LÄHTÖJUHLA

Nyt on eletty jälleen yksi päivä, joka kertoo siitä, että lähtöpäivä lähenee.. Sunnuntaina oli nimittäin lähtöjuhla, jossa meidät siunattiin matkaan. Kolmen viikon kuluttua siis olemme jo Thaimaassa...

Juhla alkoi klo 12 lounaalla. Useita ihania ystäviä oli ollut uurastamassa tarjoilun eteen jo päiviä aiemmin, ja he jatkoivat antamalla vielä työpanoksensa juhlan aikana! Iso Kiitos vielä kerran kaikille tarjoiluun ja ruuanlaittoon, salin koristeluun ja järjestelyyn ym touhuihin osallistuneille!

Ruokailun jälkeen ohjelma alkoi yhteisellä laululla (HL 164): On riemu, kun saan tulla
Aloitussanat ja alkurukouksen piti seurakuntamme vanhimmistoveli Martti Kirvesoja. Fidelia-kuoro Hannamari Laitisen johdolla lauloi Liekkilaulun, johon he olivat itse tehneet kolmannen säkeistön meille.

Oli mukava kuulla myös yhteistyöseurakuntien, Pylkönmäen ja Putkilahden tervehdykset! Seurakuntakuoromme lauloi seuraavaksi kaksi lähetyslaulua Hilkka Tiaisen johdolla.

Keski-Suomen seurakuntien ja Fidan puheenvuoron piti Aimo Mäkinen, joka on mukana Fidan Kaakkois-Aasian valiokunnassa ja myös Kirsin perheen tuttava jo vuosien takaa. Aimon puheenvuoron jälkeen Fidelia lauloi laulun Muutoksen aika, ja viimeisessä kertosäkeistössä  kuoro taikoi jostakin hienot liput, joita he heiluttivat laulun aikana. Lippujen toiselle puolelle oli painettu Suomen, ja toiselle puolelle Thaimaan liput.

Sitten oli vuorossa seurakuntamme edellisen lähetin, Helvi Oksan tervehdys ja "viestikapulan" vaihto. Helvi kertoi muutamia käytännön neuvoja uusille lähtijöille, ja luovutti sitten meille sammaloituneen "kapulan".. Helvi oli Taiwanilla työssä 37 vuotta ja tuli vuosi sitten eläkkeelle. Helvin puheenvuoron jälkeen oli läheisten puheenvuorojen vuoro, ja Tuomon isä, Juha, sanoi ensin muutaman ajatuksen, ja hänen jälkeensä Tuomon äiti, Pirjo, kertoi omia ajatuksiaan ja tunteitaan...

Lapsiryhmä lauloi Mostokin Ihmeestä tutun laulun Ystävyys ja sen jälkeen vielä yhdessä Fidelian kanssa Kirsin toivoman laulun Kun kotimaani kerran jättää. Thaimaan lähetyslapset ovat laulaneet sen noin 11 vuotta sitten konferenssissa, jossa Kirsi sen ensimmäisen kerran kuuli, ja nyt omien lähtökuvioiden lähestyessä se jälleen nousi elävästi mieleen, onhan jälleen maailmalle matkaamassa kaksi uutta lähetyslasta, Saga ja Daniel.


Kun kotimaani kerran jättää

KUN KOTIMAANI KERRAN JÄTTÄÄ,

SAAN KÄYDÄ MAAHAN KAUKAISEEN.

JA KANSSA YSTÄVÄINI HEITTÄÄ

SAAN HYVÄSTIT NIIN KAIHOISET.


EN TIEDÄ MIHIN TIENI JOHTAA,

TUO MITÄ HUOMEN TULLESSAAN.

EN TIEDÄ MITÄ VIELÄ KOHTAAN,

NÄIN MATKALLANI MAAILMAAN

 

              NIIN ISÄ HUOMAAS TIENI JÄTÄN SEN.

              SUN KÄSIVARTES MATKAIN SUOJELEE.



KUN SINIRISTILIPUN VAIHTAA

SAIN VÄRIIN PUNAVALKOISEEN

JA KOTIMAANI KYLMÄT KAIRAT

NÄIN MAAHAN RIISIPELTOJEN.



EN TIENNYT MIHIN TIENI JOHTAA,

TUO MITÄ HUOMEN TULLESSAAN.

EN TIENNYT MITÄ VIELÄ KOHTAAN,

NÄIN MATKALLANI MAAILMAAN



               NIIN ISÄ HUOMAAS TIENI JÄTÄN SEN.

               SUN KÄSIVARTES MATKAIN SUOJELEE.

 

                 TIEDÄ EN NYT VIELÄ ITSEKÄÄN

                 MAAHAN MILLAISEEN NYT KULJETAAN.

                 KAVEREITA SAANKO, YKSINÄISYYDENKÖ NÄÄN,

                 UUTTA KIELTÄ PUHUMAANKO OPITAAN?



                 KUITENKIN ON VARMUUS MIELESSÄIN

                 LUOTTAMUKSEN TUNNEN SISÄLLÄIN.

                 KANSSA ISÄN, ÄIDIN KULJEN

                 MAAHAN KAUKAISEEN.

                 MEITÄ JEESUS OHJAA TIETÄ VALAISTEN.



               NIIN ISÄ HUOMAAS TIENI JÄTÄN SEN.

               SUN KÄSIVARTES MATKAIN SUOJELEE.


Tämä laulu kuvaa hyvin niitä tuntoja, mitä meillä koko perheellä on mielissä näinä viimeisinä päivinä täällä turvallisessa koti-Suomessa.

Koko juhla kaikkine puheineen ja lauluineen kosketti meitä, eikä meidän puheenvuorostamme oikein tullut mitään. Tumppi selvisi vähän paremmin kuin Kirsi, jolta taisi koko päivä mennä aivan itkuksi, niin ihania puheenvuoroja ja ajatuksia saimme kuulla.


Sitten seurasi varsinainen siunaaminen, jossa ensin vanhimmistojen edustajat lukivat muutaman jakeen Raamatusta, ja sitten meidät siunattiin matkaan.

Fidelia-kuoro lauloi vielä koskettavan Kysytkö palvelushintaa - laulun. Sen jälkeen seurasi kuorolaisten lahjan luovutus, he olivat keränneet selviytymispaketin meille matkaan.. (Korissa oli HK:n sinistä, varrasleipää, salmiakkia, hyttysmyrkkyjä ja aurinkorasvaa Suomi-paita, sekä Marimekon Unikko-kassi ja hellehattu..) Viimeisenä lauluna he lauloivat Kirsin yhden lempilauluista, Ylitse merten, ja vielä Hannamari huoli Kirsin rivistöön mukaan laulamaan!

 Pitkä matkamme on, tie on tuntematon, mutta Jeesus itse johtaa kulkijaa.
 Yhteislauluna laulettiin vielä laulu On rakkaus Herran niin mittaamaton (HL 217), jonka jälkeen seurakuntamme pastori Jorma Laulumaa sanoi loppusanat ja rukoiltiin.

Hartolan seurakunnasta tuli vielä tervehdys ja seurakuntalaisen, Hilkka Vilkmanin runo, samoin kuin meidän seurakunnastamme ystävämme Raija Hakulisen runo.

Sitten olikin aika siirtyä kahville ja henkilökohtaisiin tervehdyksiin, suoraan asianomaisille!


Olimme erittäin iloisesti yllättyneitä siitä, että paikalla oli niin paljon ystäviämme ja läheisiämme ympäri Suomen (itseasiassa kauimmaiset vieraat taisivat olla Itävallasta, luokkakaverimme Adamsit lähetyslinjan ajoilta).

Oli hieno nähdä teitä kaikkia,

vaikka valitettavasti emme kaikkien kanssa ehtineetkään juttusille.

Iso kiitos myös kaikista muistamisista, joita saimme!

Vielä kerran kiitos kaikille, jotka olitte mukana järjestämässä juhlaa, niin paikan laittaneille, keittiö- ja siivousväelle, puhujille ja musiikkiväelle...

Teitte juhlastamme ihanan ja unohtumattoman!

Rakkautenne säilyy sydämissämme lämmittäen pitkään...