Alkuvuoden tapahtumia

Vuoden toinen kuukausi on jo lopuillaan, joten on aika vetää yhteen alkuvuoden tapahtumat. Vuoden alusta on perinteisesti FGCT:n työntekijäpäivät. Tänä vuonna ne järjestettiin raamattukoululla, joten onneksi ei tarvinnut matkustaa kauas. Kotoa käsin oli mahdollisuus osallistua päiville.

Työntekijäpäivät alkoivat maanantaina ja päättyivät torstaina. Päiville osallistui kaikkiaan noin 180 henkeä ja lähes kaikki seurakunnat olivat edustettuina. Päivien ohjelmassa oli erilaisia tilaisuuksia ja kokoouksia. Päähuomion vei kuitenkin uuden hallituksen valinta. Herätysliikkeelle valitaan aina hallitus neljäksi vuodeksi ja nyt oli siis uuden johtoryhmä valinnan paikka.

äänten laskenta meneillään

Nyt hallitus koostuu 13 jäsenestä, joista yhdeksän on valittu alueellisesti ja 4 valitaan äänestyksellä kokouksessa. Lisäksi äänestetään puheenjohtajasta. Tämä oli myös ensimmäinen kerta, kun lähetit eivät enää osallistu hallitustyöskentelyyn. Uudeksi puheenjohjaksi valittiin raamattukoulun johtaja Prathum. Mikäli nyt on asiaa herätysliikkeen puheenjohtajalle on hän aika helposti tavattavissa, muutaman toimiston päässä.

vastavalittu uusi helluntailiikkeen hallitus

Päivien ohjelmaan kuului myös muutama kanava, josta sai valita itselleen mieluisan. Itse osallistuin lähetystyökanavaan, jota piti pastori Suraphong. Hän piti todella hyvät luennot ja keskustelujen kautta yritettiin hakea vastausta siihen, miksei 67 vuotta vanha liike ole vielä onnistunut käynnistämään lähetystyötä. Kanava oli siis todella mielenkiintoinen ja minulla oli myös lyhyesti mahdollisuus keskustella Suraphongin ja Fidan edustajan kanssa mahdollisista koulutuksista lähetystyön käynnistämiseen liittyen. Siinä  työssä haluaisin ehdottomasti olla mukana.

Pastori Suraphong

Lapsityökoulutuksen piste

Työntekijäpäiviin oli lataantunut melko paljon odotuksia, sillä joitakin isoja kysymyksiä oli edellisen hallituksen kanssa jäänyt ratkaisematta. Tietysti on selvää, ettei kukaan tee isoja muutoksia hetkessä, mutta on todettava, että uudella hallituksella on painoa harteillaan. Saa muistaa rukouksin heidän työtään. Päivien järjestelyt söivät siinä määrin voimia, että raamattukoulun väki piti seuraavan viikon vapaana, osittain ainakin.

Tammikuun loppu ja helmikuun alku oli täynnä toisenlaista hulinaa. Muutamaksi päiväksi saimme vieraan Suomesta luoksemme. Kirsi valmisteli opetustaan lapsityöntekijöiden koulutukseen (Kirsi kirjoittaa koulutuksesta piakkoin oman jutun) ja käväisimme Phitsanulokissa (edellinen postaus). meillä oli myös mahdollisuus tavata vielä lyhyesti Tikkakosken väkeä Bangkokissa ennen kuin matkustivat takaisin Suomeen.

Helmikuussa on myös pidetty paljon palaveria raamattukoulutuksen suhteen. Nyt oppilaita on seurakunnissa eri tasoilla useita kymmeniä, mutta mahdollisuuksia enempääkin olisi. Uutena ja mielenkiintoisena haasteena on mukaan tulossa siirtolaisseurakunta Phuketissa, joka koostuu burmalaisista ja nepalilaisista. Tällä hetkellä kysellään materiaalia heille ja mietitään millä tavalla voisimme olla tukemassa heitä. Tämäkin voi olla jonkin suuren alku, sillä esimerkiksi burmalaisia on thaimaassa satoja tuhansia.

Vapaa-ajasta sen verran, että meillä oli myös mahdollisuus tavata suomalaista perhettä Kiinasta. Heillä on meidän lasten ikäiset pojat ja kävimme yhdessä läheisessä vesipuistossa. Hyvin meni lapsilla 4 tuntia uidessa ja vanhemmatkin ehtivät rupatella.

Kävimme myös lähetysseuran lähettien luona heidän lastensa syntymäpäivillä. Paikalla oli kymmenkunta suomalaista, joten saatiin lapsille vähän kotimaan tunnelmaa myös.

Kuvia Nakhonthain juhlilta

Kuvasta klikkaamalla pääset katsomaan valokuvia Nakhonthain juhlilta

Nakhonthain juhlilla

Tämä vuosi on jälleen alkanut vauhdikkaasti, joten blogin päivittäminen on jäänyt kaiken muun touhun jalkoihin. Palaamme myöhemmin tammikuun tapahtumiin, mutta nyt pikainen päivitys matkan päältä.

Eilen perjantaina ajoimme Bangkokista viidensadan kilometrin matkan Phitsanulokin lääniin, Nakhonthain kuntaan. Täällä juhlitaan työn 50-vuotista taivalta otsikolla "Vilkaisu taaksepäin, katse eteenpäin". Matka kesti yhden pikaisen pysähdyksen kanssa 6,5h ja hienosti lapset jaksoivat istua - tuntui että enemmän meitä aikuisia puututti loppumatkasta.

Edellisestä käynnistämme Nakhonthaissa on kulunut jo yhdeksän vuotta. Kävimme täällä vierailulla,kun Saga oli vuoden ikäinen, ja Daniel vielä mahassa :) - joten reitti kirkolle ei enää ollut mielessä. Pysähdyimme kylällä kysymässä reittiä pariin otteeseen, ja toisessa paikassa nuori poika lähti mopolla opastamaan meidät oikealle tielle.

Kun saavuimme perille, oli kello kahdeksan illalla, ja kokous jo alkanut, ehdimme kuulemaan muutaman laulun, pastori Prathumin puheen sekä ylistämään yhdessä. Tapasimme myös Tikkakoskelta tulleen matkalaisten ryhmän, ja Tuomo hyppäsi suoraan auton ratista tulkkaamaan matkalaisille kokouksen kulkua. Pajulat, jotka ovat olleet aloittamassa työtä täällä 50 vuotta sitten, matkustivat Suomesta juhlimaan myös. Anja täytti syksyllä 80 vuotta ja Reinon 83 -vuotispäivää juhlittiin kokouksen loputtua yllätyksenä päivänsankarille! Kakku kynttilöineen - asiaankuuluvan laulun kera - kannettiin salin etuosaan kunniavieraille ja koko juhlaväki sai suunsa makeaksi!

Daniel löysi pihasta heti saavuttuamme joukon uusia kavereita, joten ilta sujui mukavasti. Majapaikkaan pääsimme vihdoin yhdentoista maissa, joten mökki hiljeni kohtalaisen nopeasti.

Lauantai-aamuna juhlat jatkuvat kirkolla.. Aamulla alkaneessa tilaisuudessa muisteltiin työn alkua. Pajulat, sekä joukko thailaisia työtovereita istuivat lavalla ja kertoivat muistojaan ensimmäisiltä vuosilta.. Saimme kuulla monta koskettavaa tarinaa..

Lounaan jälkeen juhlat siirtyvät toiseen paikkaan, ja on vuorossa varsinainen "pääjuhla".. Siitä lisää myöhemmin!

Melko tavallinen arki...

 Laitetaan välillä kuulumisia ihan tavallisesta päivästä, jossa kylläkin on ohjelmaa ihan riittävästi. Eli aamutouhujen jälkeen on kouluun lähdön aika. Kirsi ja Lidia jäävät vilkuttamaan ovelle, kun me muut lähdemme mopolla kohti koulua ja työtä. Tänään erikoista on se, että on itseasiassa thailaisten isänpäivä. Sitä vietetään kunikaan syntymäpäivänä ja kadulla näkyikin merkillisen paljon keltaisia paitoja. Keltainen on kuninkaan väri, joten siinä selitys. Alla olevaan kuvaan ei niitä osunut ihan niin paljon kun olin toivonut, mutta hyvällä tahdolla siitä saa jonkinlaisen mielikuvan :)

Torin "keltaista" vilskettä

Uskollinen mopo jo monen vuoden ajan - 6000km mittarissa

Bangkokin alueen työntekijät koolla - kuva edellisestä kokouksesta

Työpäivä alkaa pienellä hiljentymisellä toimistossa. Samalla pitää pikaisesti hoitaa joitakin odottavia asioita ennen palavereita. Päivä jatkuu Bangkokin alueen työntekijöiden kokouksella, jossa tällä kertaa pääsääntöisesti suunnitellaan tulevia tammikuun työntekijäpäiviä. Kokous kestää luultavasti lounaaseen, jonka jälkeen on vielä palaveri raamattukoulutukseen liittyen. Palaverissa mietitään lähetyksen kantaa Thaimaan raamattukoulutukseen liittyen ja tehdään suunnitelmia ensivuodelle.

Jossain välissä täytyy lapset viedä kotiin tai hoitaa kyyti jollakin toisella tavalla. Palaveri on luultavasti ohi neljään tai viiteen mennessä, jonka jälkeen kotiin. Tälläinen tuntuma tästä päivästä on aamulla....saa nähdä miten se todellisuudessa menee....

-tumppi-

Matkoja

Marraskuu on ollut rauhoittumisen aikaa. Lokakuu meni matkustellessa paikasta toiseen. Kuten Kirsi kirjoittikin, kävin Chiang Raissa lähetystapahtumassa. Pidin siellä raamattukoulun esittelypistettä, mutta sitäkin innostavampaa oli osallistua itse tapahtumaan. Oli hienoa nähdä monia ihmisiä, jotka olivat innostuneista lähetystyöstä. Erityisesti pastori Suraphongin puheenvuorot olivat innostavia. Hän innosti ja haastoi thailaisia lähtemään liikkeelle - ei ole olemassa tekosyitä viivyttelylle. Lisäksi tapahtumassa oli monia korkeatasoisia esityksiä pohjoisen nuorilta.

 

Pastori Suraphong innostamassa väkeä illan tilaisuudessa

Nuorten tanssiesitys

Indochina kampukselta, jossa olin majoituksessa

 

 

Tapahtuma oli to - pe ja lauantaina oli vielä palaveri raamattukoulua ajatellen. Samalla sain myös ensikertaa tutustua Suraphongin tekemään työhön. 

Palasin pohjoisesta lauantai-iltana ja maanantaina piti lähteä jo seuraavalle matkalle Uttaraditiin. Siirsin matkustamisen yöhön, jotta ehdin edes hetken olla kotona. Uttaraditissa oli kaksipäiväinen PKT:n hallituksen kokous, joka olisi minun osaltani viimeinen. Tammikuussa valitaan uusi hallitus, johon ei enää tule lähettiedustajaa. Kokous järjestettiin Uttaraditin uudella kristillisellä koululla. En ollutkaan aiemmin rakennusta nähnyt. Vuosia sitten olin käynyt tontilla Inkeri Himasen kanssa, kun töitä ei oltu vielä aloitettu.

Uttaraditin kristillinen koulu

Vuodenaikojen vaihteluita ja matkoja

Saimme viestiä Suomesta, että ensilumi on satanut jo Keski-Suomeenkin. Ystävämme lähettivät muutamia valokuvia lumisesta maisemasta, joka näytti varsin idylliseltä - vaikka lumi pian loskaksi muuttuikin.

Meillä myös näyttää siltä, että olemme siirtymässä vuodenajasta seuraavaan - sadekausi on vihdoin hiipumassa ja siirrymme kohti viileämpää vuodenaikaa. Sadetta ja ukkosmyrskyjä sekä kostean kuumaa ilmaa on tälle syksylle riittänytkin. Nyt toivomme helpotusta jatkuvaan hikoiluun viileämmistä säistä.

Tuomo tuli reissusta ja on nyt valmistautumassa seuraavaan matkaan, joka tällä kertaa suuntautuu Pohjois-Thaimaahan, Chiang Raihin. Tuomo on matkalla torstaista lauantaihin, ja saapi jälleen kirjoittaa tapahtumista sieltä palattuaan.

Lidia 2v!

 Lauantaina vietimme Lidian kaksivuotispäiviä. Neiti on oma vauhdikas itsensä :)

Lidia sai lahjaksi pomppukoiran..

Juhlimme pienimuotoisesti muutaman thailaisen ystävän kanssa

Nuorten leiri Phitsanulokissa

Viime viikolla oli PKT:n nuorten valtakunnallinen leiri Phitsanulokissa. Minulla oli mahdollisuus olla mukana kahtena päivänä leirin hulinassa, noin 400 nuoren keskellä. Ohjelmasta löytyi 20 minuutin rako, jossa oli mahdollisuus rohkaista nuoria näkemään oma tärkeytensä Jumalan suunnitelmassa sekä kertoa palvelutehtävään valmistautumisesta raamatunopiskelun kautta. Salin takaosassa oli tuon kahden päivän ajan raamattukoulun piste, jossa oli mahdollisuus keskustella joidenkin nuorten kanssa opiskelumahdollisuuksista. On aina virkistävää päästä keskustelemaan innostuneiden ihmisten kanssa.

Minulla oli mahdollisuus olla mukana myös muissa leirin tapahtumissa. Tiistaina raamattutunnin päätteeksi moni leirille kavereiden kanssa tullut nuori halusi antaa elämänsä Jeesukselle. Salin etuosaan astui noin 20-30 nuorta, jotka johdettiin rukoilemaan syntejään anteeksi ja kohti uutta elämää. Viime sunnuntaina sain olla kokouksessa kuulemassa yhden nuoren todistusta, joka ei ollut tuolloin uskaltautunut salin etuosaan, mutta oli rukoillut rukouksen hiljaa paikallaan. Jumala ei onneksi katso tapaan tai paikkaan, jossa rukoilemme, vaan Hän katsoo sydämeen. Tuo nuori poika toivotettiin tervetulleeksi Jumalan perheeseen ja seurakunnan keskelle.

Leirin teemana oli myös helluntalaisuus, josta oli päivien aikana opetusta. Yksi helluntailaisuuden erityispiirteistä on usko Pyhän Hengen kasteeseen. Tiistain tilaisuudessa pyydettiin esille myös niitä nuoria, jotka halusivat täyttyä Pyhällä Hengellä. Arviolta noin sata nuorta asteli salin etuosaan ja saimme rukoilla heidän puolestaan. Monet nuoret murtuivat itkemään ja saivat kokea Jumalan läsnäoloa ja rakkautta. Uskon, että moni elämä sai uuden suunnan tuona iltana.

Oli hienoa nähdä satoja nuoria yhdessä koolla ja innokkaina. On tärkeää, että nuoret näkevät myös muita saman ikäisiä uskovia. Moni voi tulla pienestä seurakunnasta ja kokea olevansa ainoa nuori kristitty. Tällainen kokoontuminen antaa yhteenkuuluvuuden tunnetta ja luo arvokkaita kontakteja tulevia vuosia varten.

-Tumppi-