Kuvia

 

 

 

Pari kuvaa viime viikonlopun reissulta MaeHongSoniin. Dani löysi kalakaverin.

kuvia klikkaamalla saat ne näkyviin suurempina

Uusi blogipohja

Koska mySpacen blogipohja on käynyt todella hitaaksi ja vaikeaksi pyörittää näillä leveysasteilla, ajattelin kokeilla uutta kanavaa.. jospa tämä kulkisi hieman nopeammin :)

viikonlopun tapahtumia

Kuumaa, kuumaa...

Ilma alkaa selvästi lämmetä, sillä tietokoneen tuuletin yrittää epätoivoisesti pitää konetta toimintakunnossa. Lämpenemisen tosin huomaa siitäkin, että paita on jatkuvasti hiestä märkänä. Viikonlopun jälkeen mittari näytti 37,5 astetta. Tänäänkin se kipusi yli 36 asteen eli kuumakausi on alkanut. Sitä jatkuukin sitten kesäkuuhun, jolloin alkaa kuuma ja kostea kausi sateineen. Pohjois-Thaimaata vaivannut savu ei ole vieläkään päässyt hälvenemään ja vuorilla näyttää palavan monin paikoin. Kuuman myötä on toivottavasti tulossa myös tuulia ja ukkosia, jotka vihdoin häivyttäisivät savun.
 
Reissu MaeHongSoniin

Viime viikonloppuna teimme matkan Mae Hong Soniin, Kivisen perheen luokse. Lähdimme matkaan perjantai -aamuna noin kymmenen aikoihin. Valittavana oli kaksi reittiä. Joko 250km ja tosi pahaolo tai sitten 330km ja ei välttämättä niin pahaolo. Valitsimme jälkimmäisen, koska ajattelimme, että mieluummin tunti enemmän autossa kun kokopäivän pahaolo. Lyhyempi reitti on todella kiemurainen, mutkia on tuolla välillä jonkun laskeman mukaan yli 2000... Meidän valitsemallamme reitillä aikaa kului lähes 6,5 tuntia. Perillä olimme puoli neljän maissa. Lapsilla leikit alkoivat sujua välittömästi: kummassakaan päässä kun ei lapsilla ole liiemmin muita suomenkielisiä leikkikavereita.

  NaiSoin oppilaskodin vihkiäiset

Lauantaina lähdimme aamuyhdeksältä ajamaan kohti Nai Soin kylää, jossa oli Kettusten viimeisen rakennusprojektin, uuden oppilaskodin vihkiäisjuhlat. Tuon juhlan jälkeen Marjatta lähti pois Pohjois-Thaimaasta ja pian hän lähtee Suomeen Hannun seuratessa muutaman viikon päästä perässä. Tuo oli siis meille viimeinen mahdollisuus tavata Kettuset ennen heidän eläkepäiviensä alkamista Suomessa. Juhlassa oli joitakin suomalaisten puheenvuoroja sekä thailaisten, Hannun historiikki NaiSoin työstä sekä lasten musiikki- ja tanssiesityksiä. Lopuksi söimme yhdessä maittavan thailaisen aterian.

  Ruuan jälkeen alkoi valokuvien otto: monet ihmiset halusivat vielä yhteiseen valokuvaan Hannun ja Marjatan kanssa. Juhlan jälkeen Kettuset lähtivät samantien ajamaan kohti ChiangMaita Suomi-vieraiden kanssa. Kiviset jäivät nyt siis jatkamaan Kettusten työtä MaeHongSonin läänissä.

  Lauantai-iltana oli sellainenkin harvinainen tilanne, nimittäin Kirsi pääsi ensimmäistä kertaa saunaan sitten lokakuun 2005! Kylläpä maistuikin suomalainen sauna hyvältä!! Vaikka ilma on kuuma ulkona jatkuvasti, tuntui saunan löylyt todella makoisilta.

  Sunnuntai

Sunnuntaina olimme mukana oppilaskodin seurakunnan kokouksessa, jossa Tumppi piti pienen thaikielisen todistuspuheenvuoron ja Kirsi lauloi pari laulua thaiksi. Kummallakin ensimmäinen kerta laatuaan. Johan oli aikakin :) vai mitä?? Huomasimme tilaisuuteen valmistautuessamme, että kyllä meillä on vielä pitkä tie opeteltavana tuon hengellisen sanaston osalta.. Paljon olisi ollut asiaa, mistä olisimme halunneet puhua, mutta niille meillä ei vaan vielä ole sopivaa sanamuotoa thai-kielellä. Eli jatkamme yhä pakertamista kielen parissa.

  Sunnuntaina Timo ja tytöt lähtivät käyttämään meitä lähellä olevalla kala-luolalla, jossa saa pientä korvausta (n.0,3 €)  vastaan syöttää valtavan suuria kaloja. Lapset olivat innoissaan. (Dani kalamies varsinkin. Paitsi häntä hieman harmitti se, että onki jäi kotiin...) Ympäristö oli muutenkin kaunis ja hyvin hoidettu. Puista roikkui maahan saakka pitkiä ”liaaneja”, joissa pystyi kiipeilemään ja keinumaan.

 Maanantai-aamuna lähdimme sitten ajamaan takaisin kohti kotia. Mukaamme lähti myös Kivisten 3 tyttöä ja heidän Elina-opettajansa, he jatkoivat sitten vielä maanantai-iltana matkaa lentokoneella kohti Bangkokia. Menivät pitämään yhden kouluviikon yhdessä ThaiSuKon koululaisten kanssa. Kotona olimme neljän jälkeen iltapäivällä.

  Mukava oli olla vierailulla Kivisillä. Ainoa negatiivinen asia viikonlopussa oli Kirsin peiton alle yöllä hiipinyt valtava torakka, joka säikäytti HIEMAN. Lähinnä olo oli iljettävä, kun havaitsi ylimääräisen ”Ystävän” sängyssä. Tilanne päättyi hyvin – torakka menetti henkensä urhoollisen aviomiehen lahdattua vaimonsa säikyttelijän :) (Virpi- Maria Kivisen pyynnöstä lisäys edellisen. Emme siis nukkuneet heidän kotonaan vaan koulun lattialla)

Vaikka savuisin silmin - mutta eteenpäin kuitenkin

Maaliskuun aikana Chiangmain ilmatilaan on kertynyt savuverho, joka
on saanut alkunsa kaupunkia ympäröivistä tulipaloista. Näihin
aikoihin ihmiset kulottavat peltojaan, ja myöskin laajoilla alueilla
vuorilla metsä palaa. Tänä vuonna tilanne on harvinaisen vaikea. Kun
terveydelle vaarallinen määrä savu/pölypartikkeleita ilmassa on
80-120mikrogrammaa/ kuutiometri, on tuo määrä ollut eilen
Chiangmaissa 380.. Voi siis kuvitella, että ongelmia näillä määrillä
esiintyy. Radiossa ja televisiossa on kehotettu ihmisiä käyttämään
hengityssuojaimia ja välttämään turhaa ulkonaliikkumista. Parina
viimeisenä päivänä savun on todella voinut tuntea heti ulos
astuessaan. Tänään ilma näyttäisi ensimmäistä kertaa pitkään aikaan
kirkkaammalta.. (Asiasta kiinnostuneet voivat lukea
www.bangkokpost.net )

Taas vaihteeksi olemme myös sairastelleet.. Viime viikolla menimme
viimein Danin kanssa lääkäriin, kun oli yskinyt jo neljä viikkoa ja
yöyskä varsinkin pahentui. Kotilääkkeet eivät enää tehonneet, joten
arvelimme, että on taasen lääkekuurin paikka. Niinhän siellä olikin
tulehdusta sekä keuhkoissa, että silmässä, joten saimme taasen
repullisen lääkkeitä Danille. Antibiootti helpottikin pian Danielin
tilannetta. Tumppi kärsi samoihin aikoihin kurkkukivusta ja
flunssasta. Kun Danielin olo alkoi kohentua, niin sitten la-su
välisenä minulla ja Sagalla nousi kuume. Sunnuntaista keskiviikkoon
meni mahataudin kourissa. Sagan oireet olivat lievemmät, mutta minun
oloni ehti mennä jo aika kehnoksi, vaikka kuinka koitti tankata
nesteitä ja suoloja ym. nestetasapainon ylläpitämiseksi.
Antibioottikuurithan siihenkin oli sitten nautittava, ja nyt vihdoin
tänään torstaina tuntuu, että tauti alkaa olla voitettu. Toki olo on
vielä heikko, mutta pikkuhiljaa... (kaikki jotka minut tuntevat,
tietävät varmasti miten hyvin osaan "pikkuhiljaa".. :) Joten tänään
jo palasin minäkin koulukirjojen pariin. Tumppi opiskeli opettajan
kanssa Raamattu-aiheista kirjaa minun sairastaessani.

Viimeinen kuukausi on ollut henkisesti ja myös fyysisesti rankka. Nyt
toivomme kuitenkin, että voimme hieraista kaikki savut silmistämme,
ja katsella kohti kirkasta taivasta. Olemme saaneet kaiken vaikeuden
keskelläkin kokea, että Jumala on lähellä. Sen tiedon voimin, kohti
kirkkaampaa huomista!

kirjoitteli kirsi

KUUMAA JA KULTTUURIA

Fida-päivistä lupailin kirjoitella jotain jo ajat sitten, mutta niin tämä aika vaan kuluu, eikä mitään juttua näy missään. Yhäkään nämä sivut eivät näköjään päivity ihan itsekseen, kumma kyllä.

FIDA-PÄIVÄT
Niin, Fida-päivillä Khao Yailla oli vierailevina puhujina Fidasta Rauno ja Anna-Liisa Mikkonen. Päivillä oli reilusti osanottajia useista eri maista. Kahtena iltana Kirsi oli vastuussa musiikista, ensin keskiviikkoiltana, kun Kiviset, Lehtimäet ja Pietilä (kts. kotisivulista ) olivat vastuussa. Silloin soittoavuksi yllättäen tuli mukaan BangkokBandiläisiä, ja suht hyvinhän siitä selvittiin, vaikkei oltukaan ennen soitettu yhdessä. Torstaina Kirsi avusti erään toisen maan tiimiä säestämällä ja vähän laulelemalla, päävastuun ollessa kuitenkin muilla.
Päivät kestivät siis ma-pe, ja perjantaina lounaan jälkeen lähdimme ajamaan takaisin kohti kotia. Hattua pitää meidän eläväisille lapsillemme nostaa, kun niinkin hyvin pärjäävät pitkillä matkoilla. Tuon matkan aikana molemmat ehtivät ottaa pienet päiväunet ja nukahtaa yöunille autoon.. Kotona olimme puoli yhdentoista jälkeen illalla.

PIKAKÄYNTI RAM-sairaalassa
Lauantaina lähdimme sitten heti aamusta käymään sairaalan poliklinikalla poistattamassa Danin tikit. Siinä ei kauaa nenä tuhissut, kun tikit lähtivät. Haava oli parantunut oikein siistiksi joten jo iltapäivällä suunnistimme uima-altaalle. Sunnuntaina sitten lasten touhutessa leikeissään Daniel päätti syystä tai toisesta viskata siskoaan puisella Brio-rautatien palalla, joka teki reiän Sagalle nenänvarteen silmien väliin... Haava oli onneksi siisti ja niin pieni, että perhosteipillä äiti sai haavan siististi umpeen.. Mutta ei yhtä päivää, ettei jotain pientä haaveria lapsille tapahdu.. Samoin eilen Daniel ajoi pienenpienessä pihassamme polkupyörällä, etupyörä stoppasi porttiin ja poika kaaressa ohjaustangon yli leuka edellä sementtiin.. Pienillä ruhjeilla taasen selvittiin. Monesti Danielia suihkuttaessa olen kyllä miettinyt, että montako mustelmaa pienen ihmisen vartaloon voi oikein mahtua...??? Monta, on vastaus.

HARMAITA HIUKSIA JA LÄMPÖÄ
Thai-kielen opiskelu saa hiukset harmaantumaan, se on tullut jo monesti todettua. Tämä trendi tuntuu yhä jatkuvan. Tällä viikolla myöskin ilmat alkoivat yllättäen lämmetä. Lähdimme lauantaina aamupäivällä käymään eläintarhassa lasten kanssa, ja ihmettelimme, kun koko porukalta oli ikäänkuin veto pois. Kotona huomasimme mittarin näyttävän varjossa +35 astetta.. Syy vetämättömään oloon löytyi siis pian. Nyt sitten on alkanut matka kohti kuumaa aikaa. Villasukat on pakattu odottamaan ensi talvea ja untuvapeitostakin luovuimme vihdoin viime yönä. Onneksi lähistöllä on uima-allas, jossa voimme välillä käydä viilentämässä hieman lasten tunteita!

Ja tosiaan, viime viikolla pidimme lasten kanssa helmikuisen suomi-kulttuuripäivän: Leivoin laskiaispullia ja runebergin torttuja samana päivänä. Danielille on turha yrittää edes selittää, mitä pulkalla lasku tarkoittaa, Sagalla on jotain mielikuvia lumesta ja talvesta. Anyway, Danille maistui kermavaahto ja hillo, Sagalle ihan kokonaiset leivokset, oli nimi mikä tahansa!

Helmikuun kuulumisia

ChiangMai-MaeSariang-MaeLaaNoi-MaeHongSon-Pai-ChiangMai - kierros

Helmikuun ensimmäisenä viikonloppuna pakkasimme Tumpin kanssa reppumme ja hyppäsimme moottoripyörän selkään. Lapset jäivät Phain kanssa kotiin ja me suunnistimme perjantaina kohti Thaimaan länsirajaa MaeLaaNoihin, jossa Meria Jokinen on työskennellyt vuoristoheimolaislasten oppilaskodin parissa. Uusi oppilaskoti monitoimitiloineen oli valmistunut, ja lauantaina 3.2. siellä pidettiin avajaiset. Yövyimme oppilaskodilla ja aamukymmeneltä oli juhlallisuuksien tarkoitus alkaa. Yö vuoristoseudulla oli todella kylmä, Henryn auton mittarin mukaan aamuseitsemältä oli vain +10 astetta ja hengitys huurusi. Uuden alueen ulkopuolella odottelimme päivän arvovierasta, MaeHongSonin läänin maaherraa saapuvaksi. Puolen tunnin odottelun jälkeen hän saapuikin poliisisaattueessa. Paikalla oli myös MaeLaaNoin kunnan virkamiehiä, lasten koulun rehtori sekä Pohjois-Thaimaan lähettejä ja vieraita Suomesta. Parituntinen ohjelma piti sisällään puheita sekä lasten esityksiä. Lopuksi Thaimaan Full Gospel Church:in johtaja pastori Suraphong saarnasi siitä, kuinka lapset ovat kuin siemeniä. Jos he saavat vain mahdollisuuden, hyvän kasvualustan elämälleen, he voivat kasvaa ja myös tuottaa itse hedelmää. Lopuksi oli todella maittava ruoka ja suomalaiset kahvit Unikko-lautasliinoin :)

Pian kahvien jälkeen kiipesimme jälleen pyörän päällä ja jatkoimme matkaa kohti MaeHongSonia. Maisemat olivat upeita ja tiet kiemuraisia... Illansuussa olimme perillä MaeHongSonissa. Kirjauduttuamme majapaikkaamme, kävimme pikaisesti tervehtimässä Kettusia oppilaskodilla ja söimme iltaruuan Kivisten kanssa. Sunnuntai-aamuna aamupalan jälkeen oli taas aika kivuta pyörän päälle. Joka paikkaa kivisti jo kovasti - matkaa pyörän selässä oli tullut kahden ensimmäisen päivän aikana yhteensä n, 360 km ja se tuntui jo nahoissa. Tie MaeHongSonista ChiangMain suuntaan on todella kiemuraista, jyrkkiä mutkia, mäkiä ylös ja alas. Vaikka lihakset olivatkin kipeänä, niin ei ainakaan joutunut kärsimään matkapahoinvoinnista, mistä monet ovat valittaneet tuolla matkalla! Sunnuntai-iltana saavuimme ChiangMaihin väsyneinä, mutta iloisina: Tulipahan tehtyä tuo lenkki, mistä on kauan haaveiltu. Kilometrejä kertyi mittariin kolmen päivän aikana 608.

Opiskelun arkea ja Fida-päivät

Maanantaina jatkoimme opiskeluja. Aloitimme uuden kirjan: pääsimme thailaisen peruskoulun kolmosluokalle (syvä huokaus...) Aloitimme samalla lukemaan myös thailaisia tapoja ja uskomuksia sisältävää kirjaa. Kieli tuossa kirjassa on ns. korkeampaa kieltä ja monien sanojen kirjoittaminen tuottaa suurta päänvaivaa... Joka toinen sana kun sisältää jonkun poikkeuksen aiemmin opituista säännöistä. Kahden tunnin luku- ja kirjoitusharjoitusten jälkeen välillä tuntuu että savu nousee korvista. Lounaan jälkeen vietämme toisen kaksi tuntia tehden läksyjä.

Nyt saimme viikon tauon opiskeluihin, sillä tällä viikolla on Fidan lähettipäivät Khao Yailla, luonnonpuistossa parisataa km koilliseen Bangkokista. Tämä tarkoittaa siis lähes koko maanantaipäivän viettämistä autossa. Maanantai-iltana päivät alkavat yhteisellä iltatapahtumalla.

Pakollinen sairaskertomus...

Niin, ja jotta elämämme ei kävisi liian tylsäksi, on viikonloppuun mahtunut myös sairaalareissu.. Viikko sitten ensin Saga oli kuumeisessa nuhataudissa, ja sitten perään Daniel. Sunnuntai-iltana kesken pakkaustouhujen alakerrasta kuului rysäys ja Danin huuto.. Dani löytyi “verannalta” leuka veressä. Hän oli kiivennyt omatekoisien tikapuiden avulla kaakelipenkille, mutta tikkaat luistivatkin alustaltaan ja Dani rysähti leuka edellä joko kaakelipenkin reunaan tai puisten tikkaidensa reunaan. Tuloksena oli neljä tikkiä leukaan. Dani selvisi tikkauksesta hienosti, eikä ole sen jälkeenkään valittanut. Jälleen olimme iloisia hyvän sairaalan läheisyydestä. Jonoa ei ensiavussa ollut, vaan viiden minuutin kuluttua sairaalaan saapumisestamme olimme lääkärin tutkimushuoneessa ja puolen tunnin kuluttua saimme poistua lääkkeiden kanssa. Yksityissairaalan veloitus koko reissusta lääkkeineen oli 54 euroa.

Jälleen kiittelimme iltarukouksessa Danielin enkelivartiostoa (yleensä lapsilla on kuulemma suojelusenkeli - danilla heitä on kokonainen legioona. Ja joka ainoa koko ajan työn touhussa).

Kuluvan viikon olemme siis Khao Yailla Fida-päivillä. SIitä raporttia ensi viikolla :) Niin, ja HYVÄÄ YSTÄVÄNPÄIVÄÄ kaikille rakkaillemme!!

Uusi vuosi ja uudet haasteet

Uusi vuosi on ehtinyt jo näin pitkälle - ihan huomaamatta. Tammikuuhumme on kuulunut vieraita ja thailaiset työntekijöiden "talvipäivät" Bangkokissa.
Joulukuun lopussa saimme vieraaksemme viisihenkisen ystäväperheemme Bangladeshista. Viikko oli tosi mukava ja lapset nauttivat kovasti suomenkielisistä kavereista!! Kiersimme ystäviemme kanssa monissa paikoissa, yksi hienoimmista oli vielä tammikuun loppuun saakka oleva kukkanäyttely Royal Flora Expo, joka sijaitsee "melkein meidän naapurissa". Tuntui hyvältä vaihtaa kokemuksia ja ajatuksia ensimmäisen vuoden tuntemuksista lähetyskentällä toisen lapsiperheen kanssa.
Adamsit lähtivät torstaina, ja maanantaina Tumppi suuntasi Henryn ja Ruutin autolla kohti Bangkokia. Siellä oli nelipäiväiset Thaimaan Täyden Evankeliumin seurakuntien vastuunkantajien päivät. Kirsi jäi lasten kanssa kotiin.

Torstaina Tumppi saapui kotiin tuoden tullessaan uudet vieraat Suomesta. Tällä kertaa Kirsin serkku tuli kyläilemään miehensä ja pian 2-vuotiaan tyttärensä kanssa. Viikko kului jälleen nopeasti tutustuttaen vieraita Thaimaan kulttuuriin, ruokaan ja nähtävyyksiin. Viimeisenä iltana pidimme hieman etukäteen Danin kolme- ja Moonan kaksivuotissynttärit jäätelökakun äärellä.
Nyt on lomat vietetty ja maanantaina alkaa jälleen arki kielituntien muodossa...

Joulukuisia terveisiä ja uusia kokemuksia

Viime viikot ovat menneet jälleen vauhdilla ja tämän sivun päivittäminen on unohtunut kokonaan...  Ensinnäkin meillä on ollut ongelmia tämän tietokonemaailman kanssa. On ollut yhtä ja toista ongelmaa näytön pimentymisestä sähköpostien mystisiin katoamisiin – joten pyydämme kärsivällisyyttä, jos sähköposteihin ei vastauksia ole kuulunut.. (Nyt kaikki postit ovat jälleen tallessa, ja vastaamme, kunhan kerkiämme ja jos laitteisto muilta osin pysyy kasassa..)

 Mutta sitten itse viimeviikkojen tapahtumiin:

 24.11. meillä oli Chiang Main lähettien rukousilta ja samalla uuden kotimme tupaantuliaiset. Ilta oli oikein mukava- ainoana miinuspuolena parin päivän touhuamisesta Kirsin vanha selkävaiva (joka ei ole ollut näin pahana lähes viiteen vuoteen) palasi ja on jatkunut siitä saakka. Tukivyön kävimme ostamassa heti seuraavana päivänä, ja sitä olenkin joutunut pitämään joka päivä siitä lähtien. Jonkun asteisen stressin ja särkylääkkeiden yhdistelmä sai aikaan sen, että myös maha alkoi oireilla.. Pois jäivät kahvi ja mausteiset ruuat, ja pahoinvointi oli lähes jatkuvaa. Onneksi pääsimme lähtemään lomalle juuri tuossa vaiheessa. Viikko poissa kotiympyröistä ja aivojen täydellinen nollaus olivat tehokas apu ja olo siltä osin helpottui pian. Saimme viettää lasten kanssa ihanaa laatuaikaa, ja koko poppoo nautti täydestä sydämestään!

Kotiin palattuamme aloitimme Sagan kanssa jouluvalmistelut askartelemalla lumihiutaleita keittiön ikkunoihin, enkeleitä kortteihin ja koristeeksi. Pikkuruisen muovisen joulukuusenkin Saga koristeli ja pystytti.. Pipareita leivottiin jälleen Danielin nimipäivien kunniaksi maanantaina. Suomesta tulleista joulukalentereista tarkkaillaan päivien kulkua.

Huomenna on Chiang Main lähettien viimeinen kokoontuminen tämän vuoden puolella ja pian vuodenvaihteen jälkeen lähettijoukko tässä kaupungissa alkaa pikkuhiljaa hajaantua. Me kuitenkin vielä jatkamme tutussa paikassa kielenopiskelua toisen vuoden.

 Jouluna olemme kotosalla lukuun ottamatta joitakin joulujuhlia. 28.12. ystäväperheemme Bangladeshista tulee luoksemme viikoksi. Odotamme heitä jo kovasti, ja lapset saavat oman ikäisiään leikkikavereita. Vuodenvaihteen jälkeen Tumppi lähteekin Bangkokiin 9.-12.1. oleville helluntailiikkeen ”Talvipäiville”, jossa thailaiset pastorit ja työntekijät kokoontuvat vuosittain. Kirsi jää lasten kanssa kotiin.

 ------------------------

 Niin ja vielä lopuksi tapahtuma viime yöltä. Minulta uni on ollut iltaisin hukassa, joten lueskelin puolen yön aikaan vielä lehteä sängyssä. Ulkoa alkoi kuulua jyrinä, aivan kuin iso lentokone olisi lähtenyt nousuun. Pian ikkunat alkoivat kolista ja (betoni)seinät (!) natista. Kun vielä sängyn yläpuolelle kiinnitetty ilmastointilaite alkoi nitistä ja natista, alkoi tulla epätodellinen olo, ja aavistin sen olevan maanjäristys. Nopeasti mietin perheen evakuointisuunnitelmaa, mutta kun en saanut Tumppia hereille (kertooko se jotain järistyksen voimakkuudesta, vai mieheni hyvistä unenlahjoista, sitä en tiedä..), ei auttanut muu kuin rauhoittua.  Pian jyrinä hiljeni, ja aloin itsekin epäillä havaintoani. Muutaman minuutin kuluttua tilanne toistui, tosin lievempänä. Mutta vieläkään en saanut Tumppia hereille... Että se siitä evakuoinnista. 

Näin siis olemme kokeneet elämämme ensimmäisen maanjäristyksen – sen verran lievän tosin, että toinen meistä ei edes huomannut sitä.. Mutta olipahan vain jännittävää