Sankarit kehiin - osa 2

Osa 1 oli se, kun myrkyttäjät kävivät paikalla. Osa 2 on siis se, että asentaja tuli vihdoin putsaamaan ilmastoinnin. Paljastui samalla, että edelliset ovat tehneet homman helpomman kautta. Jospa nyt tulis kuntoon.

Arjen pieniä ”iloja”

Viime aikoina on riittänyt pientä mielenkiintoista puuhaa talossamme. Vuoden vaihteen tienoilla tutustuin tarkemmin yläkerran vessan kattoon ilmestyneisiin pieniin ruskeisiin pilkkuihin. Vähän kun painoi cyproc -levyä, se tuntui pehmeältä. Jei!!! Paljastui, että kattoa ovat kauttaaltaan pureskelleet termiitit. Katossa on onneksi luukku, josta pääsee katolle, joten sinne vain myrkyttämään ja sitten rapsuttelemaan katosta kaikki tuhoutunut alue pois. Yritin sitä jonkun ajan päästä vähän kitatakin, jotta saisi taas katon nätiksi. Siinä yhteydessä paljastui, että termiitit eivät suinkaan olleet kuolleet vaan jatkoivat touhuaan. Kävin vielä toistamiseen myrkyttämässä.....

Termiittien viimeisin taidonnäyte

Samoihin aikoihin alakerran kattoon ilmestyi epäilyttävä läntti. Paljastui, että jostain vuotaa vettä, mutta sitä on mahdoton tarkastaa tekemättä isoa reikää kattoon. Eli toive oli, että kyse olisi jotenkin väliaikaisesta ongelmasta. Putkimieskin kävi katsomassa, mutta ei toistaiseksi voinut tehdä mitään.

Alakerran "kaunis" katto

Vielä ongelmana ovat olleet ilmastoinnit. Noin kuukausi sitten Danielin sänkyyn alkoi ilmastoinnista tippua vettä juuri sopivasti nukkumaan meno aikana. Ei muuta kun laitetta osiksi ja hankkiutumaan vedestä eroon. Kuukauden verran se auttoi ja eilen oli sama homma. Toisessa huoneessa ilmastointi menee ajoittain jäähän, jos sen laittaa vähääkään viileämmälle. Yöllä saa sitten herätä siihen, ettei huone olekaan viileä vaan kostean lämmin.

Ilmastointi, jota on vähän itse remontoitu

Kaikkia näitä tapahtumia yhdistää se, että niitähän pitää ensin yrittää korjata itse. Eli kaikkea on räpelletty ja nyt joka paikka myös näyttää siltä. Vessan kattoa on kitattu, mutta ei hiottu, eikä termiitikään ole kuolleet. Ilmastoinnista on kuoret rempallaan ja ilmeisesti vettä taas kohta vuotaa. Alakerran katossa läikkä senkun pahenee ja muuttuu rumemmaksi. Eli kun kaikki paikat on itse ensin räpelletty, on hyvä soittaa ammattilaiset paikalle korjaamaan jäljet. Vessan katon korjauksesta on jo sovittu, mutta myrkyttäjien pitää tulla ensin. Tulevat ensi tiistaina. Vuokraemäntä tulee putkimiehen kanssa käymään lähipäivinä ja siinä samalla on hyvä valittaa ilmastoinneista.....

Mainittakoon tässä jälkikirjoituksena vielä, että myös tänään ilmastointi alkoi vuotaa vettä eli tämä on ilmeisesti jokapäiväinen ilo kunnes korjaaja saapuu.....

-Tumppi-

Vierailu Tratiin

Viime viikonloppuna meillä oli mahdollisuus taas vähän matkustella ja ajoimme reilun 300km päässä olevaan Tratiin. Lauantaina Kirsi oli vielä mukana lapsityöntekijöiden koulutuksessa, joten pääsimme matkaan melko myöhään lauantaina ja saavuimme perille yhdeksän maissa illalla. Saimme hotellin onneksi aivan kirkon vierestä, joten sunnuntai aamuna matkaan ei mennyt kovin kauan. Olin viimeksi vieraillut Tratin seurakunnassa vajaa kaksi vuotta sitten. Jo tuolloin seurakunnasta jäi todella lämmin kuva ja tarkoitus oli vierailla useamminkin, mutta niin vain aika kulkee.

Lapset siunattiin pyhäkouluun

Kokouksen jälkeen pienemmissä ryhmissä

Olimme mukana kokouksessa ja sen jälkeen järjestetyissä ryhmissä. Ruokailun jälkeen minulla oli mahdollisuus tavata seurakunnan jäseniä, jotka opiskelevat raamattua ryhmässä. Saimme vaihtaa kuulumisia ja sain olla rohkaisemassa heitä eteenpäin. Ryhmässä on kaikkiaan lähes pari kymmentä oppilasta ja seurakunnan johto on esimerkillisesti mukana. Opikelijat olivat kokeneet, että yhteisestä opiskelusta oli hyötyä heidän palvelutehtävissään ja olivat innokkaita jatkamaan eteenpäin. Heillä on nyt käsillä Uuden Testamentin johdantokurssi.

Tratin seurakunnan opiskelijoita

Toinen puoli ryhmästä, etualalla seurakunnan pastori Samarn

Alkuvuoden tapahtumia

Vuoden toinen kuukausi on jo lopuillaan, joten on aika vetää yhteen alkuvuoden tapahtumat. Vuoden alusta on perinteisesti FGCT:n työntekijäpäivät. Tänä vuonna ne järjestettiin raamattukoululla, joten onneksi ei tarvinnut matkustaa kauas. Kotoa käsin oli mahdollisuus osallistua päiville.

Työntekijäpäivät alkoivat maanantaina ja päättyivät torstaina. Päiville osallistui kaikkiaan noin 180 henkeä ja lähes kaikki seurakunnat olivat edustettuina. Päivien ohjelmassa oli erilaisia tilaisuuksia ja kokoouksia. Päähuomion vei kuitenkin uuden hallituksen valinta. Herätysliikkeelle valitaan aina hallitus neljäksi vuodeksi ja nyt oli siis uuden johtoryhmä valinnan paikka.

äänten laskenta meneillään

Nyt hallitus koostuu 13 jäsenestä, joista yhdeksän on valittu alueellisesti ja 4 valitaan äänestyksellä kokouksessa. Lisäksi äänestetään puheenjohtajasta. Tämä oli myös ensimmäinen kerta, kun lähetit eivät enää osallistu hallitustyöskentelyyn. Uudeksi puheenjohjaksi valittiin raamattukoulun johtaja Prathum. Mikäli nyt on asiaa herätysliikkeen puheenjohtajalle on hän aika helposti tavattavissa, muutaman toimiston päässä.

vastavalittu uusi helluntailiikkeen hallitus

Päivien ohjelmaan kuului myös muutama kanava, josta sai valita itselleen mieluisan. Itse osallistuin lähetystyökanavaan, jota piti pastori Suraphong. Hän piti todella hyvät luennot ja keskustelujen kautta yritettiin hakea vastausta siihen, miksei 67 vuotta vanha liike ole vielä onnistunut käynnistämään lähetystyötä. Kanava oli siis todella mielenkiintoinen ja minulla oli myös lyhyesti mahdollisuus keskustella Suraphongin ja Fidan edustajan kanssa mahdollisista koulutuksista lähetystyön käynnistämiseen liittyen. Siinä  työssä haluaisin ehdottomasti olla mukana.

Pastori Suraphong

Lapsityökoulutuksen piste

Työntekijäpäiviin oli lataantunut melko paljon odotuksia, sillä joitakin isoja kysymyksiä oli edellisen hallituksen kanssa jäänyt ratkaisematta. Tietysti on selvää, ettei kukaan tee isoja muutoksia hetkessä, mutta on todettava, että uudella hallituksella on painoa harteillaan. Saa muistaa rukouksin heidän työtään. Päivien järjestelyt söivät siinä määrin voimia, että raamattukoulun väki piti seuraavan viikon vapaana, osittain ainakin.

Tammikuun loppu ja helmikuun alku oli täynnä toisenlaista hulinaa. Muutamaksi päiväksi saimme vieraan Suomesta luoksemme. Kirsi valmisteli opetustaan lapsityöntekijöiden koulutukseen (Kirsi kirjoittaa koulutuksesta piakkoin oman jutun) ja käväisimme Phitsanulokissa (edellinen postaus). meillä oli myös mahdollisuus tavata vielä lyhyesti Tikkakosken väkeä Bangkokissa ennen kuin matkustivat takaisin Suomeen.

Helmikuussa on myös pidetty paljon palaveria raamattukoulutuksen suhteen. Nyt oppilaita on seurakunnissa eri tasoilla useita kymmeniä, mutta mahdollisuuksia enempääkin olisi. Uutena ja mielenkiintoisena haasteena on mukaan tulossa siirtolaisseurakunta Phuketissa, joka koostuu burmalaisista ja nepalilaisista. Tällä hetkellä kysellään materiaalia heille ja mietitään millä tavalla voisimme olla tukemassa heitä. Tämäkin voi olla jonkin suuren alku, sillä esimerkiksi burmalaisia on thaimaassa satoja tuhansia.

Vapaa-ajasta sen verran, että meillä oli myös mahdollisuus tavata suomalaista perhettä Kiinasta. Heillä on meidän lasten ikäiset pojat ja kävimme yhdessä läheisessä vesipuistossa. Hyvin meni lapsilla 4 tuntia uidessa ja vanhemmatkin ehtivät rupatella.

Kävimme myös lähetysseuran lähettien luona heidän lastensa syntymäpäivillä. Paikalla oli kymmenkunta suomalaista, joten saatiin lapsille vähän kotimaan tunnelmaa myös.

Kuvia Nakhonthain juhlilta

Kuvasta klikkaamalla pääset katsomaan valokuvia Nakhonthain juhlilta

Nakhonthain juhlilla

Tämä vuosi on jälleen alkanut vauhdikkaasti, joten blogin päivittäminen on jäänyt kaiken muun touhun jalkoihin. Palaamme myöhemmin tammikuun tapahtumiin, mutta nyt pikainen päivitys matkan päältä.

Eilen perjantaina ajoimme Bangkokista viidensadan kilometrin matkan Phitsanulokin lääniin, Nakhonthain kuntaan. Täällä juhlitaan työn 50-vuotista taivalta otsikolla "Vilkaisu taaksepäin, katse eteenpäin". Matka kesti yhden pikaisen pysähdyksen kanssa 6,5h ja hienosti lapset jaksoivat istua - tuntui että enemmän meitä aikuisia puututti loppumatkasta.

Edellisestä käynnistämme Nakhonthaissa on kulunut jo yhdeksän vuotta. Kävimme täällä vierailulla,kun Saga oli vuoden ikäinen, ja Daniel vielä mahassa :) - joten reitti kirkolle ei enää ollut mielessä. Pysähdyimme kylällä kysymässä reittiä pariin otteeseen, ja toisessa paikassa nuori poika lähti mopolla opastamaan meidät oikealle tielle.

Kun saavuimme perille, oli kello kahdeksan illalla, ja kokous jo alkanut, ehdimme kuulemaan muutaman laulun, pastori Prathumin puheen sekä ylistämään yhdessä. Tapasimme myös Tikkakoskelta tulleen matkalaisten ryhmän, ja Tuomo hyppäsi suoraan auton ratista tulkkaamaan matkalaisille kokouksen kulkua. Pajulat, jotka ovat olleet aloittamassa työtä täällä 50 vuotta sitten, matkustivat Suomesta juhlimaan myös. Anja täytti syksyllä 80 vuotta ja Reinon 83 -vuotispäivää juhlittiin kokouksen loputtua yllätyksenä päivänsankarille! Kakku kynttilöineen - asiaankuuluvan laulun kera - kannettiin salin etuosaan kunniavieraille ja koko juhlaväki sai suunsa makeaksi!

Daniel löysi pihasta heti saavuttuamme joukon uusia kavereita, joten ilta sujui mukavasti. Majapaikkaan pääsimme vihdoin yhdentoista maissa, joten mökki hiljeni kohtalaisen nopeasti.

Lauantai-aamuna juhlat jatkuvat kirkolla.. Aamulla alkaneessa tilaisuudessa muisteltiin työn alkua. Pajulat, sekä joukko thailaisia työtovereita istuivat lavalla ja kertoivat muistojaan ensimmäisiltä vuosilta.. Saimme kuulla monta koskettavaa tarinaa..

Lounaan jälkeen juhlat siirtyvät toiseen paikkaan, ja on vuorossa varsinainen "pääjuhla".. Siitä lisää myöhemmin!

Melko tavallinen arki...

 Laitetaan välillä kuulumisia ihan tavallisesta päivästä, jossa kylläkin on ohjelmaa ihan riittävästi. Eli aamutouhujen jälkeen on kouluun lähdön aika. Kirsi ja Lidia jäävät vilkuttamaan ovelle, kun me muut lähdemme mopolla kohti koulua ja työtä. Tänään erikoista on se, että on itseasiassa thailaisten isänpäivä. Sitä vietetään kunikaan syntymäpäivänä ja kadulla näkyikin merkillisen paljon keltaisia paitoja. Keltainen on kuninkaan väri, joten siinä selitys. Alla olevaan kuvaan ei niitä osunut ihan niin paljon kun olin toivonut, mutta hyvällä tahdolla siitä saa jonkinlaisen mielikuvan :)

Torin "keltaista" vilskettä

Uskollinen mopo jo monen vuoden ajan - 6000km mittarissa

Bangkokin alueen työntekijät koolla - kuva edellisestä kokouksesta

Työpäivä alkaa pienellä hiljentymisellä toimistossa. Samalla pitää pikaisesti hoitaa joitakin odottavia asioita ennen palavereita. Päivä jatkuu Bangkokin alueen työntekijöiden kokouksella, jossa tällä kertaa pääsääntöisesti suunnitellaan tulevia tammikuun työntekijäpäiviä. Kokous kestää luultavasti lounaaseen, jonka jälkeen on vielä palaveri raamattukoulutukseen liittyen. Palaverissa mietitään lähetyksen kantaa Thaimaan raamattukoulutukseen liittyen ja tehdään suunnitelmia ensivuodelle.

Jossain välissä täytyy lapset viedä kotiin tai hoitaa kyyti jollakin toisella tavalla. Palaveri on luultavasti ohi neljään tai viiteen mennessä, jonka jälkeen kotiin. Tälläinen tuntuma tästä päivästä on aamulla....saa nähdä miten se todellisuudessa menee....

-tumppi-

Matkoja

Marraskuu on ollut rauhoittumisen aikaa. Lokakuu meni matkustellessa paikasta toiseen. Kuten Kirsi kirjoittikin, kävin Chiang Raissa lähetystapahtumassa. Pidin siellä raamattukoulun esittelypistettä, mutta sitäkin innostavampaa oli osallistua itse tapahtumaan. Oli hienoa nähdä monia ihmisiä, jotka olivat innostuneista lähetystyöstä. Erityisesti pastori Suraphongin puheenvuorot olivat innostavia. Hän innosti ja haastoi thailaisia lähtemään liikkeelle - ei ole olemassa tekosyitä viivyttelylle. Lisäksi tapahtumassa oli monia korkeatasoisia esityksiä pohjoisen nuorilta.

 

Pastori Suraphong innostamassa väkeä illan tilaisuudessa

Nuorten tanssiesitys

Indochina kampukselta, jossa olin majoituksessa

 

 

Tapahtuma oli to - pe ja lauantaina oli vielä palaveri raamattukoulua ajatellen. Samalla sain myös ensikertaa tutustua Suraphongin tekemään työhön. 

Palasin pohjoisesta lauantai-iltana ja maanantaina piti lähteä jo seuraavalle matkalle Uttaraditiin. Siirsin matkustamisen yöhön, jotta ehdin edes hetken olla kotona. Uttaraditissa oli kaksipäiväinen PKT:n hallituksen kokous, joka olisi minun osaltani viimeinen. Tammikuussa valitaan uusi hallitus, johon ei enää tule lähettiedustajaa. Kokous järjestettiin Uttaraditin uudella kristillisellä koululla. En ollutkaan aiemmin rakennusta nähnyt. Vuosia sitten olin käynyt tontilla Inkeri Himasen kanssa, kun töitä ei oltu vielä aloitettu.

Uttaraditin kristillinen koulu