Uusi "Masi"-serkku otettiin iloisena vastaan!
Lapset pääsivät myös vierailemaan oman srk:n pyhäkouluun, jota mummo piti.
Kun palasimme Thaimaahan 3.6., pian 16-vuotta täyttävä serkkuni Karoliina tuli samalla koneella tänne meille vierailulle. Heti alkuun menimme Bangkokiin erään lähettipariskunnan tyhjään asuntoon, he kun ovat Suomessa lomalla. Heti ensimmäisenä iltana alkoi tapahtua: Olimme juuri päässeet lentokentältä majapaikkaamme ja saaneet ruokaa suuhumme, kun Daniel tipahti olohuoneen sohvalta lyöden päänsä tiikkipuiseen sohvapöytään. Verta tuli reippaasti ja patti oli aikamoinen, joten lääkärireissuhan siitä tuli. Emme tunne Bangkokin alueen sairaaloita, joten kurvasimme ensimmäiseen eteen tulevaan suht' siistin näköiseen klinikkaan. Lääkäri tuli paikalle alle minuutissa, ja vajaan 10 minuutin kuluttua pojalla oli jo 4 tikkiä päässään. Joten vauhdikkaasti alkoi olomme täällä!
Parin päivän kuluttua lähdimme sitten ajamaan kohti itä-Thaimaata ja kotia. Reilu 200 km ennen kotia pysähdyimme vessaan, ja Tumppi nousi autosta jaloittelemaan, jolloin hän huomasi miehen pään kokoisen öljyläntin auton alla ja öljyä valui koko ajan lisää. Huoltoaseman työntekijä soitti ystävälleen, jolla on autokorjaamo, joka tulikin paikalle kohtapuoliin. Mies koitti korjata vikaa jo siinä paikanpäällä (mm. vaihtaen öljynsuodattimen ja öljyt - jolloin laski vanhat öljyt suoraan maahan asvaltille... me katsoimme hieman ihmeissämme sitä sotkun määrää....) siinä onnistumatta.
Sitten lähdimme matkaan kohti hänen korjaamoaan. Oli sunnuntai-ilta, ja kello lähenteli kahdeksaa, joten oli jo aivan pimeää. Lyhyestä virsi kaunis: korjaamon pihassa oli kaksi öljymonttua, joista toisen päälle oli parkkeerattu kaksi autoa peräkkäin, emmekä sitä heti huomanneet. Lapset koittivat saada aikaansa kulumaan ja juoksivat ympäri pihaa- jolloin Dani oikaisi noiden kahden auton välistä Sagaa vastaan - eikä huomannut kuoppaa. Olimme aika lähellä, mutta silti huomasin, kuinka poika ehti pudota syvään kuoppaan. Tumppi juoksi Danin perään, ja kumartui jotenkin ihmeellisesti pojan perään ojentaen kättään. Ja vaikka minä olin varma, että pahin oli tapahtunut, (huusin jo suoraa huutoa), niin jotenkin ihmeellisesti oli Tumppi onnistunut osumaan pojan t-paidan kaulukseen, ja nosti Danin kauluksesta ylös. Paidan kaulus venyi suuremmaksi kuin helma, sillä enkelit auttoivat Tumppia ylettymään poikaan (tai jarruttivat Danin matkaa).
Olin juuri edellisenä yönä nähnyt unta, jossa lapset joutuivat vaarasta toiseen, ja välillä yritin pelastaa heitä merestä hukkumasta tai jonkun pedon kidasta ja välillä jostain muualta vaaranpaikoista. Heräsin hikisenä ja ahdistuneena, ja hoin itselleni, etten jaksa, enkä pysty enää lapsiani suojelemaan joka paikasta. Ja kun sanoin nuo sanat ääneen, tuli minulle vastaus; Eihän minun tarvitsekaan, sillä heillä on suojelija ja varjelija, joka ei väsy eikä nuku! Nousin rukoilemaan ja sain siunata molempia lapsiani siinä yön hetkenä. Siinä rukoillessani Jumala näytti minulle kuvat molempien lasten kohdalla, kuinka Hän tulee käyttämään kumpaakin erikseen.
Kun sitten seuraavana iltana Dani meinasi pudota, tajusin, että tuo tapahtuma oli jatkoa edellisen yön unelle. Luottamus Jumalan loppumattomaan huolenpitoon sai jälleen vahvistuksen.
Kotiinpalattuamme alkoi paluu arkeen. Pöly ja hämähäkinseitit olivat aloittaneet valloituksensa. Pyykkiä sai pestä ihan urakalla. Seurakunnassa Tumppi oli tehnytkin koko ajan töitä opettaen ja rohkaisten thailaisia tiimiläisiä. Tällä hetkellä hän opettaa lisäksi Raamattua kahdelle naistyöntekijällemme, Phatille ja Käew:lle kaksi kertaa viikossa. Nyt he ovat käyneet Vanhan Testamentin perusteet läpi, seuraavana on edessä Uuden Testamentin kurssi. Naiset ovat todella innokkaita oppimaan uusia asioita, ja he kertovat, kuinka kerta kerralta Raamattu avautuu heille aivan uudella tavalla!
Lauantain lasten kerhossa, Kids Clubissa oli kolmen kerran aikana käynyt yhteensä reilu 30 eri lasta, joka lauantai paikalla on ainakin 20 lasta. Joka kerta paikalla on ollut myös ainakin yksi uusi lapsi. Ilokseni huomasin, että yhdessä thailaisten kanssa tekemääni lapsityön opetussuunnitelmaa oli käytetty ja se oli koettu hyväksi. Opettelemme uusia lauluja lasten kanssa, sekä panostamme Raamatun kertomuksissa sovellusta meidän arkipäivän elämään. Thaimaan historiankirjoista ja lasten koulukirjoista löytyy paljon erilaisia tarinoita, ja haluamme osoittaa näin, että Raamatun tarinat eivät ole samanlaisia, vaan niiden takana on Elävä Jumala, joka elää ja toimii myös tänä päivänä meidän jokaisen elämässä. Lapset kuuntelevat hiljaa ja ovat innoissaan. Jotain lasten innokkuudesta kertoo myös se, että paikalla ollaan ajoissa. Vaikka kerho alkaakin vasta klo 10, lauantaina kirkon ovet aukaistaan aamuseitsemältä. Ja joka kerta ryhmä lapsia on oven takana jo odottamassa!!! Tätä ei ole varmaankaan monella paikkakunnalla Suomessa tapahtunut??
Nyt meillä on haasteena (ja rukousaiheena myös teille) juuri noiden lasten perheet. Toivomme ja rukoilemme nimittäin, että tällä lasten työllä saisi olla myös hedelmää, että lapset saisivat ottaa Jeesuksen vastaan omaan elämäänsä. Sitä ennen meidän pitää tavoittaa perheet, jotta ovet eivät sulkeutuisi lasten kiinnostuttua uskon asioista syvemmin. Ja samoin rukoilemme, että lasten kautta voisimme tavoittaa koko perheet evankeliumilla.
Näillä kotivierailuilla olemme jo saaneet hyvää palautetta, ja Phat ja Käew ovat saaneet kuunnella ihmisten sydämellä olevia asioita. Monilla lapsilla on hyvin rikkinäiset kodit, hankaluuksia on paljon. Useat asuvat isovanhemmillaan, on perheväkivaltaa jne.
Kerroin Tikkakoskella kokouksessa ollessani kirkon tilojen omistajasta, vuokraemännästämme, joka oli tuolloin eräänä perjantaina tullut kirkolle, ja pyytänyt, että hänelle kerrottaisiin, mitä kristinusko tarkoittaa. Viisi tuntia istuttuaan ja kyseltyään juurta jaksain asioista ja saatuaan mukaansa lähtiessään pinon luettavaa, hän jäi rukouksiimme. Seuraavana sunnuntaina hän tuli ystävänsä kanssa kokoukseen. Jatkamme yhä rukousta tuon naisen puolesta!
Toinen nainen, jonka jätämme rukouksiinne, on mää Mariwan, entinen poliisi, n. 60 vuotias nainen, joka asuu kirkon lähellä. Hän tulee lähes joka päivä kirkolle ja on todella kiinnostunut uskon asioista. Hän on reilun kuukauden nyt käynyt kokouksissa, ja vienyt Raamattuja myös ystävilleen. Reilu viikko sitten hän oli tullut kirkolle ja sanonut Phatille, että hän haluaisi oppia lisää Raamatusta, ja sunnuntaisin ehtii kuulla niin vähän! Voisitteko ruveta hänelle opettamaan ekstraa päivittäin!!! Ja niin hän on siitä lähtien joka päivä tullut kirkolle opiskelemaan Raamattua! Samoin hän kertoo kiertävänsä väliajat kaikkien tuttujensa luona kertomassa Jeesuksesta! Muistakaa rukouksin tätä naista. Hän tuntee kylällä paljon ihmisiä, ja voi näin olla todellinen avainhenkilö Rattanaburin avautumisessa evankeliumille!
Danin tikkipää...
Jokiajelulla Bangkokissa näkee monenlaisia asuntoja.
Jokiajelulla tapaamamme lisko
Parin päivän kuluttua lähdimme sitten ajamaan kohti itä-Thaimaata ja kotia. Reilu 200 km ennen kotia pysähdyimme vessaan, ja Tumppi nousi autosta jaloittelemaan, jolloin hän huomasi miehen pään kokoisen öljyläntin auton alla ja öljyä valui koko ajan lisää. Huoltoaseman työntekijä soitti ystävälleen, jolla on autokorjaamo, joka tulikin paikalle kohtapuoliin. Mies koitti korjata vikaa jo siinä paikanpäällä (mm. vaihtaen öljynsuodattimen ja öljyt - jolloin laski vanhat öljyt suoraan maahan asvaltille... me katsoimme hieman ihmeissämme sitä sotkun määrää....) siinä onnistumatta.
Öljynvaihto meneillään huoltoaseman parkkipaikalla...
Sitten lähdimme matkaan kohti hänen korjaamoaan. Oli sunnuntai-ilta, ja kello lähenteli kahdeksaa, joten oli jo aivan pimeää. Lyhyestä virsi kaunis: korjaamon pihassa oli kaksi öljymonttua, joista toisen päälle oli parkkeerattu kaksi autoa peräkkäin, emmekä sitä heti huomanneet. Lapset koittivat saada aikaansa kulumaan ja juoksivat ympäri pihaa- jolloin Dani oikaisi noiden kahden auton välistä Sagaa vastaan - eikä huomannut kuoppaa. Olimme aika lähellä, mutta silti huomasin, kuinka poika ehti pudota syvään kuoppaan. Tumppi juoksi Danin perään, ja kumartui jotenkin ihmeellisesti pojan perään ojentaen kättään. Ja vaikka minä olin varma, että pahin oli tapahtunut, (huusin jo suoraa huutoa), niin jotenkin ihmeellisesti oli Tumppi onnistunut osumaan pojan t-paidan kaulukseen, ja nosti Danin kauluksesta ylös. Paidan kaulus venyi suuremmaksi kuin helma, sillä enkelit auttoivat Tumppia ylettymään poikaan (tai jarruttivat Danin matkaa).
Olin juuri edellisenä yönä nähnyt unta, jossa lapset joutuivat vaarasta toiseen, ja välillä yritin pelastaa heitä merestä hukkumasta tai jonkun pedon kidasta ja välillä jostain muualta vaaranpaikoista. Heräsin hikisenä ja ahdistuneena, ja hoin itselleni, etten jaksa, enkä pysty enää lapsiani suojelemaan joka paikasta. Ja kun sanoin nuo sanat ääneen, tuli minulle vastaus; Eihän minun tarvitsekaan, sillä heillä on suojelija ja varjelija, joka ei väsy eikä nuku! Nousin rukoilemaan ja sain siunata molempia lapsiani siinä yön hetkenä. Siinä rukoillessani Jumala näytti minulle kuvat molempien lasten kohdalla, kuinka Hän tulee käyttämään kumpaakin erikseen.
Kun sitten seuraavana iltana Dani meinasi pudota, tajusin, että tuo tapahtuma oli jatkoa edellisen yön unelle. Luottamus Jumalan loppumattomaan huolenpitoon sai jälleen vahvistuksen.
Kotiinpalattuamme alkoi paluu arkeen. Pöly ja hämähäkinseitit olivat aloittaneet valloituksensa. Pyykkiä sai pestä ihan urakalla. Seurakunnassa Tumppi oli tehnytkin koko ajan töitä opettaen ja rohkaisten thailaisia tiimiläisiä. Tällä hetkellä hän opettaa lisäksi Raamattua kahdelle naistyöntekijällemme, Phatille ja Käew:lle kaksi kertaa viikossa. Nyt he ovat käyneet Vanhan Testamentin perusteet läpi, seuraavana on edessä Uuden Testamentin kurssi. Naiset ovat todella innokkaita oppimaan uusia asioita, ja he kertovat, kuinka kerta kerralta Raamattu avautuu heille aivan uudella tavalla!
Kid's clubin tarkkaavaisia kuuntelijoita
Lauantain lasten kerhossa, Kids Clubissa oli kolmen kerran aikana käynyt yhteensä reilu 30 eri lasta, joka lauantai paikalla on ainakin 20 lasta. Joka kerta paikalla on ollut myös ainakin yksi uusi lapsi. Ilokseni huomasin, että yhdessä thailaisten kanssa tekemääni lapsityön opetussuunnitelmaa oli käytetty ja se oli koettu hyväksi. Opettelemme uusia lauluja lasten kanssa, sekä panostamme Raamatun kertomuksissa sovellusta meidän arkipäivän elämään. Thaimaan historiankirjoista ja lasten koulukirjoista löytyy paljon erilaisia tarinoita, ja haluamme osoittaa näin, että Raamatun tarinat eivät ole samanlaisia, vaan niiden takana on Elävä Jumala, joka elää ja toimii myös tänä päivänä meidän jokaisen elämässä. Lapset kuuntelevat hiljaa ja ovat innoissaan. Jotain lasten innokkuudesta kertoo myös se, että paikalla ollaan ajoissa. Vaikka kerho alkaakin vasta klo 10, lauantaina kirkon ovet aukaistaan aamuseitsemältä. Ja joka kerta ryhmä lapsia on oven takana jo odottamassa!!! Tätä ei ole varmaankaan monella paikkakunnalla Suomessa tapahtunut??
Phat ja Käew käyvät lasten kodeissa vierailulla, ja kyselivät vanhemmilta, mitä lapset ovat pitäneet kerhosta. Eräs äiti sanoi, että saa joka aamu herätellä tyttöään kouluun - paitsi lauantaisin. Tänään lauantaina oli lähtenyt jo paljon ennen seitsemää odottelemaan, milloin ovet aukeavat!
Nyt meillä on haasteena (ja rukousaiheena myös teille) juuri noiden lasten perheet. Toivomme ja rukoilemme nimittäin, että tällä lasten työllä saisi olla myös hedelmää, että lapset saisivat ottaa Jeesuksen vastaan omaan elämäänsä. Sitä ennen meidän pitää tavoittaa perheet, jotta ovet eivät sulkeutuisi lasten kiinnostuttua uskon asioista syvemmin. Ja samoin rukoilemme, että lasten kautta voisimme tavoittaa koko perheet evankeliumilla.
Näillä kotivierailuilla olemme jo saaneet hyvää palautetta, ja Phat ja Käew ovat saaneet kuunnella ihmisten sydämellä olevia asioita. Monilla lapsilla on hyvin rikkinäiset kodit, hankaluuksia on paljon. Useat asuvat isovanhemmillaan, on perheväkivaltaa jne.
Kerroin Tikkakoskella kokouksessa ollessani kirkon tilojen omistajasta, vuokraemännästämme, joka oli tuolloin eräänä perjantaina tullut kirkolle, ja pyytänyt, että hänelle kerrottaisiin, mitä kristinusko tarkoittaa. Viisi tuntia istuttuaan ja kyseltyään juurta jaksain asioista ja saatuaan mukaansa lähtiessään pinon luettavaa, hän jäi rukouksiimme. Seuraavana sunnuntaina hän tuli ystävänsä kanssa kokoukseen. Jatkamme yhä rukousta tuon naisen puolesta!
Toinen nainen, jonka jätämme rukouksiinne, on mää Mariwan, entinen poliisi, n. 60 vuotias nainen, joka asuu kirkon lähellä. Hän tulee lähes joka päivä kirkolle ja on todella kiinnostunut uskon asioista. Hän on reilun kuukauden nyt käynyt kokouksissa, ja vienyt Raamattuja myös ystävilleen. Reilu viikko sitten hän oli tullut kirkolle ja sanonut Phatille, että hän haluaisi oppia lisää Raamatusta, ja sunnuntaisin ehtii kuulla niin vähän! Voisitteko ruveta hänelle opettamaan ekstraa päivittäin!!! Ja niin hän on siitä lähtien joka päivä tullut kirkolle opiskelemaan Raamattua! Samoin hän kertoo kiertävänsä väliajat kaikkien tuttujensa luona kertomassa Jeesuksesta! Muistakaa rukouksin tätä naista. Hän tuntee kylällä paljon ihmisiä, ja voi näin olla todellinen avainhenkilö Rattanaburin avautumisessa evankeliumille!
Ja vielä eräs rohkaiseva osoitus siitä, että jotain on tapahtumassa. Torstaina meillä oli koko päivän kestänyt rukouspäivä, jokainen otimme vuorollamme 2 tuntia henk.koht. rukousta kirkolla, ja lisäksi oli aamulla ja illalla yhteiset rukouskokoukset. Oman rukousvuoronsa jälkeen Phat meni istumaan pihaan ja mää Mariwan, sekä eräs toinen uskonasioista kiinnostunut nainen tulivat istumaan siihen myös ja juttelemaan. Kirkon edessä on meneillään tietyö, ryhmä tientekijöitä laittaa sadevesiputkea maahan. Eräs tietyö-nainen kävi Phatin juttusilla jo aamulla, ja Phat antoi hänelle traktaatteja ja Raamatun. Iltapäivällä tuo sama nainen tuli, ja sanoi jo lukeneensa traktaatit ja haluavansa kuulla lisää, miten Jeesuksen voi oppia tuntemaan. Phat kertoi meille, ettei hän ehtinyt itse suutaan aukaista, kun nuo kaksi vielä seurakuntaan kuulumatonta naista olivat alkaneet kertoa Jeesuksesta! Hän sanoi, että naiset kilpaa kertoivat, niin paljon kuin olivat itse parin viikon aikana oppineet, mitä Jeesus voi hänen elämässään tehdä. Phat on ollut täällä Rattanassa jo seitsemän vuotta evankeliumin työssä, ja tämä on hänellekin aivan ihmeellistä: ihmiset tulevat seurakuntaan jo valmiiksi janoisina, kysellen: Mitä minä voisin tehdä, että oppisin tuntemaan tämän Jeesuksen?! Opettakaa meitä!
Lisää valokuvia voit käydä katsomassa
http://picasaweb.google.com/teamlehtimaki/ToukoKesKuu2008
1 kommentti:
hei Kirsi ja perhe! Oli tosi mielenkiintoista lukea kuulumisianne! (oon käynyt pari kertaa viikossa aina tsekkaamassa jos jotakin olis tullut:) tulemme elo-syyskuussa käymään sielläpäin, ehkä myös idässä, ei ole vielä suunnitelmat selvillä. Siunauksin Saara ja m turuust.
Lähetä kommentti