Naistenkokous

Naisten välinen yhteys oli selvästi nähtävissä

Eilen minulla oli etuoikeus vierailla naistenkokouksessa Surinissa. Vein kokoukseen tiimimme jäseniä ja yhden seurakuntalaisen. Yhdessäolosta näkyi selvästi ilo ja vapaus. Istuessani salin takaosassa siunasin tuota joukkoa, joka tulee tekemään vielä suuria asioita läänissämme ja läänin rajojen ulkopuolella.

Ohjelmassa oli paljon ylistystä ja rukousta

Kokouksia järjestetään käsittääkseni parin kuukauden välein, ja niiden tarkoitus on koota yhteen läänin naiset, jotta he voisivat rakentua ja rohkaistua yhdessä. Naistoimikunta on aktiivinen jaosto koko Thaimaassa ja Surinin naiset ovat hyvin aktiivisia kaikessa toiminnassa.

Thaimaahan lähetetään edelleen uusia lähetystyöntekijöitä, mutta asetelma on kovasti erilainen nykyään. Jouduin tuossa kokouksessa jälleen kerran toteamaan sen, että Thaimaan seurakunnilla on paljon opetettavaa Suomen seurakunnille. Tästä hyvänä esimerkkinä on läänin seurakuntien välinen yhteistyö.

Tumppi

Kyläilyä

Maanantai

Maanatai on meillä varsinainen vapaapäivä, mutta halusin kuitenkin lähteä kiertelemään mopolla ympäriinsä. Aikani kierreltyäni osuin tutun kyläpäällikön talolle. Paikallisen tavan mukaan he kutsuivat minut rupattelemaan. Koska hän oli se, joka tuli häätämään vaarattoman käärmeen pihaltamme, siitäkin tietysti puhuttiin. Yritin selitellä, että eihän sitä voi kaikkia käärmeitä tuntea, kun meillä on Suomessa vain yksi vähän vaarallinen ja sitäkin pitää etsiä. (keskustelusta sisuuntuneena rakensin samana iltana käärmeenpyydystimen, Kirsin hankkimien ohjeiden mukaan. Ei tarvii auttaa enää :) ). Kyselin samalla, että kuinkahan paljon vaarallista kobraa tapaa täälläpäin. Kaikki osoittivat kymmenen metrin päässä olevaa metsää. Siellä niitä kuulemma oli, mutta eivät muistaneet milloin viimeksi olisi purrut ihmistä. Ihmisillä kun on tapana ottaa ne kiinni ja syödä.

Pääasia kuitenkin oli se, että sain istua heidän kanssaan ja tehdä tuttavuutta. Tiimimme tavoite on aloittaa työtä juuri tuossa kyläyhteisössä, joten on tärkeää, että minäkin voin tutustua ihmisiin ja heidän elämäänsä tuolla alueella. Huoli maatalouden koneellistumisesta painoi kovasti kyläpäällikön mieltä....ihmisiltä loppuu työt.

"käärmeenpyydystin" 2 metriä pitkä putki,jonka päässä on lenkki.

Käärme olisi tarkoitus saada luikertelemman lenkin läpi, ja sitten kiristetään narusta vetämällä.

Helpommin sanottu kuin tehty???

Tiistai
Tänään kävimme tiimiläisemme Kaewn tai suomeksi Kääon isoveljen luona. Hän asuu hieman kauempana, joten ajoimme autolla koko neljän porukka heidän kotiinsa. Istuimme ja rupattelimme muutaman tunnin ( paljon tosin meni minulta murteen takia ohi). Isäntä tarjoili myös hedelmästä tehtyjä herkkuja ja koska hedelmän nimi oli minulle vieras, niitä lähdettiin hakemaan puusta eri kypsyysvaiheissa. Nimeä en muista enää ja suomeksi sitä tuskin on. Hedelmä muistuttaa hieman kookosta, mutta sen kuori on todella paksu ja kova. Syömistä on sisällä vain pari lusikallista ja maku on melko "mauton". Valitettavasti kuvia ei ole....ne kertoisivat paljon enemmän. Kaew haluaisi perustaa tuohon kotiin ryhmän, jossa voisimme opettaa ja keskustella kristinuskosta kyläläisten kanssa. Koska kylällä ei ole uskovia, olisi tarkoitus antaa heille mahdollisuus perehtyä asioihin ja sitä kautta johtaa heitä eteenpäin.

hedelmiä hakemassa

Tumppi

Sadetta ja matelioiden metsästystä

Sadekausi taisi sitten alkaa. Iltapäivisin, yleensä klo 14-15 aikaan alkaa sade, joka saa pian kadut täyttymään vedestä. Ilmakin viileni sateiden tultua mukavasti, nytkin vaivaiset +30 astetta varjossa. Kosteus tosin lisääntyi, joten nihkeä olo jatkuu edelleen. Ukkoset riepottelevat myöskin ympäröivää luontoa kohtalaisella voimallaan. Kun kunnon tuulenmyräkkä tulee, niin torimyyjien varjot lentelevät, ja hedelmät tippuvat puusta.


Sade toi myöskin sammakot pihaan. Pikkurillin kynnen kokoiset ja vähän suuremmat vauvasammakot - joita on kymmeniä - pomppivat pitkin pihaamme. Ne olivat alkuun mielestämme ihan hellyyttäviä, kunnes tänään aamupäivällä paljastui niiden olon varjopuoli... Uljas vahtikoiramme Mindi, joka on ehtinyt jo 5 kk:n ikään, haukkui tänään ihan uudella "haukkuäänellä" pihassa, ja sai Tumpin menemään ulos. Ja kuinka ollakkaan, pihassa oli meneillään kahden luontokappaleen valtataistelu. Käärme uhitteli Mindiä ja Mindi haukkui.

Yritimme huutaa Mindiä pois, mutta minkäs koira luonnolleen voi - eihän sitä pois saaliinsa luota saanut. Ja vielä kun onneton käärmeenrotale nosti päätään ja pullisti niskaansa Mindille, niin haukku vain yltyi. Tumppi uskaltautui kuitenkin hakemaan koiran pois ja sisälle kiusaamasta käärmettä enempää.. Se koittikin heti Mindin mentyä paeta paikalta, mutta väärään suuntaan - takapihallemme, josta ei ole poispääsyä. Käärmeen väritys oli meidän silmäämme erityinen (siis emme olleet ChiangMain "käärmetalossammekaan" tuon näköiseen otukseen törmänneet), joten päätimme olla ronkkimatta tuota n. 1,5 metrin mittaista lieroa. Soitimme kirkolle, ja tiimiläisemme Phat soitti kylältä tuntemamme miehen meille avuksi. Tuo mies hätisti käärmeen pihasta pois, ja sanoi sen olevan vaaraton sammakonsyöjä. Mutta olipas taas pulssianostattava kokemus!

(Nettitutkimuksen jälkeen tulimme siihen tulokseen, että tapaamamme käärmetys oli Coelognathus radiatus, eli Copperhead Rat Snake. Suomessa jotain vastaavaa rottakäärmettä myydään eläinkaupassa n. 100 euron hintaan... )

Tässä kiinnostuneille linkki Thaimaan myrkyllisiä eläimiä - sivustolle:
http://www.siam-info.de/english/poisonous_animals.html

urhea käärmekoiramme Mindi ja Dani

Ystäväkirjeemme

Napsauttamalla tästä linkistä, pääset lukemaan uusimman ystäväkirjeemme.

Tiedote - Hengissä ollaan

Reilu 3 viikkoa on kulunut muutostamme ja jotkut jo kaipailevat tietoa olostamme. Niin paljon on muuton yhteydessä ja sen jälkeen tapahtunut, että en tänään kaikkea kirjoita. Yritämme (lue: Kirsi tekee) saada ystäväkirjeen tehtyä lähiaikoina ja siitä tekstistä voitte lukea tapahtumista seikkaperäisemmin.

Lyhyt katsaus kuuluu näin. Olemme asettuneet uuteen asuntoomme ja noin 90% tavaroista on purettu/paikoillaan. Sairastimme lähes kaksi viikkoa yhdessä ja erikseen. Saga tuli juuri jälkitarkastuksesta ja sai terveen paperit. Alamme siis vihdoin olla kunnossa.

Työtä seurakunnassa olemme aloitelleet tutustumalla työntekijöihin ja työhön. Lisäksi kaupunki ja sen asukkaat ovat tulleet tutuiksi tarvikkeita etsiessä.

Iloinen lisä elämäämme tuli Sirpa-mummon myötä noin viikko sitten. Lapset nauttivat mummon läsnäolosta ja me aikuiset tietysti myös.

myöhemmin siis lisää....

-Tumppi-

Hyvästit ChiangMaille

Tavarat alkavat olla laatikoissaan ja pakattuna, nyt enää muutaman tunnin unet vanhassa kodissa, ja sitten huomenna (perjanaina) aamulla tulee muuttoauto hakemaan tavarat.

Niin kuin Tumppi kirjoitti, viimeiset viikot ovat kuluneet vauhdilla. 

Tässä muutaman kuvan kera, mitä mm. on tapahtunut viikon sisällä:

Viikko sitten vietimme Tumpin 30-vuotissynttäreitä ystäviemme Erik, Mariaana ja Erika Klarin kanssa. Syntymäpäiväsankarin ilmekin sen kertoo, että on hänen ensimmäinen kertansa japanilaisessa ravintolassa :)

Tiistaina vuokraemäntämme tuli tyttärensä kanssa hyvästelemään meidät. Ja sitten piti ottaa vielä yhteiskuva koko poppoolla... Olimme hänen ensimmäiset ulkomaalaiset vuokralaisensa, joten hän halusi meistä kuvan muistoksi!

Keskiviikkona tapasimme entisen kielenopettajamme Tukkataan perheineen. Heidän pieni Green-poikansakin on jo ehtinyt 7 kk;n ikään. 

Sieltä siirryimme Sagan ja Danielin kouluun hakemaan heidän todistuksensa ja portfolionsa. Lapset hyvästelivät vielä sekä koulun kivan pallomeren, että opettajat. Vaikka nyt on koululaisten kesäloma, ovat opettajat kuitenkin töissä koko ajan. He olivat ainoastaan viikon lomalla heti koulun juhlien jälkeen, ja senkin loman he viettivät yhdessä koko opettajaporukan kanssa rannalla! Mitäs Suomen opettajat ovat mieltä tästä mallista?? :)

Äkkiä on ensimmäiset 2,5 vuotta täällä ChiangMaissa kulunut. Nyt on kuitenkin tullut aika jatkaa matkaa... Yhtä asiaa olemme tässä viime päivinä ihmetelleet: 

Kuinka kummassa kolmesta matkalaukullisesta on voinut tulla rekkalastillinen tavaraa???

Lämmin tuulahdus

Tällä tropiikissa arki tuntuu yhtälailla arjelta kuin Suomessakin. Useimmiten palmuja, vuoria ja eksoottisia liskoja ei juurikaan noteeraa. Välillä kuitenkin tulee vastaan "epätodellisia" hetkiä, jolloin ihmettelee sitä, että olemmeko todella täällä. Minulla oli eilen sellainen. Pari viikkoa jatkuneen kuumuuden ja tuskaisen olon jälkeen alkoi tuulla. Tuuli monesti tarkoittaa sadetta ja menin ulos tarkastelemaan taivasta. Seisoessani ulkona, suljin silmäni ja tunnustelin lämmintä tuulta. Suomessa ei tällaista lämmintä tuulta ole edes kuumimpana kesäpäivänä......arkista, mutta kuitenkin hieno kokemus.

Tänään tilanne onkin sitten ollut toinen. Tuulesta ei ole tietoakaan, saati sitten sateesta. Lämpötila on vaihdellut viime viikot 33-36 asteen välillä talomme varjoisalla puolella. Tänään taisi kivuta 34 asteeseen varjossa. Pakkaaminen on ollut tuskaista ja mikäli ei yläkerrassa pidä ilmastointia päällä, nousee sisälämpötila lähes 40 asteeseen. Laatikot kuitenkin täyttyvät pikkuhiljaa, paljolti Kirsin toimesta. Kaiken pitäisi olla valmista 28.3, kun muuttoauto tulee noutamaan kuormaa.

Viime viikkojen tärkeimpiin tapahtumiin kuuluu lasten koulun päättäjäiset 9.3. Saga valmistui esikoulun 3.-luokalta ja Daniel 1.-luokalta. Sagan luokka sai osakseen erityistä huomiota, sillä he lopettivat esikoulun ja ovat valmiita siirtymään varsinaiseen kouluun. Lisäksi jokaiselta luokalta oli erilaisia tanssiesityksiä. Lopuksi syötiin makoisa ateria ja sekä Saga että Daniel hyvästelivät ystäviään. Opettajia käymme vielä tapaamassa ennen muuttoa.

Sagan luokka rehtorin kanssa valmistujaiskuvassa

Saga vastaanottaa todistuksen

Danin luokka vauhdikkaassa esityksessään

Olemme myös tavanneet ystäviämme ja lähettitovereitamme. Muutto lähes 1000km:n päähän tarkoittaa sitä, että monia heitä emme näe pitkään aikaan. Tuntuu haikealta, mutta toisaalta tulevat uudet haasteet pitävät mielen hyvänä.

-Tumppi-

Sairastelua ja muuttolaatikoita

Nyt on sitten vuorostaan Saga ollut kuumeessa kolmatta päivää. Nenä vuotaa ja se saa olon kurjaksi. Dani on tervehtynyt paljon viikonlopun aikana, joten lähti reippaana miehenä vielä kouluun. Lasten koulua on jäljellä enää kaksi viikkoa, viimeinen koulupäivä on 7.3. ja sunnuntaina 9.3. on lukuvuoden päätösjuhla, ja samalla meidän lasten hyvästit koululle ja kavereille siellä.

Me nostimme tänään muuttolaatikot levälleen ja aloitimme pakkaamisen "pitkän kaavan" kanssa. Eli nyt, kun aikaa vielä on, yritämme edes osan saada tehtyä perusteellisesti ja lajitellen, seuloen tärkeät tavarat "roskista". (Tumpin mielestä suurin osa minun hamstraamista "tätä-voi-vielä-tarvita" askartelutarvikkeista kuuluu tämän kategoriaan...). Viimeisinä päivinä ennen muuttoautoa pakkaaminen kuitenkin muuttuu "sullotaan-nämä-tavarat-nyt-vaan-äkkiä-jonnekin" tyyliseksi.

Auto on yhä huollossa, ilmastointiin tarvittavia osia kun joutuivat tilaamaan. Toivottavasti tänään illalla saamme auton kotiin. 

Ihana ja valokuvissa suloiselta söpöläiseltä näyttävä koiranpentumme on muuten löytänyt piilevän luonteensa: metsästäjä! Kaksi puluparkaa on jo menettänyt henkensä meidän pihaan laskeutuessaan ja joutunut tuon vaanivan suden hampaisiin... Eikä ikää ole vielä kolmea kuukauttakaan! Mietimme mahdollisten varoituskylttien pystyttämistä puluille.

Viime viikolla meidän poissaollessamme kadunlakaisija-täti oli löytänyt koiranpennun ulisemasta portin takana - mutta portin ulkopuolella! Oli kiivennyt kukkaruukkujen päälle ja siitä ponnistanut itsensä aidan betoniosan päälle ja kaltereiden välistä karkuun. Koti-ikävä oli kuitenkin pian iskenyt ja siellä se itki säälittävän näköisenä. Kun täti tuli lähemmäksi, se ärisi ja murisi kuitenkin alkuun - muisti vahtitehtävänsä kuitenkin! :) Hetken koiran kanssa juteltuaan täti sai tulla lähemmäksi ja pääsi nostamaan koiran aidan yli takaisin omaan pihaan. Kiinnostuneille tiedoksi: kukkaruukut siirtyivät kauemmas aidasta.