Maaliskuun aikana Chiangmain ilmatilaan on kertynyt savuverho, joka
on saanut alkunsa kaupunkia ympäröivistä tulipaloista. Näihin
aikoihin ihmiset kulottavat peltojaan, ja myöskin laajoilla alueilla
vuorilla metsä palaa. Tänä vuonna tilanne on harvinaisen vaikea. Kun
terveydelle vaarallinen määrä savu/pölypartikkeleita ilmassa on
80-120mikrogrammaa/ kuutiometri, on tuo määrä ollut eilen
Chiangmaissa 380.. Voi siis kuvitella, että ongelmia näillä määrillä
esiintyy. Radiossa ja televisiossa on kehotettu ihmisiä käyttämään
hengityssuojaimia ja välttämään turhaa ulkonaliikkumista. Parina
viimeisenä päivänä savun on todella voinut tuntea heti ulos
astuessaan. Tänään ilma näyttäisi ensimmäistä kertaa pitkään aikaan
kirkkaammalta.. (Asiasta kiinnostuneet voivat lukea
www.bangkokpost.net )
Taas vaihteeksi olemme myös sairastelleet.. Viime viikolla menimme
viimein Danin kanssa lääkäriin, kun oli yskinyt jo neljä viikkoa ja
yöyskä varsinkin pahentui. Kotilääkkeet eivät enää tehonneet, joten
arvelimme, että on taasen lääkekuurin paikka. Niinhän siellä olikin
tulehdusta sekä keuhkoissa, että silmässä, joten saimme taasen
repullisen lääkkeitä Danille. Antibiootti helpottikin pian Danielin
tilannetta. Tumppi kärsi samoihin aikoihin kurkkukivusta ja
flunssasta. Kun Danielin olo alkoi kohentua, niin sitten la-su
välisenä minulla ja Sagalla nousi kuume. Sunnuntaista keskiviikkoon
meni mahataudin kourissa. Sagan oireet olivat lievemmät, mutta minun
oloni ehti mennä jo aika kehnoksi, vaikka kuinka koitti tankata
nesteitä ja suoloja ym. nestetasapainon ylläpitämiseksi.
Antibioottikuurithan siihenkin oli sitten nautittava, ja nyt vihdoin
tänään torstaina tuntuu, että tauti alkaa olla voitettu. Toki olo on
vielä heikko, mutta pikkuhiljaa... (kaikki jotka minut tuntevat,
tietävät varmasti miten hyvin osaan "pikkuhiljaa".. :) Joten tänään
jo palasin minäkin koulukirjojen pariin. Tumppi opiskeli opettajan
kanssa Raamattu-aiheista kirjaa minun sairastaessani.
Viimeinen kuukausi on ollut henkisesti ja myös fyysisesti rankka. Nyt
toivomme kuitenkin, että voimme hieraista kaikki savut silmistämme,
ja katsella kohti kirkasta taivasta. Olemme saaneet kaiken vaikeuden
keskelläkin kokea, että Jumala on lähellä. Sen tiedon voimin, kohti
kirkkaampaa huomista!
kirjoitteli kirsi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti