulunkäynti englanniksi on molemmille lapsille uusi asia, ja aiheuttaa stressiä ja jännitystä, joten teette hyvin, jos muistatte erityisesti tätä asiaa! Uskomme, että juuri Sagalle ja Danielille oikean koulun ovi aukeaa!

Molemmat lapset osallistuvat nyt seuraavien kahden viikon ajan toisen koulun English Camp- leirille, jossa pääsevät hieman käyttämään englantia ennen koulun alkua.

Tänään lähdemme katsomaan paria taloa, mitä meille on tarjottu. Sopivan kodin löytyminen on toinen iso asia, mikä tulee vaikuttamaan koko perheen viihtymiseen. Eli muistakaa myös tätä asiaa!

Nyt elämme lauantaita. Tuomolle tuli juuri puhelu, jossa pastori ja raamattukoulun johtaja Suraphong kysyi, josko Tuomo voisikin opettaa ensimmäisen oppiaineen jo ensi viikolla tiistaista alkaen! :) Eli vauhdikkaasti alkaa arki, ja juuri tällaisilla aasialaisilla varotusajoilla :)
Raamattukoululla opiskelee tällä hetkellä 32 oppilasta kolmella eri vuosikurssilla, ja ensi viikolla on Tuomolle kolmosluokkalaisten Missiologian kurssi. Tämä on aihe, jota Tuomo on opettanut nyt kahtena vuonna peräkkäin Indonesiassa, joten materiaali on valmiina. Siellä opetuskieli on ollut Englanti, nyt ”vaan” siis kieli vaihtuu. Muistakaa myös ensi viikon opetusta! Tämä tarkoittaa Kirsille sitä, että auton rattiin on hypättävä samantien, että lasten koulukuljetukset saa hoidettua. No, eipähän jää sekään asia roikkumaan :)

Chiang Raita ympäröivät vuoret...

Matka on alkanut

Pari viikkoa on mennyt taloa ja laukkuja pakatessa. Meillä lähtemisen teki helpommaksi se, että Kirsin vanhemmat siirtyvät asuttamaan taloamme, joten aivan kaikkea ei tarvitse pakata pois. Monet ovat kysyneet tunnelmia ja rehellisesti täytyy sanoa, että ei ole ehtinyt tuntua miltään. Ajatukset ovat olleet mukaan lähtevissä tavaroissa ja hoidettavissa asioissa. Toisaalta ei ole myöskään halunnut hirveästi päästää tunteita vallalleen....sen aika koittaa myöhemmin. Ehkä lentokoneessa...

Matkamme ensimmäinen etappi on nyt takana kun eilen illalla ajoimme Kuikasta Helsinkiin Tuomon vanhempien luokse. Reippaasti olemme kaikki selvinneet vaikka lapsiakin leiriviikon jälkeen varmasti väsytti. Aamulla heräsimme Lidian iloiseen kiljahdukseen "tänään me lähdetään Thaimaahan"

"Toinen erikoiskoe"

Sunnuntain vietimme Tuomon vanhempien luona Vuosaaressa ja tapasimme Tuomon sisaruksia. Serkukset saivat vielä kerran leikkiä yhdessä ja vanhemmat juoda kahvia. Viimeisiä käsimatkatavaroiden pakkauksia ja järjestelyjä tehtiin. Aika kului jälleen tavallista nopeammin ja pieni hoppu ja paniikki tuli kentälle lähdön kanssa. Ajoissa kuitenkin oltiin. Kentällä oli saattamassa ja matkalaukkuja toimittamassa myös Kirsin vanhemmat ja sisko. Kannattajista terveiset kävi sanomassa myös thaisolun Hannu Hietanen. Hyvästit heitettiin melko nopeasti ja tavoite oli, ettei kenenkään tarvitsisi itkeä. Tässä tavoitteessa melkein onnistuttiin…

Turkish Airlinesin lennolla matkasimme Istanbuliin,  josta muutaman tunnin vaihdolla kohti Bangkokia.

Déjà-vu

Pakkauslaatikoiden ja matkalaukkujen keskellä tulee tunne, että edellisestä muuttourakasta on liian vähän aikaa. Pakkaamisessa on toisaalta rutiinia, onhan tämä meille jo kymmenes muutto näiden reilun 14 avioliittovuoden aikana. Mutta helppoa muuttaminen ei koskaan ole - alitajunnassa erilaiset tunnelataukset jylläävät. Nyt vain ei ole aikaa jäädä tunteita pohtimaan.

Kannatuksemme ratkesivat siinä määrin myöhään, että touko - kesäkuu on ollut melkoista vilskettä. Tuomo jatkoi töitä toukokuun loppupuolelle ja Kirsillä töitä oli sovittuna kesäkuun puolelle. Ohjelmaa on muutenkin ollut paljon, sillä suhteita ja virallisia asioita on täytynyt hoitaa. Kiersimme vielä muutamien uusien kannattajien luona ja 24.5. lähes kaikki kannattajatahot olivat Tikkakoskella koolla. Ruut ja Henry Mononen olivat vierailulla tuossa helluntain tilaisuudessa ja jumalanpalveluksen jälkeen jatkettiin vielä palaverilla. Toukokuussa 16. päivä oli myös Tuomon valmistujaiset Keuruulla sekä kuun lopussa vielä sukulaisten ja ystävien kesken. Mukava oli vielä ennen lähtöä saada tuttavia kasaan. Kirsin vanhemmat tekivät suuren panostuksen valmistujaisten onnistumiseksi ja nyt ovat korvaamattomana apuna pakkaustouhuissa. Meidän onneksi Suomi-kodin ei tarvitse olla reilun viikon päästä täysin tyhjä, sillä saamme heidät jälleen asuttamaan taloamme seuraavan kauden ajaksi.
Juhannuksena ajamme Keuruulle parina päivänä (pe ja la), toivottavasti törmäämme mahdollisimman moneen siellä! Ensi viikolla isommat lapset pääsevät vielä seurakunnan leirille, ja sieltä sitten melkeimpä suoraan lentokentälle…

Team Lehtimäki Facebookissa

Olemme avanneet sivun myös Facebookiin https://www.facebook.com/teamlehtimaki. Sinne tulee ehkä hieman erilaisia ja arkisempia päivityksiä elämästämme. Facebook sivuamme voit seurata vaikka et itse olisikaan facebookin käyttäjä.

Vihdoin uutisia

Edellisen postauksen otsikko ”kärsivällisyys kasvattaa” sopii moneen kohtaan - myös niille, jotka ovat odottaneet päivitystä tilanteestamme. Tilanne on elänyt kevään aikana, joten on hyvä kertoa hieman tarkemmin kokonaisuudesta.

Olemme lähdössä kolmannelle työkaudelle Thaimaahan. Kohteena on Thaimaan pohjoisin lääni Chiang Rai. Siellä menemme Indo China raamattukoulun työyhteyteen ja tarkempi toimenkuvamme hahmottuu, kun pääsemme tutustumaan työhön ja keskustelemaan kasvotusten pastori Suraphongin kanssa. Omaan työnäkyymme kuuluu raamattukoulutus, Thaimaan seurakuntien oman lähetystyön käynnistäminen sekä lapsityö eri muodoissaan. Jippii -työ on ollut Kirsin sydämellä vuosia ja sehän on lähetystyön käynnistämistä ja lähetysinnon lisäämistä parhaimmillaan.  Näkymme mukaisilla osa-alueilla Indo Chinassa tehdään jo työtä ja syksyn aikana hahmottuu se, millä tavoin voimme olla tukemassa ja viemässä työtä eteenpäin.

Indo China Bible Training Center kampusaluetta

Lentoliput on jo ostettu ja lähdemme matkaan 28.6.2015. Chiang Raissa meillä on edessämme asunnon etsiminen ja lasten kouluun liittyvät asiat. Lasten koulunkäynti tuleekin olemaan yksi suurimmista muutoksista elämässämme, sillä lapset siirtyvät kansaiväliseen kouluun ja kieleksi opiskelussa vaihtuu englanti. Kesän aikana lapset joutuvat tekemään kielikokeita ja tämä on osasyynä siihen, että lähdemme jo kesäkuussa.  Lapsia ja perhettämme tässä muutoksessa on hyvä muistaa rukouksin.

Kevään aikana olemme vierailleet kannattajaseurakunnissamme ja vielä on kaksi paikkaa käymättä. Lisäksi Kirsillä on tulkkauksia vielä kesäkuun puolellakin eli ohjelmaa riittää aivan siihen saakka kunnes lentokentällä karistamme Suomen pölyt jaloistamme. Kiire Suomen arjessa ja työelämässä on valitettavasti aiheuttanut sen, että monta ihmistä jäi ja jää tapaamatta.

Kuten aiemmista teksteistä käy ilmi, kannatusten löytyminen on ollut melkoinen haaste. Tälle kaudelle meillä on kaikkiaan kahdeksan yhteistyötahoa. Emme ole vielä aivan päässeet tavoitteeseemme kannatusten osalta, mutta vajaus oli sen verran pieni, että lähettämispäätös tehtiin. Kannatusten osalta työ ei kuitenkaan ole tehty, sillä ei ole tarkoitus, että mitään tahoa kuormitetaan lähettämisen osalta liikaa. Jos haluat omalta osaltasi olla tukemassa työtämme, ota yhteyttä, niin linkitämme sinut oikeisiin ihmisiin. Sanonta ”pienistä puroista syntyy suuri joki” pitää paikkansa tässäkin tapauksessa. Yhteisellä rukouksella ja yhteisellä tuella saamme aikaan suuria asioita. Toteutetaan yhdessä ”Jumalan unelmaa”:

”Tämän jälkeen minä näin suuren joukon ihmisiä, joita ei kukaan voinut laskea,kaikista kansanheimoista, sukukunnista, kansakunnista ja kielistä. He seisoivat valtaistuimen edessä ja Karitsan edessä yllään pitkät valkeat vaatteet ja käsissään palmunoksat” (Ilm. 7:9)