ChiangMai-MaeSariang-MaeLaaNoi-MaeHongSon-Pai-ChiangMai - kierros
Helmikuun ensimmäisenä viikonloppuna pakkasimme Tumpin kanssa reppumme ja hyppäsimme moottoripyörän selkään. Lapset jäivät Phain kanssa kotiin ja me suunnistimme perjantaina kohti Thaimaan länsirajaa MaeLaaNoihin, jossa Meria Jokinen on työskennellyt vuoristoheimolaislasten oppilaskodin parissa. Uusi oppilaskoti monitoimitiloineen oli valmistunut, ja lauantaina 3.2. siellä pidettiin avajaiset. Yövyimme oppilaskodilla ja aamukymmeneltä oli juhlallisuuksien tarkoitus alkaa. Yö vuoristoseudulla oli todella kylmä, Henryn auton mittarin mukaan aamuseitsemältä oli vain +10 astetta ja hengitys huurusi. Uuden alueen ulkopuolella odottelimme päivän arvovierasta, MaeHongSonin läänin maaherraa saapuvaksi. Puolen tunnin odottelun jälkeen hän saapuikin poliisisaattueessa. Paikalla oli myös MaeLaaNoin kunnan virkamiehiä, lasten koulun rehtori sekä Pohjois-Thaimaan lähettejä ja vieraita Suomesta. Parituntinen ohjelma piti sisällään puheita sekä lasten esityksiä. Lopuksi Thaimaan Full Gospel Church:in johtaja pastori Suraphong saarnasi siitä, kuinka lapset ovat kuin siemeniä. Jos he saavat vain mahdollisuuden, hyvän kasvualustan elämälleen, he voivat kasvaa ja myös tuottaa itse hedelmää. Lopuksi oli todella maittava ruoka ja suomalaiset kahvit Unikko-lautasliinoin :)
Pian kahvien jälkeen kiipesimme jälleen pyörän päällä ja jatkoimme matkaa kohti MaeHongSonia. Maisemat olivat upeita ja tiet kiemuraisia... Illansuussa olimme perillä MaeHongSonissa. Kirjauduttuamme majapaikkaamme, kävimme pikaisesti tervehtimässä Kettusia oppilaskodilla ja söimme iltaruuan Kivisten kanssa. Sunnuntai-aamuna aamupalan jälkeen oli taas aika kivuta pyörän päälle. Joka paikkaa kivisti jo kovasti - matkaa pyörän selässä oli tullut kahden ensimmäisen päivän aikana yhteensä n, 360 km ja se tuntui jo nahoissa. Tie MaeHongSonista ChiangMain suuntaan on todella kiemuraista, jyrkkiä mutkia, mäkiä ylös ja alas. Vaikka lihakset olivatkin kipeänä, niin ei ainakaan joutunut kärsimään matkapahoinvoinnista, mistä monet ovat valittaneet tuolla matkalla! Sunnuntai-iltana saavuimme ChiangMaihin väsyneinä, mutta iloisina: Tulipahan tehtyä tuo lenkki, mistä on kauan haaveiltu. Kilometrejä kertyi mittariin kolmen päivän aikana 608.
Opiskelun arkea ja Fida-päivät
Maanantaina jatkoimme opiskeluja. Aloitimme uuden kirjan: pääsimme thailaisen peruskoulun kolmosluokalle (syvä huokaus...) Aloitimme samalla lukemaan myös thailaisia tapoja ja uskomuksia sisältävää kirjaa. Kieli tuossa kirjassa on ns. korkeampaa kieltä ja monien sanojen kirjoittaminen tuottaa suurta päänvaivaa... Joka toinen sana kun sisältää jonkun poikkeuksen aiemmin opituista säännöistä. Kahden tunnin luku- ja kirjoitusharjoitusten jälkeen välillä tuntuu että savu nousee korvista. Lounaan jälkeen vietämme toisen kaksi tuntia tehden läksyjä.
Nyt saimme viikon tauon opiskeluihin, sillä tällä viikolla on Fidan lähettipäivät Khao Yailla, luonnonpuistossa parisataa km koilliseen Bangkokista. Tämä tarkoittaa siis lähes koko maanantaipäivän viettämistä autossa. Maanantai-iltana päivät alkavat yhteisellä iltatapahtumalla.
Pakollinen sairaskertomus...
Niin, ja jotta elämämme ei kävisi liian tylsäksi, on viikonloppuun mahtunut myös sairaalareissu.. Viikko sitten ensin Saga oli kuumeisessa nuhataudissa, ja sitten perään Daniel. Sunnuntai-iltana kesken pakkaustouhujen alakerrasta kuului rysäys ja Danin huuto.. Dani löytyi “verannalta” leuka veressä. Hän oli kiivennyt omatekoisien tikapuiden avulla kaakelipenkille, mutta tikkaat luistivatkin alustaltaan ja Dani rysähti leuka edellä joko kaakelipenkin reunaan tai puisten tikkaidensa reunaan. Tuloksena oli neljä tikkiä leukaan. Dani selvisi tikkauksesta hienosti, eikä ole sen jälkeenkään valittanut. Jälleen olimme iloisia hyvän sairaalan läheisyydestä. Jonoa ei ensiavussa ollut, vaan viiden minuutin kuluttua sairaalaan saapumisestamme olimme lääkärin tutkimushuoneessa ja puolen tunnin kuluttua saimme poistua lääkkeiden kanssa. Yksityissairaalan veloitus koko reissusta lääkkeineen oli 54 euroa.
Jälleen kiittelimme iltarukouksessa Danielin enkelivartiostoa (yleensä lapsilla on kuulemma suojelusenkeli - danilla heitä on kokonainen legioona. Ja joka ainoa koko ajan työn touhussa).
Kuluvan viikon olemme siis Khao Yailla Fida-päivillä. SIitä raporttia ensi viikolla :) Niin, ja HYVÄÄ YSTÄVÄNPÄIVÄÄ kaikille rakkaillemme!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti